Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Siinä odotellessa menee helposti kymmynen vuotta ja valmista ei tule, senkin laki sallii. Kannattaa uudistaa heti, jos luontaisen uudistamisen edellytyksiä ei ole. Jää aikaikkuna käyttämättä ja se on kuin laittaisi rahaa pankkiin ja olihan siellä se Visan optimi: ”Pienaukkoa ei pitäisi sallia, jos siellä ei ole valmiiksi kattavaa ja maapohjalle sopivaa taimikkoa”.
Jaksottaisen metsät ovat sitä samaa aikaikkunaa, jos metsät eivät tuota, sitä mitataan aina aikaikkunassa. Metsähoidon korjaaminen vie aikaa ja sitä tarvetta on myös jaksottaisen metsänhoidossa. Aikaikkunalla on merkitystä, kuten peitteisen metsänhoidon jatkuvassa tuotossa tai taimettumisen odottelussa. Sekin ottaa aikaa ja näkyy aina metsien kasvulukemissa.
Aikaikkuna pettää mehtäukolla pahemman kerran. Mehtäukon metsänhoitoon ei mahdu muuta, kuin jaksottainen metsänhoito ja sen hoitomuodon tuottajat. On kuitenkin nähtävä, että hoidon puutteessa olevat metsät ovat jaksottaisen metsiä ja niitä mainostetaan tällä hetkellä jk metsinä. En väitä, että ovat mehtäukon metsiä. Mehtäukko on nähty esimerkillisenä metsänhoitajana, mutta tilastojenkaan mukaan jk metsiä ei ole kuin sen 5 prosentin luokkaa. Ja niissäkin metsissä voi olla uusioutumattomiksi luokiteltavia metsiä. Että, voisi olla paikallaan sisäistää metsänhoitoa todelliseen aikaikkunaan ja siihen todellisuuteen, joka metsänhoidossa tällä hetkellä on.
Satuja ei ole kerrottu. Konemiesten huolen ymmärtää, mutta se huoli voi olla metsänhoidollisesti aika huonosti perusteltua. Laissa metsänhoidon vapauttaminen on tarkoittanut erivapauksia myös jaksottaiseen metsänhoitoon. Tuottaa vajaatuottoisia metsiä ja hoitorästejä, että kannattaako perustella laskennallisesti tai käytettyjen lukuarvojen perusteella. Ovat enemmänkin suupuheisiin perustuvia ja ”viralliseksi” käytännöksi muodostuneita lukuarvoja (hyväksytään alarajat ja jk:n alemmat puunhinnat ja kalliimmat korjuun kustannukset). Eivät viralliseen luokitukseen ja taulukoihin perustuvia. Tutkimus on tämän laskentapuolen osoittanut ja sieltä löytyy myös päinvastaisia tuloksia.
Oli viimeksi 1300 mottia 6 ha alalta, ei 10-15 vuoden välein. Näin Perko kertoo. Aikakäsitys puuttuu tästäkin ja siinä mielessä vastaväittämät eivät pidä paikkaansa. Tulee se 1000 motin kertymä 3 hehtaarin alalta avohakkuuta, mutta ei ne hoitokerrat ole siinä. Tulee korjuukertoja 2-3 ennen avohakkuuta. Taimikon hoitokertoja 2-3, muokkaukset, viljely ja mahdollinen heinäntorjunta jne. Että ei sieltä metsästä pääse yhdellä korjuukerralla. Hoitokertoja (käyntejä) tulee moninkertainen määrä peitteiseen metsänhoitoon verrattuna. Ja kaikki maksaa ja laskutetaan.
Asian voi ilmaista myös niin. Aikaan, jolloin metsät olivat vielä peitteisiä. Keinollista uudistamista käytettiin aina, kun metsä osoitti hiipumisen merkkejä. Muussa tapauksessa kasvatusta jatkettiin. Siihen aikaan ei vielä ollut nykyisiä jaksottaiseen metsänhoitoon liittyviä hoitokertoja. Aina myös metsän alle muodostuneet kehityskelpoiset nuoret metsät ja taimistot vapautettiin. Tämäntyyppinen metsänhoito on, jota tällä hetkellä ei ole. Ei ole niitä peitteisen metsiäkään. Ja kun tarve on peitteistä metsänhoitoa lisätä, kehitys voi hyvinkin mennä tähän suuntaan. Metsänhoidon lähtökohdat ovat kuitenkin samat, hoitomuodosta riippumatta.
AJ: Jos jotain jatkuvasta kasvatuksesta ymmärtää. Silvan webinaarin palautteessa on paljon hyvää käytännön kokemusta jatkuvasta kasvatuksesta. Ehkä kuitenkin, ainakin täällä keskustelussa, painotetaan liikaa taimettumisen edellytyksistä. Taimettumisen edellyttämää harvuutta ja alhaisia pohjapinta-aloja. Joka käytännössä tarkoittaa vajaatuottoisuutta ja metsien huonoa kasvua. Metsät ovat aina taimettuneet ja mikä estää käyttämästä apuna/tukena keinollista uudistamista. Siinä mielessä Visan väliintulo on hyvä ja ne isot (riittävät) puustopääomat on se juttu, jolla metsien kasvu ja tuotto varmistetaan.
Jostain syystä jk:n määrittelyssä keskitytään 0.3 ha pienaukkoon, joka pinta-alassa mitattuna on pienaukon yläraja. Ja joka umpimetsään tehtynä voidaan määritellä avohakkuuksi. Jk:lle ominainen kasvutekijä, kasvatettava puusto puuttuu. Sen sijaan, jos pienaukko tehdään sen varsinaisessa tarkoituksessa. Esim. yhden suuren puun poisto, puuryhmän poisto tai taimiston vapauttaminen. Jk:lle ominainen kasvutekijä on mukana ja toimenpide luokitellaan kasvatushakkuuksi. Nämä ovat niitä yö ja päivä juttuja, metsien kasvun ja tuoton osalta. Siinä mielessä tuskin on tarpeen vertailla pitkillä odotusajoilla.
