Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Yli kymmenen vuoden ajalta kokemustietoa peitteisestä metsänhoidosta. Jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry ja metsäpalveluyritykset, Arvometsä Oy, Innofor Oy ja Metsätietopalvelu Silmu Oy. Erilaisia lähestymistapoja peitteiseen metsänhoitoon, myös luontaista jaksottaista, kun metsänhoito halutaan säilyttää peitteisenä.
”Kuin yö ja päivä”, näin se on, eihän ”jk metsistä poimitut tukkipuut” tarkoita kasvun hiipumista tai loppumista, vaan on kasvutekijä, jk metsissä arvokasvu jatkuu. Jk ei myöskään ole toimimaton ikiliikkuja, sitä tuskin kannattaa todistella. Vaan luonnon taimistot ja uusiutuvat metsät kannattaa ottaa huomioon metsänhoidon suunnittelussa. Siitä tuskin puuhuolto ja konemiehet tykkäävät. Veikkaisin kuitenkin, että menettelytapana ja metsänhoidon puutteina, näkyy jo metsien kasvussa.
Ei niitä ole työpaikkojakaan, jos ei ole teollisuutta ja tuottavaa yritystoimintaa. Se on duunarin palkansaajan perisynti ollut aina, että mitataan päältä ja syödään kuormasta. Toivottavasti jossain vaiheessa voidaan esittää joustoja, se on investointi tulevaisuuteen. Sitä on yritetty ja on osin saatu, mutta toimet ovat edelleen riittämättömät?
AJ: Laki ei estä luontaisen uudistamisen käyttöä, mutta estää käytännössä valmiit luonnon taimistot. Laki ohjaa avohakkuisiin, niin myös pienaukoissa. Tuskin kannattaa pienaukkoja, sen paremmin kuin muutakaan luontaista uudistamista käyttää, jos edellytyksiä luontaiselle uudistamiselle ei ole. Laki tämän sallii ja siinä mielessä keskustelu on vähän turhaa. Sen on myös tutkimus osoittanut, valmiit luontaiset taimistot ja uusiutuvat metsät. Mutta myös puuhuollon esteettömän toiminnan?
Ei tule paljasjuurisilla taimilla istutetuista koivikoista vientilaatua, ei myöskään pienaukoista. Oli 50 vuoden ikäinen rauduskoivun paljasjuurisilla taimilla istutettu ala 10 hehtaaria. Ei riittänyt laatu Saksan tyveen. Välittäjän mukaan paras vientilaatu saadaan kuusikoista. Ilmeisesti rko pioneeripuulajina, alkukehitys luontaisena valtapuustona kuusikossa, tai jotain siihen suuntaan?
Vielä 60 luvulla metsät olivat tiukasti viranomaisen valvonnassa. Metsien pilalle harsintaa ei jatkettu. Se olisikin metsänhoito liian helppoa, jos metsänhoidon onnistumiseen (oletus) riittäisi. Ei se riitä tälläkään hetkellä ja ei taida lain laatijankaan oletus riittää? Vielä 60 luvulla kasvunsa päättäneet ja muuten uusiutumattomiksi luokitellut metsät, ohjattiin keinollisen uudistamisen piiriin (viljely). Ja uusiutuvat metsät, valtaosa kasvatettavia metsiä, niiden osalta kasvatusta jatkettiin. Ei siihen aikaan metsiä hakattu aukeaksi, jos kasvattuksen edellytykset olivat olemassa. Tällä hetkellä niin tehdään ja tyyli on aika paljonkin erilainen. Avohakkuilla ja uusiutumattomien metsien kulttuurilla (paljasmaa), metsänhoitoa ohjataan?
Vähemmän on annettava kannatusta mehtäukolle, metsänhoidon puoskaroinnista. Paljon on pilattu avohakkaamalla hyvätuottoisia metsiä, jotka eivät ole täyttäneet metsänhoidon suosituksia. Ja nekin hyvätuottoiset metsät, jotka ovat täyttäneet metsänhoidon suositukset, on avohakattu. Eikä silläkään ole väliä, ovatko olleet vanhan tai uudenlain alaisia, on avohakattu. Laki suorastaan suosittelee avohakkaamaan. Uusi lakikaan ei saanut ratkaisua aikaiseksi, ottamalla peitteinen metsänhoito mukaan. Lain suosituksen mukaisena toteutuksena, avohakkuut ovat lisääntyneet.
Eihän siellä mitään valmiita taimia ole pienaukossa. Ennakkoraivaus pitää siitä huolen ja oliko sinne pienaukkoon tarkoitettukaan mitään taimia. On simppelihomma korjuulle, on suositusten mukaista ja on sitten toinen kysymys, tuleeko sinne niitä taimia? Voidaan myös kysyä, mikä avohakkaamaton pienaukko? Aukko se on pienaukkokin? Toisaalta metsänhoidossa on eri asia, edelleen kasvatettavat metsät, taimistot ja pitkiin kiertoaikoihin perustuva metsänkasvatus. Väittämistä huolimatta, peitteinen metsänkasvatus ei tarkoita puuston yksipuolistamista (kuusettuminen) tai kasvun taantumaa.
