Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Metsätalouden tilanne on huolestuttava. Sen tuottoja mitataan ulos yhä kiihtyvällä tahdilla ja metsänomistajat ovat tyytyväisiä? Hyötyjät ja osaajat ovat toisaalla, mutta myös suuruuden ekonomialla on sijansa. Pumpataan ulos loputkin, jos jotain jostain vaikka perhemetsätaloudesta on mitattavissa. Metsänomistajat myyvät nahkansa halvalla, eikä loppua ole näköpiirissä, toivottavasti lähtee purkautumaan sisältä päin.
Tuolta jostain sivulta 3 -4 Eihän se ongelma ole sopivan urakoitsijan löytyminen tai palvelujen ostaminen, mutta metsänomistajan toimialana toimiminen tai metsänomistajan omien koneiden käyttö sitä jo on. Vaaditaan kokonaan oma toimialansa. Tarvitaan metsänomistajan puille oma vastaanottonsa logistiikkansa ja mittaustapansa, kauppaehdoista ja julkisuusperiaatteista puhumattakaan. Esim. motomittaa metsänomistajan puiden vastaanottomitaksi ei hyväksytä, tai että metsänomistajan puut sopivat huonosti teollisuuden logistiikkaan, puiden vastaanottoa rajoitetaan jne. Ettei vaan ole tarkoitus vaikeuttamalla ja kurjistamalla kaapata loputkin. Bisnesluokkaan ei ainakaan ole mitään mahdollisuuksia. Tietää kylmää kyytiä metsänomistajille jatkossakin, mutta myös sitä, että ne jotka menestyvät, menestyvät jatkossakin.
Harrastelija: Perusdataa, hankinta ja pystykauppaa, myös käteiskauppaa käyn ja osaltani pystykaupan kääntöpuolta kyseenalaistan ja sitä, mitä pystykauppa ostettuina palveluina tarkoittaa. Ulos sulkemista se metsänomistajien kannalta tarkoittaa. Siirrytään vaan ihan oikeasti toimituskauppaan.
Tuo tilakauppasi on hyvä kauppa. Sisältää kyllä maa-alueiden osien myyntiä monikossa, joten se ei ole metsätilan tuoton kannalta vertailukelpoinen. Metsätilakauppana ilmeisen hyvä.
Alle kymmenen vuoden kierrolla omaksi, osoittaa myös menestymisen mahdollisuuksista, mutta sitä tuskin voidaan yleistää. Eiköhän se tavallinen tarina ole aivan muuta.
Metsätaloutta pyöritetään vieraspalvelujen varassa, on seikka johon täälläkin on kiinnitetty huomiota. Ei voi menestyä ilman merkittävää oman työn osuutta. Auttaa kyllä menestymään metsänhoidossa, mutta sekään ei vielä takaa menestymistä muussa metsätalouden toiminnassa. On seikka johon myös on kiinnitetty huomiota.
Metsänomistajat rajoittavat omaa toimintaansa puukaupassa ja korjuussa ja sulkevat samalla omat mahdollisuutensa menestyä niissä. Jäävät kauas kustannusten osalta, rahoittamalla puukauppaa ja korjuuta, ja jota käydään sitten heidän kustannuksellaan. Bisnes on bisnestä ja metsänomistajalle maksetaan korkeintaan perus datasta. Puhumattakaan siitä, että metsänomistajat voisivat osallistua puukauppaan ja korjuuseen bisnesluokassa. Metsänomistajat on suljettu pystykaupan ulkopuolelle.
Metsätalous muuttuu koko ajan ammattimaisemmaksi. Siinä mielessä perinteinen hankintakauppa on turha kauppatapa. Sitä käytetään lähinnä metsänomistajien aktiviteetin purkamiseen ja harrastuksena. Eikä sillä ole juurikaan merkitystä kannattavuuden kanssa. Pystykauppa sulkee metsänomistajat hankintakaupoille, rajoittaa metsänomistajien työpanoksien käytön, sen mukaisen taloudellisen tuloksen ja menestymisen mahdollisuuksista puhumattakaan.
Niin hyvä malli kuin Timpan malli onkin, menestyy ja kehittyy, mutta ei kuitenkaan yllä bisnesluokkaan. No, tuskin niin oli tarkoitettukaan. Jos pudotus tulee, Timppa menestyy ja voi hyvin tulevassakin. Kuplan puhkeaminen ei voi tarkoittaa paljoa perinteisessä, mutta bisnesluokassa sitäkin enemmän. Mistäpä sitä enemmän otat, sillä eihän epäterve kilpailu etuuksineen ja arvon lisäyksineen voi sitä tarkoittaa, kun vaihtoehtona on alkutuotannon alasajo ja maksattaminen. Tämäkin vain siksi, että uusjaossa mennään joka tapauksessa. Kurjistamalla saadaan jaettavaa enemmän?
Onhan se huolestuttavaa, että metsien tuotto on ylivoimaisesti muualla kuin puun hinnassa. Päämarkkinaksi on muodostunut esim. logistiikka, puun jalostus metsässä ja siihen liittyvä puukauppa. Samoin metsätilakauppa bisneksenä. Kysymyshän on omaisuuksien kartuttamisesta ja tällä hetkellä myös elvyttämisestä, eli halvasta korkotasosta.
Tämä vain siksi, että markkinat ovat toisaalla kuin metsän omistuksessa, esim. metsärahastoissa, ovat houkuttelevia, hyviä bisneksen teolle, mutta ei enää metsänomistajalle.
Sitä ei tiedä minkälaisen työnäytöksen onnistuu metsäänsä tilaamaan. On ”tiimejä” joiden tulos jää kolmannesta vaille. Joidenkin lajien osalta puoleen tai jopa 2/5 osaan, ei sekään ole tavatonta. Pidetään vielä normituloksena, ainakin kohteilla joilla ei ole valvontaa tai on syytä epäillä sen puutetta.
Eipä siinä Penssiset päivän pituus tai omat isot koneet auta. Anhitonta on, ei siinä auta sekään, että luovutat oikeuden ”bisneksille”, joita puillasi käydään. Ei sekään, että tunnet ammattiylpeyttä siitä, että saat maksaa kustannukset, puhumattakaan metsänomistajien yhteistoiminnasta.
