Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset

Teen itsekin puukauppaa, mutta eihän siinä, pystykaupalla Puun takanen maksat palveluista ja se on siinä. Vältyt maksumiehen roolista, joka hankinnalla ja nykyisillä puun hinnoilla on väistämätön.Toisaalta myös pystykaupassa olet maksumiehen roolissa?
Itse lähden puun hinnasta ja metsätalouden kannattavuudesta, olisiko sille mitään tehtävissä?
Ei todellakaan ole kiinni puun kasvatuksesta tai metsänhoidosta, ne ovat huippuluokkaa. Ei myöskään logistiikasta tai infrasta, puu kulkee mallikkaasta. Tehtaatkin ovat kunnossa.
Kysymys on kustannuksista ja yhteiskunnan tilanteesta metsätaloudessakin. Ei voida loputtomasti kuormittaa metsänomistajia ja puun hintaa. Asia on tiedostettu ja sitä on vuosi kymmeniä pyritty kehittämään, mutta muutosta ei ole saatu aikaiseksi, päin vastoin. Kustannusrakenne on mennyt päin vastaiseen suuntaan. Eikä sitä millään logistiikan tai menetelmien kehittämisellä saada oikaistua. On mentävä rakenteisiin.
Metsänomistajilla ja yleensä alkutuottajilla on tähän paljonkin sanottavaa. Alkutuottajien reservi tulisi vapauttaa. Kysymys on samasta asiasta kuin yhteiskunnassakin, eräänlaisesta pöhötystaudista ja ”holhouksesta”, johon pyritään löytämään ratkaisua.

A. Jalkanen. Jospa kauppatavoista voitaisiin sopia markkinataloudessa vapaasti. Olisihan se metsänomistajan kannalta iso asia.
Teollisuus on hallinnut puukauppaa pystykaupalla n. 90 prosentin ja hankintakauppaa n. 10 prosentin markkinaosuudella ja on voinut sanella monopoliasemassa puun hinnan ilman kilpailua, ja jota metsänomistajat (Mhy) ovat yrittäneet kompensoida valtakirja hankintapalvelu ym. vastatoimilla.
Väitän tämän tarkoittavan poliittisena manööverinä juuri sitä, mitä esität ja jota edustamasi tahot tarkoittavat. Kysymys on metsänomistuksen pääomien ulosmittaamisesta ja siitä, mitä toteutetaan mm. tehostamalla metsänhoitoa ja maksamalla siitä pientä tukea ja vastaavasti heikentämällä puukauppaa. Eli mitataan ulos etuutta puukaupasta (instituutio instituutiossa) ja jota toteutetaan näillä epäkuranteilla puukauppajärjestelyillä, joilla myös metsänomistajat on tarkoitushakuisesti suljettu puukaupan ja korjuun ulkopuolelle.

Suorittava porras. Puhumme eri asioista. Kysymys oli pystykaupan korruptiosta ja siihen liittyvästä metsäosaston ja koneurakoitsijoiden välisestä pimeästä kytkykaupasta, eli korjuun tilitysmallista ja siitä, että tilitysmallista luovuttaisiin ja siirryttäisiin julkiseen laskutusmalliin.
Puun takaa. En tunne maatalouden menettelytapoja ja sitä, ovatko kuljetus ja tuotteiden jatkotoimet julkisia. Sisältyykö niihin pimeää kytkykauppaa, niin kuin metsätaloudessa tapahtuu. Peritäänkö kytkykaupan kustannuksia pimeästi tuotteen hinnasta.
Jätkän malli sopii hyvin hankintakaupan periaatteisiin. Toimittamalla tuotteet itse, teet sen omalla kustannuksellasi ja saat vastineeksi hinnan, josta on jo vähennetty perittävät kustannukset.
Näin se menee yleisellä tasolla tuottajien osalta.
En ole vastaamassa, ennen kuin joskus seuraavalla viikolla.

Näin on päässyt käymään. Teollisuus on ulkoistanut puunhankintansa, niin myös metsänomistajien puun tarjonnan ja aivan metsänomistajien vapaasta tahdostaan. Metsänomistajat olisivat voineet puolustautua ja vaatia toisenlaista yhteistoimintaa, mutta eivät ole sitä tehneet.
Tarkoitan tällä sitä, että ei ole pakko sietää korruptoitunutta puukauppaa, joka on moraalisesti väärin ja joka sisältää kartellin ja kilpailulainsäädännön vastaista toimintaa. Ei ole pakko hyväksyä metsäosastojen ja konemiesten välistä kytkykauppaa, jolla puunhankintaa ja korjuuta ohjataan (monopoli) ja jolla metsänomistajat suljetaan puukaupan ja korjuun ulkopuolelle.
Tarkoitan myös sitä, että siirtymällä tilitysmallista laskutusmalliin, ollaan purkamassa kytkykauppaa, joka puolestaan mahdollistaa siirtymisen avoimeen kilpailuun ja korruptiolta vapaaseen puukauppaan.

Onhan se aika raadollista, että metsänomistajat ovat ulkoistaneet itsensä metsistään ja toimivat eräänlaisina ”toimitusjohtajina”, sopimusten tekijöinä ja laskun maksajina palveluistaan. Tässä mielessä metsätaloutta on voitu pitää hyvinkin kannattavana, palveluista on joustettu. Se on kuitenkin tapahtunut metsätalouden kannattavuuden kustannuksella.
Koska puun hinta ei jousta, metsätalouden kannattavuutta on haettava palveluista. Käytännössä se on kuitenkin vaikeaa, sillä metsänomistaja kelpaa kumppaniksi vain puun myyjänä, mutta ei puun toimittajana. Teet puukaupat ja sitoudut siihen, että maksat kustannukset, ja joiden suuruutta et edes tiedä.
Jos suunnittelet muuta, puukauppapalvelulle ei ole vaihtoehtoa. Jos tarjoudut toimittamaan vastaavalla sopimuksella puut tien varteen, aikomus torjutaan. Vaihtoehtoa, joka ottaisi huomioon korjuun kustannukset, ei ole. Pystykaupan tilitysmalli metsänomistajalle ei tule kysymykseen ja laskutusmallia vasta suunnitellaan?
Jos kuitenkin haluat toimittaa puut tien varteen todetaan, sen ja sen verran niistä maksetaan. Näissä kaupoissa korjuun kustannuksia ei kuitenkaan ole otettu huomioon, on vain rajoitetusti ja tukilla hinta jää reilusti alle korjuukustannusten. Jos haluat toimittaa motolla, mittaa ei hyväksytä.
On suhteellisen yksinkertaisesta asiasta kysymys, katkoa puut ostajan mitoille, huomioida laatu ja täyttää mittakontrollin vaatimukset. Kysymys on enemmänkin uskomusasioista, joihin vielä uskotaan ja käytetään puukaupan vastaisessa toiminnassa.
Tuskin teollisuus kuitenkaan luopuu oikeudestaan metsäomistajan puihin, sitä ei metsänomistajat ole vaatineetkaan. Voihan se olla, jos metsänomistajat tarjoavat isompia puumääriä myytäväksi, löytyykö halukkuutta ostoihin, millä hinnalla, ja vai tarjotaanko ostoboikottia vaihtoehdoksi.