Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tuskinpa mistään metsäomistajien invaasioista on kysymys. Lähtökohta kuitenkin on se, että metsänomistajilla kuuluu olla yhtäläiset lähtökohdat ja sopimusehdot toimittaa puuta teollisuudelle, siinä kuin metsäosastoillakin, vaikka se toteutuukin metsäosastojen oston ja ohjauksen kautta. Puukauppa tapoja kehittämällä on mahdollista päästä yhteen ja yhtäläiseen puukauppatapaan.
Onhan se aika raadollista, että metsänomistajat ovat ulkoistaneet itsensä metsistään ja toimivat eräänlaisina ”toimitusjohtajina”, sopimusten tekijöinä ja laskun maksajina palveluistaan. Tässä mielessä metsätaloutta on voitu pitää hyvinkin kannattavana, palveluista on joustettu. Se on kuitenkin tapahtunut metsätalouden kannattavuuden kustannuksella.
Koska puun hinta ei jousta, metsätalouden kannattavuutta on haettava palveluista. Käytännössä se on kuitenkin vaikeaa, sillä metsänomistaja kelpaa kumppaniksi vain puun myyjänä, mutta ei puun toimittajana. Teet puukaupat ja sitoudut siihen, että maksat kustannukset, ja joiden suuruutta et edes tiedä.
Jos suunnittelet muuta, puukauppapalvelulle ei ole vaihtoehtoa. Jos tarjoudut toimittamaan vastaavalla sopimuksella puut tien varteen, aikomus torjutaan. Vaihtoehtoa, joka ottaisi huomioon korjuun kustannukset, ei ole. Pystykaupan tilitysmalli metsänomistajalle ei tule kysymykseen ja laskutusmallia vasta suunnitellaan?
Jos kuitenkin haluat toimittaa puut tien varteen todetaan, sen ja sen verran niistä maksetaan. Näissä kaupoissa korjuun kustannuksia ei kuitenkaan ole otettu huomioon, on vain rajoitetusti ja tukilla hinta jää reilusti alle korjuukustannusten. Jos haluat toimittaa motolla, mittaa ei hyväksytä.
On suhteellisen yksinkertaisesta asiasta kysymys, katkoa puut ostajan mitoille, huomioida laatu ja täyttää mittakontrollin vaatimukset. Kysymys on enemmänkin uskomusasioista, joihin vielä uskotaan ja käytetään puukaupan vastaisessa toiminnassa.
Tuskin teollisuus kuitenkaan luopuu oikeudestaan metsäomistajan puihin, sitä ei metsänomistajat ole vaatineetkaan. Voihan se olla, jos metsänomistajat tarjoavat isompia puumääriä myytäväksi, löytyykö halukkuutta ostoihin, millä hinnalla, ja vai tarjotaanko ostoboikottia vaihtoehdoksi.On hyvinkin ajankohtaista, johon aloituksessakin viitataan, on puusta maksukyky ja euro konsulttina.
Jos yhteiskuntaneuvotteluissa edistytään, sillä on tietenkin myönteinen vaikutus metsätalouteen, sen kustannusrakenteeseen ja puun hintaan.
Yhteiskunnassa on ongelmansa ja niillä on vaikutuksensa metsätalouteen, mutta siihen en kuitenkaan usko, että millään puun kilpailuttamisella, tai katkonnan ja nykyisen puukaupan ohjauksella, tai vastaavalla kehittämisellä, metsätalouden ongelmia ratkaistaan. On marginaalista kilpailuttaa marginaalia, jossa ei ole kilpailua. Puun hintaa näillä tempuilla voidaan hieman nostaa, mutta se ei ole ratkaisu varsinaiseen ongelmaan.
Tullaan puukaupan korruptioon ja kilpailun rajoittamiseen sitä kautta.Polttopuukaupalla tehdään tulosta nuorien metsien hoidossa. Kuutiohinta klapeina on hyvinkin yli 100 eur/m3 ilman kuluja ja on kilpailukykyinen verrattuna ensiharvennusten ja energiapuukaupan nolla tulokseen. Niin myös verrattuna hankintaan, josta siitäkään ei paljoa muuta saa kuin työlleen palkan.
Itsenäisenä toimijana, polttopuukauppa on vapaa näistä ainespuukauppaan sisältyvistä tulonsiirroista ja moninkertaisista kustannuksista, sillä polttopuun hinta määräytyy vapaasti markkinoilla, eikä kilpaile ainakaan toistaiseksi monopolin kanssa. Tätäkin hyvää riittää vain rajallisesti, sillä erilaisia yrittäjiä on jo niin paljon, että markkinat tukkeutuvat.
