Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset

Elettiin sitä 50 luvullakin, valmista ei tullut, mutta nousukautta elettiin kuitenkin. Kekkosen ajasta: Hänen aikanaan tuskin olisi menty EU:hun, ei ainakaan rahaliittoon. Hyvät kauppasuhteet olisivat riittäneet, sen puolesta Kekkonen teki töitä. Pienellä tukemisella ja devalvaatioilla pidettiin rattaat pyörimässä ja kauppasuhteet kunnossa.
Vasemmiston murrettua Kekkosen vallan, päädyttiin siihen, että kannattamatonta työtä ei enää kannata tehdä. Oli Korpilammen seminaarit, jossa oikeiston tuella synnytettiin Suomalainen konsensus.Päämäärät olivat jalot, mutta aikaan saatiin päinvastaista. Loppu onkin sitten historiaa.

Lauri Vaaran teeseissä erinomaisen hyvää on pystykaupan korruption purkaminen, siirtymällä tilitysmallista laskutusmalliin.
On myös erinomaisen hyvää, jos maa- ja metsätalouden kalusto voitaisiin hyväksyä puuhuollon piiriin. Se lisäisi metsänomistajien yrittäjyyttä ja toisi mukanaan metsäkonekaluston korjuuvälineiksi motoista lähtien. Se myös lisäisi välineitä kaluston kehittämiseksi.
Kaikki on kuitenkin kiinni noudatettavasta järjestelmästä.
Metsäomistajien kannalta ei kuitenkaan tunnu tarkoituksen mukaiselta suunnitelmat puunhankinnan (oston) ja korjuun keskittämisestä yrittäjille. Jolla tarkoitetaan metsäkoneyrityksiä alihankkijoina, yhtiöiden metsäosastojen rinnalla tai ilman sitä, niin kuin Lauri Vaara ohjeistaa.
Asetelma asettaa metsänomistajat yhä syvemmälle suohon, alamaisiksi puunhankinnassa ja korjuussa. Siitä syystä metsänomistajien on syytä säilyttää asemansa ja keskittyä puun tarjonnassa ja korjuussa omaehtoiseen toimintaan ja keskitettyyn toimintaan Mhy:n kautta.
Metsäosastot puolustavat paikkaansa oston, puiden vastaanoton ja niin myös perinteisen korjuun osalta. Samoin korjuu-urakoitsijat sopimusurakoitsijoina, niin kuin toimivat tälläkin hetkellä.

Ammatti Raivoojan visiot ovat ajankohtaisia, niissä vain on se huono puoli, että kustannukset lankeaa metsänomistajien maksettavaksi. Pystykaupan korruptio tuottaa hyvää juuri konemiehille ja metsäyhtiölle, joten on heillä varaa moiseen vedätykseen.
Metsätaloutta rasittaa vaikea kustannusrakenne. Sen suhteen ei ole tapahtunut mitään uutta. Päinvastoin, suunnitellaan puunhankinnan ja korjuun organisoinnin lisäämistä. Se ei ole metsänomistajille hyvä uutinen ja se lisää kustannuksia ja mahdollisesti myös lisää korruptiota.
Metsänomistajat välittävät paljon metsänomistajien puita, mutta se ei ole vielä ratkaisu näihin ongelmiin.

Yhdistyslaki sallii ansiotoiminnan, jota on pidettävä taloudellisesti vähäarvoisena. Osuuskunta tai yhtiömuodossa näitä rajoituksia ei ole. Mitä sitten kaupallisella toiminnalla tarkoitetaan, puukaupan voi hoitaa valtakirjallakin. Tapoja on monia, mutta onko se tarkoituksen mukaista, että Mhy toimii puiden ostajana. Voidaan pitää perusteltuna korkeintaan pien ostoissa, tilaustoiminnassa, tai, jos Mhy:llä on teollista tai muuta vastaavaa toimintaa.
Voihan asian hoitaa niinkin, että ostajana ja puiden vastaanottajana toimii metsäosasto, niin kuin toimii tälläkin hetkellä ja korjuutyön tekee Mhy sopimusurakoitsijat. Lasku korjuutyöstä kuuluu metsänomistajalle. Samoin menetellään, jos korjuutyön tekee metsäosasto. Lasku metsänomistajalle.
Näin menetellen puututaan pystykaupan korruptioon, ollaan purkamassa pystykaupanjärjestelmää ja siihen liittyvää metsäyhtiön ja konemiesten välistä kytkykauppaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että puukaupan ja korjuutyön monopolia ollaan purkamassa.
Ne metsänomistajat, jotka haluavat tehdä korjuutyön itse, heidän tulisi sopeutua yhteisesti noudatettavaan logistiikkaan, kouluttautua ja/tai tyytyä sitten muihin vastaanotto ja mittaustapoihin.
Kysymys on kaiketi neuvottelu ja sopimusasiasta ja yhteiskunnassa muutenkin poikkeuksellisen vaikeasta vastakkainasettelu tilanteesta, joihin on syytä hakea ratkaisua.

Väittääkö harrastelija että metsänomistajat on pieni toimija?