Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Avohakkuut ovat aina kuuluneet jatkuvaan kasvatukseen ja varsinkin peitteiseen metsänhoitoon. Mehtäukon ”peitteisen jaksollinen” soveltuu aika huonosti tähän vertailuun. Eihän metsänhoidon elementtejä voida omia vain toiseen hoitomuotoon kuuluviksi. Kyllä ne kuuluvat molempiin ja hoitomuotoja yhdistelemällä päästään eteenpäin.
Ei kelpaa tallintakuset. Ei se vaan sovi, että tulet tamppaamaan hyvässä kasvukunnossa olevat metsät. Ovat molempien hoitomuotojen metsiä ja samaa tuotantoaluetta. Ei sovi pilkkominen (tavoite) sopivan kokoisiksi kuvioiksi ja vain siitä syystä, että ovat jaksottaisen metsiä. Valtaosa Suomen metsistä on edelleen peitteisen metsänhoidon metsiä ja ei se vaan sovi, eikä ole tarkoituksen mukaista, että kaikki metsät valjastetaan yhden hoitomuodon tehotuotannolle?
Ristiriita on olemassa. Niin kuin on tullut kerrottua, en ole avannut ensimmäistäkään pienaukkoa valopuille. Syystä, että niitä valopuita metsänpeitossa ei ole olemassa. Pienaukot ovat lähinnä kuuselle ja siitä syystä esim kaikki vanhat kuusikot on uudistettu avovaiheen kautta. Seurataan puuston luontaista kehitystä (sukkessio) ja sitä kautta päästään helposti esim mehtäukon perään kuuluttamaan sekametsään. Ei tarkoita jaksottaista metsänhoitoa, voi olla myös jk metsänhoitoa. Toisena fokuksena voidaan pitää tarkoituksella hankittua (valuvika) metsänhoitoon. Tuskin on kannatusta tehdä pienaukkoa tai poimintahakkuuta paljaaseen maahan, jos ja kun uusiutumisen edellytyksiä ei ole olemassa. Tässä metsän luontainen kehitys (sukkessio) ohitetaan ja on lähdetty tarkoituksellisesti ohjaamaan luontaista kehitystä. Joka useinkaan ei onnistu ja ei ole edes mahdollista. Ei kukkokaan käskien laula ja kun tämä järjestely on tehty puuhuollon edistämistarkoituksessa. Ajetaan kaksilla rattailla, mm jk on tullut koplatuksi ja metsänhoidon kannalta lopputulosta voidaan pitää huonona.
Tiedä onko millään tavalla perusteltavissa teidän vajaatuottoisiksi hakkaamat metsät. Uusiutumattomat aukot ja 10 ppa poimintahakuut, ovat metsien pilaamista ja aiheuttavat ison loven valtakunnan metsien tuottoon. Harvaksi hakattuina antavat hyvän tuoton korjuulle, mutta myös vesakoituminen ja pintakasvillisuus ottaa vallan (raivuuta riittää valtakunnassa) ja tämä kaikki siitä syystä, ettei korjuun logistiikalle muodostu esteitä?
Jos antaa luonnon hoitaa, eihän siitä ole epäilystä, vesakko sinne tulee ja ei sitten muuta. Tämä on tietenkin logistiikan ja konemiesten toiveiden mukaista. Korjuu paljaaseen maahan, ei ole avattavassa aukossa (pienaukossa) edelleen kasvatettava puusto, taimistot haittana ja esteenä. Onhan tämä aika pitkälle menevää konemiesten hallintaa ja selittelyn makua. On vielä lailla turvattua ja suositusten mukaista?
Peitteinen metsä myös on riittävä toimenpideala ja sitä voidaan pitää ylivoimaisena jaksottaiseen verrattuna. Ja on vielä kannattavasta metsätaloudesta kysymys. Askartele vaan niiden jaksottaisen kuvioiden parissa ja valmistele kuvio kerrallaan myyntiin. Se on sääli, jos näet jk metsän tilkkutäkkimetsänä, jota se ei ole ja jota jaksottainen metsänhoito mitä suuremmassa määrin on. Kuviot eri kasvun ja logistiikan vaiheissa olevia?
Ammatti Raivooja edustat hyvinkin Etelä-Suomen tai rannikon lehtipuuvyöhykettä, täällä metsäsuomessa tilanne on erilainen, on enemmän havupuuta. Toisekseen tuskin on kannatusta avata pienakkoa ilman, että avattavassa metsässä on valmiina kasvatettava metsä, nuorimetsä tai taimikko. Siinä mielessä jaan Perkon huolen, ennakkoraivausta tulee välttää. Kannattaa ottaa huomioon myös esille ottamasi sekundäärivimma vesakoitumisen kurissa pitämiseksi. Puustopääomilla voidaan hillitä ja pitää kurissa metsänhoitoa kovin kuormittava vesakoituminen. Ja onhan riittävät puustopääomat myös metsien tuoton kannalta ratkaisevaa.
Mikä metsänhoidollinen tilkkutäkki tila? Kyllä se puujalka on tullut kalutuksi jo ihan ”jaksollisen” metsänhoidon opein. Vaikea sieltä on enää ottaa kun menee jo puutteen puolelle. Kannattaako tarjoilla mosaiikiksi hakattuja metsiä. Mitä ne ovat, kun aika huonosti ansaitsevat kehuja. Kannattaisi herkemmällä korvalla kuunnella mitä peitteinen metsänhoito on. Edelleenkään nykysuositusten mukainen pienaukko (useinmiten uusiutumaton) ei ole se ratkaisu. On valopuille riittämätön ja siinä mielessä reilusti avovaiheen kautta uudistaminen on perusteltua. Saadaan puulajikierto aikaiseksi ja muutenkin jaksottaista uudistamista puoltavat edut kiertoon. Joka pitempinä kiertoaikoina ei suinkaan tarkoita kasvatuksen päättämistä ensimmäisiin harvennuksiin. Toki erilaiset vaihtoehdot on otettava huomioon, mutta kannattaako myöskään peitteistä metsänhoitoa ja siinä yhteudessä vaihtoehtoisen metsänhoidon käyttöä vieroksua?
