Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Ongelmahan se on, että metsänomistajan motomittaa ei hyväksytä, ei ainakaan metsänomistajan moton mittaa. Sehän johtuu kilpailun rajoittamisesta ja metsänomistajan sulkemisesta korjuun ulkopuolelle.
Tuohon Visakallon kysymykseen: Olisin sitä mieltä että, metsähehtaarin hinta nousee, puukauppa vilkastuu ja metsien hoito paranee, metsätalouden kannattavuuskin paranee, jos metsänomistajia koskeva kilpailun rajoitus poistetaan. On myös teollisuuden etu.
Tällä hetkellä puhutaan faktana puun ylitarjonnasta. No, onhan metsässä puuta ylitarjonnaksi asti, mutta teollisuuden prosesseissa siitä on puute, tukista on jatkuvakin puute. Sanoisin, että teollisuudelle on aivan sama mistä puunsa saavat, puun saantiin vaikuttaa muut kriteerit. Myöskään kilpailun rajoittaminen ei voi olla teollisuuden etu. Ei myöskään puun kallis metsästä ulossaantihinta. Kuin sekään, että itsessään puun tuottaja suljetaan kilpailun ulkopuolelle.
AJ: Mhy:n korjuupalvelun kaupat ovat hankintakauppoja, niitä ei pidä sotkea pystykauppoihin ja ovat yhdellä tavalla kilpailun rajoituksen alaisia kauppoja, niin kuin metsänomistajien puukaupat ovat. Hankintakaupat ovat jo itsessään tappiollisia, ainakin heikosti tuottavia, metsänomistajille. Jos vielä otetaan täyden palvelun, vaikka mhy:n korjuupalvelun kautta, tietäähän sen miten siinä käy. Voi saada kilpailutuksen kautta paremman hinnan puulle, mutta korjuun kustannukset ym. peritään myös. Myöskään kustannuksia ei voi vertailla, muutoin kuin kokonaishintojen perusteella. Pystykaupan tiedot eivät ole julkista.
Epäilen kannattaako kannatusmaksuja maksaa, koska hyöty menee kilpailun rajoittamiseen. Samoin urakoinnin, kannattaako urakoida, koska hyöty on kilpailulta rajoitettua urakointia. Kannattaa mennä metsäosastolle urakoitsijaksi tai jäädä vapaille markkinoille urakoitsijaksi tai myydä omat metsät. Omia metsiä et pääse urakoimaan, koska pystykaupassa metsänomistajan omien metsien urakointi on kilpailulta rajoitettua urakointia.
Sama koskee myös Mhy:n korjuupalvelun urakointia. Korjuupalvelu urakoi hankintakauppoja.
Tuskin kuitenkaan metsänomistajat ovat sulkeneet itseään puukaupan ja korjuun ulkopuolelle. Tuskin puun hintakaan on muodostunut markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Siihen on tarvittu myös korjuun kustannusrakenteen kalleus ja kilpailun puute. Eli metsänomistajiin kohdistunut kilpailun rajoitus pystykaupassa. Isot rahat kuitenkin liikkuvat metsäklusterissa, mutta eivät metsätalouden tai metsänomistajan laariin. Vaikutuksensa on myös vahvalla Ay liikkeellä tuottajajärjestöissä, jota tuottajajärjestöissä ei itsessään ole.
MaalaisSeppo: Ei ole tarvinnut ohjailla, kollegio pitää huolen siitä ja ohjaa itse itseään ja kertoo pääasiassa satuja. Ei kannata myöskään olla huolissaan käytännön työelämästä tai riekaleisista vaatteista, ne ovat joka tapauksessa.
Isännätön raha ei tunnu kelpaavan sossuille, ei ainakaan tuolla nimikkeellä. Tässä keskustelussa on se ongelma, että tuollaista miljardiluokan rahaa ei saa näkymättömäksi tekemälläkään. Ei saa piilotettua tai piilossa pidettyä, ei myöskään piiloperinnän piirissä pidettyä, vaikka se sossuille hyvin sopii.
Ei tee näkymättömäksi sekään, että tarjoillaan lopputuotteen hinnasta perittäväksi, tai että ei siinä mitään perittävää olekaan, tai ei ainakaan mitään pimitettävää ole ollutkaan.
