Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tuskin metsänhoitoa kannattaa hehkuttaa eriytettynä, hoitomuodot ovat aina kuuluneet samaan metsään. Siihen ei kuulu mehtäukon mainostamat hatelikot, sen paremmin, kuin Visan tismalleen hoidetut jaksottaisen metsät. Aina kannattaa pähkäillä mitä tekee. Näkymä voi olla erilainen, ja voi olla molemmat hoitomuodot huomioon ottava. Tuhlausta metsässä on syytä välttää, ainakaan sillä perusteella, että jaksottainen tuottaa paremmin. Pukkalan ns. vapaa kasvatus on ihan hyvä vaihtoehto, on valtapuustoa ja puustopääomia suosiva vaihtoehto.
Turha tässä vaiheessa on valittaa, hyvinvointivaltiota on rakennettu 80-luvulta lähtien. Paljon on käytetty yhteiskunnalle tärkeitä pääomia ja sekään kun ei ole riittänyt, on jatkettu velalla. Hyvinvointivaltio saatiin, mutta tulokset jäivät uupumaan. Velalla ei voi hallita, olisi viimein syytä uskoa. Kipeää tekee ja toivottavasti tasapaino löytyy. Menestystä tarvitaan muualtakin, ei vaan kotimaisesta kulutuksesta.
Kannattaa ohutturpeiset metsämaat ottaa haltuun, ojittaa ja muuttaa kivennäismaaksi. Sillä aina on olemassa riski, vedenvaivaamat alueet muuttuvat kitumaaksi ja edellytykset metsänhoidolle puuttuvat. Täsmähoidolla voidaan metsänhoidon tulosta parantaa, ojitus on yksi ja lannoitus, mutta ei välttämätön. Usein löytyy myös luontainen vaihtoehto. Itse olen toteuttanut ja ollut toteuttamassa hoitohakkuita, joka on hoitotoimenpide avohakkuun sijaan ja antaa tulosta välittömästi.
On Suomalaisista itsestään. Asenteellista tuntuu olevan, mutta myös halpatyövoimalta vaaditaan sopimuksen mukaiset palkat ja työehdot. Niin kornilta kuin tuntuukin, Suomalaiset joutuvat kilpailemaan samoista ehdoista. Voi olla korruptioon viittaavaa, jos poiketaan ja vähänkö käräjiä käydään. Toki nälkäpalkalla ja ilmaiseksi, mutta on ironiaa, jos niillä Suomalaista työmarkkinaa hallitaan?
Onhan avohakkuu lakirajoja ja pienaukkoa pidemmälle viety metsänhoidon tapa, sillä erotuksella, että jk metsiltä ei vaadita uudistamisvelvollisuutta. Tekee houkuttelevaksi jk metsien hakkuun, ottaa pääomat haltuun ja siirtää metsä reserviin. Sen estämiseksi ja sen varalle, jk metsille tulisi säätää uudistamisvelvollisuus, joko luontainen tai keinollinen. Olisi ryhtiliike metsänhoidolle ja puoltaisi huolehtimaan metsistään.
Erittäin tehokasta ja tuottoisaa saattohoitoa. Jos käytetään tuloutetun metsävähennyksen (ei pakollinen uudistaa tai myydä metsää) verran metsän uudistamiseen. Tulee sekin puoli hoidettua ja pääomat voidaan siirtää seuraavien 330 ha hankintaan. Lakiin sisältyy ammottava, sanoisiko mikä se on? Tuottoprosenttia voidaan vain arvailla, verrattuna lainan hoitokuluihin?
Tuskimpa kuvitteellisia tarinoita tarvitaan, menee suositusten mukaisesti. Jos tavoite on putsata metsä, se onnistuu nykyisillä suosituksilla. Paljon käytetään, puustopääomia kotiutetaan, ei kuluja, kiinteitöveroakaan ei ole vielä keksitty. Oli miten oli, mutta tuskin kuitenkaan metsää kannattaa myydä tai lahjoittaa. Valitettavasti metsälaki on lepsu, sallii hyväksikäytön. Vaihtoehto tietenkin on metsien hyvä hoito ja eihän nykyisen kaltaista vastakkainasettelua pitäisi sallia?
On tätä päivää, laitetaan helposti monin kertaisesti Suomen kokoinen ala metsän kasvulle kaukoidässä. Riittää halpatuontia, muussakin ei vaan halpatavaroiden tuonnissa. Ja hyvin tuntuu toimivan, halpatuonnista suorastaan kilpaillaan, toivotaan hankkimaan keskitetysti ja jakamaan kiintiöihin, ainakin Eurooppa tasolla. Voihan se olla, että kuvitellaan edistävän kotimaista kulutusta, ei tarvitse enää käydä kaupassa ja tuodaan koitiovelle? Näin hyvät palvelut ansaitsevat hyvät vastapalvelut. Mutta mitä tekee muuan kotimainen instituutio? Laittaa satamat kiinni ja estää viennin. Voi olla, että vanha maailma on pudonnut kilpailusta. Siihen on omatekoisia syitä, mutta myös ”alusmaa” politiikka ei enää toimi. Ei toimi enää edes EU:n sisällä. Pääomista on puute, ne on syöty ja talous pitäisi tasapainottaa halpatuntia vastaan.-
