Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Hölmöys ja vajaatuottoisuus jk metsänhoidossa sallitaan, uudistaminen paljaaseen maahan ja lakirajoille. Laki sallii ja jopa ohjaa, metsiä hoitamaan puuhuolto (logistiikka) edellä. On muutamien turha kuvitella, että Suomen metsät hoidetaan tai tullaan hoitamaan keinollisen uudistamisen kautta. Eli tarkoitus on kytkeä puuhuolto jaksottaiseen metsänhoitoon. Kyllä metsänhoidon yhteensovittaminen tarvitaan.
Olen ikäni ihmetellyt, mistä syystä uudessa laissa jatkuva kasvatus uudistetaan paljaaseen maahan ja ilman uudistamisvelvollisuutta. Menettelylle vaihtoehto on valmiiit taimistot ja uusiutuvat metsät. Syynä on pidettävä jk metsänhoidon logistiikalle aiheuttamat haitat. Torjutaan jk metsänhoitoon kohdistuvina haittoina ja aiheutetaan merkittäviä metsänkasvun alijäämiä.
Kun monipuolisesti otetaan kantaa, käsitteitä on vaikea seurata. Käsitellään lain ja suositusten mukaista toimintaa, niin kuin kuuluu, mutta myös muutospaineita, kun halutaan toimia toisin. Pukkalan vapaa kasvatus lähinnä, mutta eikö uudistamisvelvoitteen laukeamisen, jos sellainen on odotettavissa, voisi kierrättää toisin. Ottaa suoraan uudistettavaksi, eikä kierrättää uusiutumattoman pienaukon kautta. Menetetään aikaa ja rahaa. Toisekseen, eihän jatkuvaa kasvatusta voida pitää minään ikiliikkujana, se on toimiva hoitomuoto kaikkialla talousmetsissä?
En malta olla vastaamatta: Metsuri Motokuski kysyy: ”miten minä saan ne uudet taimet syntymään sinne ilman kuntan rikkomista ja/tai istuttamista”. Ethän sinä niitä sinne saakaan syntymään, mutta vaihtoehto ei myöskään ole avohakkuu. Tulisiko erot sieltä 50-70 luvulta, kun nykyisin tavoiteltava hoitomuoto oli vielä käytössä. Metsät leimattiin ja metsänhoitoa ei siihen aikaan eritelty (eriytetty). Leimausporukan päätöksissä oli, milloin metsät katsottiin uusiutuvaksi ja milloin oli käytettävä keinollista uudistamista tai viljelyä. Ammattitaitoa se vaati, leimattiin sitä mitä vastaan tuli ja ei käynyt mielessäkään, etteikö tämä toimisi. Onhan sieltä eroa tämän päivän metsänhoitoon ja voi olla myös vääriä olettamuksia. Ei pitäisi olla ylivoimaista, mutta kun vasinaisesti käytössä on vain yksi hoitomuoto, eihän siitä mitään tule? Jatkuva kasvatus ei ole RÄÄSEIKÖIDEN hoitamista.
Koplataan lyhyen aikavälin tuotot, näin se valitettavasti on. Koplataan alemman tuotantovälineen tuotot. Näin tehdään ja voidaan laskennallisesti osoittaa, mutta on myös toisenlaisia laskelmia. Voi olla, että paljon riippuu myös siitä, minkälaisia tuloksia haetaan. Mutta tutkimus on ainakin metsän kasvuun liittyen todennut: ”Jatkuvan kasvatuksen vaikutuksesta metsän kasvuun ei Luken raportin mukaan ole pitäaikaisiin mittaustuloksiin perustuvaa pitkäaikaista tutkimustietoa”. (Synteesiraportti)
Ei ole tarvetta omille foorumeille, nämä olemassa olevat hyvin riittävät ja aiheita riittää. Herrat siitä itse pitävät huolen ja aiheesta ei saisi edes keskustella? ”mutta kun viimeinen kuorma tulee ja muokkaaja menee! Kyllä se on jatkuvuutta”. Onhan se jatkuvuutta, aukon tuoton jatkuvuutta, mutta sillä tuskin on kannatusta, pitää valtakunnan metsät aukkotuotannossa. Kynnettynä, muokattuna, viljeltyinä ja se ei edes ole mahdollista. Sitä vastaan vaaditaan suojelualueet ja ympäristön hoitoon ja virkistäytymiseen vaaditaan jk alueet. Helmenä päällimäisenä tuntuu olevan, ”peitteisen jaksollinen”? Saahan sitä kuvitella, peitteisen jaksollinen ei yksin riitä, tarvitaan siihen metsänhoidon yhteensovittaminen.
AJ:n kuvailemaa metsänhoidon mallia käytettiin vielä 50-70 luvulla, ennen jk sulkua ja on sopiva malli vielä tämän päivän metsänhoitoon. Siihen aikaan keinollista uudistamista ja metsänviljelyä käytettiin aina metsänhoidon tukena, kun se oli tarpeen ja puustopääomia koskevat kriteerit oli lailla suojatut.
Jos on tarve keskustella vaikka metsien vajaatuottoisuudesta, tavasta hoitaa metsiä tai hakkuumäärien leikkauksista, metsiin kohdistuvista alijäämistä. Kuitataan ne kloppaamisena tai valittamisena. Pitäisi kuitenkin hyväksyä, että muutospaineita voi olla, eihän mikään ole ikuista metsätaloudessakaan?