Sopiihan se sossuille Visakallolle ja muutamalle muulle, että unohdettaisiin kokonaan isännätön raha. Sopiihan se heille, että sitä rahaa ei olisi, ei ainakaan metsänomistajien tietoisuudessa. Epäilen kuitenkin, että tuskin sopii metsänomistajille. On lajissaan sen verran tonttu ajatus ja jälkeen jäänytkin. Se riittää, että sossut saavat istua kirstun päällä, mutta ei ole enää tätä päivää.
Näinköhän on Roope ja Jätkä? Pystykaupassa puunhinta ja korjuukustannukset on sama asia. Kysymys on kytkykaupasta ja korjuukustannusten piilottamisesta puunhintaan.
Onhan se kantohinta alhainen, koska korjuun kustannukset on siitä jo vähennetty ja ovat teollisuuden oman ilmoituksen (Metsäteho) mukaan yli puolet puunhinnasta, siis tehdashinnasta. Tottahan teollisuus maksaa ne kustannukset ”0malla rahalla”, mutta se raha on metsänomistajalta puukauppatilistä piilotetusti perittyä rahaa ja on nimenomaan sitä isännätöntä rahaa ja kantohinta on se jäännöshinta korjuun kustannusten vähentämisen jälkeen.
Jätkä olet aikaisemmin väittänyt korjuun kustannukset vähennettävän lopputuotteen hinnasta AINA? Koetahan tulla jätkä sieltä ja olla levittämättä väärää tietoa ihmisille, jotka läheskään kaikki eivät sitä ymmärrä.
Aika ohuiksi jää metsätalouden kehittäminen edellä: Isännätön raha ei olekaan isännätöntä rahaa. Tieteellinen tutkimus ei ole tieteellistä tutkimusta, vaan se on jotain muuta. Maataloustraktori ei ole maataloustraktori. Tuottolaskelmatkaan eivät ole tuottolaskelmia.
Ainakaan metsänomistajien miljardi investoinnit eivät ole mahdollisia, eivät sovi metsätalouteen. Toisaalta väittämä on täysin kuvitteellinen, riittää kun metsänomistaja menettää miljardimarkkinat. Myöskään toimituskaupasta ei ole toiminnan suunnittelijaksi, ei ainakaan puun tuorevarastoksi, tarvitaan pystykauppa.
Tuolla edellä oli hyvä määritelmä: ”Yleensä isännättömällä rahalla tarkoitetaan sellaista rahan käyttöä, jossa tarvittavaa isäntää ei ole olemassa”. Se on hyvä määritelmä. Pystykaupassa sitä isäntää ei ole olemassa. Pystykaupassa korjuun kustannukset vähennetään piilotetusti puun hinnasta ja isännän tietämättä. ”Puun tehdashinnat ovat siis puunmyyjien rahaa. Siitä piilotetusti tehdyt vähennykset ovat isännätöntä rahaa. Yhtiö korjaa puuta isännättömällä puunmyyjän rahalla ilman kustannusvastuuta. Lauri Vaara”.
Pystykaupan korruptio piiloperintöineen on erittäin vaikea aihe. Yhtään helpommaksi sitä ei tee sen syvät vaikutukset metsätalouteen. Isännättömästä rahastakin esitetään monia erilaisia tulkintoja, melkein yhtä monia kuin on kertojaakin. Tuskin kaikki omatkaan kertomukset ovat linjassa. Aiheesta löytyy netissä runsaasti Lauri Vaaran tutkimustuloksia ja artikkeleita. Esim. Isännättömän rahan tuhlaus puunkorjuussa. Eikä olisi pahitteeksi, jos Lauri Vaara ohjaisi aiheesta käytävää keskustelua ja osallistuisi itse siihen.
Jätkä; Tottahan tuo yksi euro on isännätöntä rahaa sekin. On moninkertainen tai jopa monikymmenkertainen ja tarkoittaa tulonsiirtoa toimitusmyyjiltä pystymyyjille. Kun verrataan pystyhintaa, josta korjuun kustannukset on jo vähennetty, hankintahintaan, josta korjuun kustannukset on vielä vähennettävä, ei hankintalisä riitä korvaamaan hinta-aukkoa ja tarkoittaa sitä, että metsänomistajat saavat korjata hankintansa ilmaiseksi ja lahjoittaa vielä osan puistaan ilmaiseksi.
