Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Kuten myös! Kun päreet alkavat loppumaan, mennään henkilökohtaisuuksiin ja kuvitellaan sieltä löytyvän lisää. Onhan se aika sopimatonta käyttäytymistä tällainen.
(Jätkä, jonka viesti poistettiin.)
Metsätalouden päreet ovat korruptiossa ja sieltäkin kun ovat loppumassa, eli kustannukset nousevat sietämättömiksi, hankitaan lisäpäreitä verotuksesta. Siirretään lopputuotteeseen ja kustannukset maksatetaan metsänomistajalla. Saadaanhan tilastot näyttämään hyviltä ja ihmiset uskomaan miten puun tuottaminen (korjuu) on halpaa.
Voi voi Timppa, saathan sinä sen hulluutesi pitää, kauppatavan muutos ei siihen vaikuta. Samat palvelut saat kuin tähänkin asti. Kauppatavan muutos on niitä varten, jotka hakevat parempaa tuottoa metsätaloudesta.
Minusta tohtorin tutkinto on ollut uudessa valossa kaiken aikaa ja on senkin suhteen, että laskutusmenettelyssä korjuun kustannukset saat vähentää puunmyyntitulosta ja korjuun alvit puunmyynnin alveista. Tilitysmenettelyssä perintä tehdään puun hinnasta ja niiden tuotto jää puunostajan hyväksi.
En tiedä monesko kerta tämäkin on tuotu esiin ja mitähän tästäkin pitäisi ajatella?
Visakallo olen kanssasi samaa mieltä, kongretiaa tarvitaan.
Tutkimuksessa on verrattu traktoreita talvikorjuussa, mutta eihän se sitä tarkoita, että näin pitäisi toimia myös käytännössä. On vähän sama asia kuin maatilayritykset urakoitsijoina, joka tarkoittaa lähinnä metsätilayrityksiä ja metsänomistajien yhdistyksiä puun tuottajina, puun toimittajina.
Tavallaan lisätään valikoimaan, mutta eihän pystykauppa sellaisenaan sovellu kauppatavan muutokseksi. Metsänomistajat on saatava mukaan ja toiminta on saatava avoimeksi. Tilitysmenettelystä on luovuttava ja siirryttävä laskutusmenettelyyn. Tämä nyt lienee se yleisin toimintamalli, jolla korruptoituneesta toimintatavasta on mahdollista päästä eroon.
Kannattaisi perehtyä aloittajan tapaan järjestää asia sen jälkeen, kun pystykauppa ja perinteinen hankintakauppa lakkautetaan ja siirrytään yhteiseen toimituskauppaan (tienvarsikauppa). Muutos nähdään turhan vaikeaksi. Kynnyskysymys tietenkin on metsänomistajien mukaantulo puun toimittajina ja samoilla toimitusehdoilla kuin muutkin puuntoimittajat. Metsäosaston rooli puun ostajana, korjuun järjestäjänä, korjuun kilpailuttajana, puiden vastaanottajana, valvojana jne. ei sekään ole muuttumassa. ”Se missä kohtaa alan tienata omia rahojani” Hyvä kysymys. Siinä kohtaa, kun saan korjata vaadittavilla toimitusehdoilla puuni tienvarteen ja metsäosasto maksaa korjuusta. Muussa tapauksessa laskuttaa, jos otan palveluna. (Puut ja korjuu eriteltynä eri sopimuksilla.)
Se on aivan turha jatkaa tätä keskustelua, sillä keskustelijat pitäytyvät mieluummin vanhassa voimassa olevassa pystykaupassa. Pystykaupan lakkauttaminen ja siirtyminen toimituskauppaan (tienvarsikauppa) , nähdään mieluummin vanhan pystykaupan variaatioina, valtakirjakauppoina ja toimituskauppoina tehtaan portille ym. ja tarjoillaan muuta sopimatonta, jolla ei ole tekemistä kauppatavan muutoksen kanssa. Sanallakaan ei puututa kauppatavan muutokseen.
Ei puhettakaan, että metsänomistaja pääsisi tienaamaan näistä rahoista, omista rahoistaan. Mutta sehän sopii vas. sosialistiseen palveluyhteiskuntaan (jäänne metsäpuolella). Pääasia, että maksaja metsänomistaja on tiedossa ja hoitaa osuutensa mukisematta. Väitetään mieluummin, että kauppatavan muutos tulee kalliiksi metsänomistajalle, vaikka kysymys on juuri päinvastaisesta ja sekin vain niille, joilla on pyrkimys toimittaa itse puunsa tien varteen.
Onhan se mahdollista ja käytetään teollisuuden plantaaseilla ja muualla maailmalla puutavarayhtiöiden omistamissa metsissä ja yhteisöissä, jossa puulla ei ole kantoraha-arvoa, on vain jalostusarvo.
Yksityisomistus, pienet pinta-alat ja vielä kun pitäisi saada kantorahatuloa omistajalle, rajoittavat kyllä kyseistä toimintaa Suomessa. Nykyinenkin metsäkonekalusto ja yhteisomistukseen (kollektiivi) perustuva kustannusrakenne, kasvattaa jalostusarvoa meilläkin, mutta sen kantorahatulon kanssa on niin ja näin. Kalliit kustannukset pitävät siitä huolen, kantorahaa ei jää ja menee yhteiseksi hyväksi.