Erilaisista vaihtoehdoista huolimatta, väittäisin nuoria kiinnostaa, siinä kuin vanhempiakin metsänhoitajia, vanhat metsät ja avohakkuut. Sieltä ne nuoretkin tilin tekevät ja metsänhoidon kulttuuri kun menee Suomessa avohakkuiden kautta, riittää näitä nuorien metsien (hoitamattomia) savotoita seuraavillekin sukupolville.Työn arvostus yhteiskunnassa on lailla turvattua, sitä eivät paineet yhteiskunnassa murra. Se on jälleen kerran nähty, vaikeaa on. Instituutio instituutiossa, jonka toivoisi olevan toisin päin. Toki palkansaajan asema on turvattava, sitä kuitenkin mitataan velasta ja yhteisistä etuuksista, mutta myös suojaamattomista etuuksista, niitäkin on. Vain puun hinta joustaa, kerrotaan tuolla edellä.
Karsitusta rangasta tuollaiset 3.5 euroa keskimäärin, eihän se ole mitään, mennään jopa negatiivisella katteella, kuten tuossa edellä kerrotaan. Tuskin myyntihalukkuutta löytyy, ja toisaalta rangan hinta tienvarressa tai käyttöpaikalla on kymmenkertainen. Suunta on selvä ja sopii hyvin tällaiseen kansallis/sosialistiseen ajatteluun. Tuotantopääomat ylös ja kustannukset alas. Lopputulema ei kuitenkaan ollut odotusten mukainen: Puun hinta alas ja kustannukset ylös. On vielä tehtävää, ei tullut vielä valmiiksi.Tarkoitin vain sitä, että puukaupassa perälauta puuttuu, juridista perustaa puuston ennakkotiedoilla ei ole. Erilaiset arviot ja suunnitelmat ovat vain arvioita. Motomitta on lailla turvattu ja sitä vastaan ei millään arvioilla menestytä.
Puun myyjällä on oikeusturva myös, mutta se toteutuu jälkikäteen jos toteutuu. Puut voidaan mitata laanissa ja voidaan käyttää virallista mittaajaa, mutta jos puut eivät ole enää todettavissa, mennään asiakirjatarkasteluun ja arviointiin puumääristä.
Kaupan ehdoilla jälkimittaus voidaan turvata, mutta tarkoitin mittaustarpeella myös sitä, että puukaupan ennakkotiedoissa ja puunmyyjän oikeusturvassa on petraamisen varaa. Jos päästäisiin vaikka 10 prosentin marginaaliin, joka lienee käytetty tavoite, on sekin paljon vähemmän kuin joku 20-30 tai 50. Näitäkin heittoja on ja tuon 10 prosenttiakin moto voi ”niistää”. Olipa kysymys sitten tahallisesta tai tahattomasta heitosta, on aivan turha hurskastella, etteikö näitäkin tapauksia ole ja niiden toteen näyttäminen jälkikäteen on äärimmäisen vaikeaa.Puukauppatapoja kehittämällä esim. on mahdollista päästä vanhoista rasitteista, ja voidaan kehittää uutta. Voihan se olla tulevaisuudessa, ollaan siirtymässä digitaalisiin puuston mittaustapoihin. Metsän vuokraustakin on esitetty. Olisihan se hyvä puukauppatapa pystyyn myyntikin. Könttäsummalla ja sopii hyvin rajatuille avohakkuualueille. Ei tarvitse mitata ollenkaan ja säästyyhän monelta jälkivaiheen vaivalta. Saa sahata puut vaikka sentin linteiksi. Tarvitaan kyllä hyvin konsoloitu häkki, pois kuljetusta varten.
Metsänomistajan motomitta oli panttauksesta ja liittyy pystykaupan korruption menettelytapoihin. En tiedä minkälaisesta panttauksesta tai löysästä tulkinnasta on kysymys puukaupan ennakkotiedoissa. Leimaus-seloste ei riitä perälaudaksi metsänomistajalle. Sitä pidetään arviona arvioiden joukossa ja sillä ei ole juridista painoarvoa. Metsänomistaja on tyhjän päällä tässä mielessä. Metsänomistaja voi kyllä turvautua käytettävissä oleviin keinoihin, mittauttaa puut etukäteen, turvautua kaupan ehtoihin, käyttää virallista mittaajaa jne. Näin ei kuitenkaan useinkaan tapahdu, vaan mennään ns. luottamuksella. Sen jälkeen ollaankin pulassa. Nykyinen sopimusmenettely on tässä mielessä painoarvoltaan ohut. Ellet onnistu puolustautumaan käytettävissä olevilla keinoilla, olet vaikeuksissa. Mennään asetelmassa moton mittaustulos vastaan lähtötilanne, joka ei ole tiedossa.
Kaupan ehdoilla voi ja pitääkin puolustautua, mutta se ei kuitenkaan saisi olla se ensisijainen keino. Puustotietojen pitää olla sillä tasolla, että puustotiedot lähtötilanteessa ovat juridisesti hyväksyttäviä ja joita voidaan pitää perälautana metsänomistajalle ja joihin voi turvautua tarvittaessa.
