Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Seuraavaa aivopierua odotellessa. Parhaat tuotot ovat tulleet harsintametsistä. Ei määrämittaan harsituista, mutta julkilausuman jälkeen hoidetuista jk metsistä. Viranomaisen rauhoittamista metsistä ja metsänomistajan edunvalvonnan suosituksilta säästyneistä metsistä. Vaihtoehto olisi ollut avohakkuu, katkos puuntuotossa ja vuosikymmeniä kestävät hoitotyöt. Työn määrän näkee siinäkin, kun vanhat kuusikot uudistaa avovaiheen kautta.
Eihän keskenkasvuista puuta lasketa kassaan, mutta vaihtoehtoisen jk lasketaan. Joskus 70 luvulla rauhoitetut metsät tuottavat vielä tänäkin päivänä, ovat uusiutuneet ja tuotto jatkuu edelleen. Jotain on tehty oikein ja oliko kysymys suuremmasta riskistä, kun väitetään, ”että uudistaminen on epävarmempaa luontaisessa uudistamisessa ja jk:ssa”. Tuskin näin voidaan määritellä, ollaan kuitenkin aika paljon äärellä, sillä luontainen vaihtoehto katsotaan onnistuvan ja on suhteellisen riskitöntä, siellä missä edellytykset ovat olemassa. Mutta jos jk:ta käytetään yleismenetelmänä ja tavoitellaan suunnilleen kaikkialle, ilman tarkempaa määrittelyä, epäonnistumisen riskit ovat olemassa.
Alkaa vauhti olla sitä luokkaa, ettei tunnista enää omia kirjoituksiaan. Hyvä suositus jk metsiksi voisi olla esim. 1/3 osaa. Täällä ei ole kukaan vaatinut metsänhoitoa muutettavaksi jk metsiksi. Tai, että jatkettaisiin 50-60 luvun harsintametsinä. Hoidetut jk metsät eivät vähennä metsien tuottoa ja tuo julkilausumaan johtanut harsinta ei vastaa sitä jk:ta, jota tällä hetkellä tavoitellaan. Hoidetuissa jk metsissä puustopääomat ovat huomattavasti korkeammat, kuten Arvometsä/tutkimus osoittaa ja kertoihan Erkki Lähde kesällä omia tuloksiaan. Toki puuta voidaan tuottaa myös ohjatusti, siitä Perko on kertonut.
Tuntuma tällä hetkellä jk metsän hoitoon on huono ja aina voidaan kysyä, voiko sitä 40-50 vuoden siirtymäajan jälkeen parempaa ollakaan. Alan tutkimus hyllytettiin ja jäikö tutkimus vaiheeseen. Ainakin täällä keskustelussa esitetään poskettomia väittämiä. Niitä jk metsiä eli kelvollisia taimistoja ja kehittyvää jk metsää on tälläkin hetkellä, mutta eivät kelvanneet vanhan lain aikana ja uusi laki tunnistaa niitä huonosti. Aukeaksi vaan kaikki, se tuntuu olevan metsänhoidon malli tällä hetkellä. Metsien tuoton kannalta se tarkoittaa tietenkin, eletään hyviä aikoja, mutta se perustuu metsien tähänastiseen tuottoon ja voidaan pitää metsien parturointina.
Aiheesta tai aiheen vierestä. On siellä ne alikasvoskuuset oltava valmiina, jos aikoo jk metsää tai sp:lla uudistaa. Hyvä keino on myös maanpinnan rikkominen tai muulla tavoin, metsän uusiutumisen ja taimettumisen edistäminen. Vaikka pidetään jk:hon kuulumattomana. Puuki ja Berza kirjoittavat asiaa. Mikä sitten on jk:ta, jos ei jk metsänhoidon edistäminen. Jaksottaisen metsänhoidon toimintaperiaate on päinvastainen. Alustat putsataan, ennakkoraivataan ja nuoret metsät ohjataan viljelyn kohteena olevalle puulajille. Huonosti tällä ohjelmalla saadaan jk metsiä aikaiseksi. Ja tuskin niitä edes nähdään jk metsinä, ainakaan kunnollisina ja väittämät ovat sen mukaisia.
Voihan metsänhoitoa mielikuvitustuotteena ajatella näinkin. Jk metsän kasvu ja tuotto ovat puolta vähemmän, vaikka tuottavat puustopääomat ovat samaa suoruusluokkaa. Tai vuosikymmeniä vanhojen kuusen hattaroiden, jotka joskus ennakkoraivaukselta ovat säästyneet, pitäisi tuottaa samat, minkä jaksottainen metsänhoito tuottaa. Ainakin hyvien tarinoiden kerronnassa kunnostaudutaan, onhan arvonsa niilläkin?
Maannousema on paha ongelma, se estää hyvätkin suunnitelmat. Auttaako uudistaminen männylle, kun sitä tyvitervastakin tuntuu olevan. Paljon äärellä tunnut olevan. Toivotonta ja loputonta on tuo mehtäukon vastakkainasettelu, hän ei anna tilaa vaihtoehtoiselle metsänhoidolle. Eikö olisi paikallaan metsänhoidossa mennä suoraan avovaiheen kautta, niin kuin jaksottaisessa metsänhoidossa toimitaan. Minkä takia on kierrätettävä esim. 8-10 ppa:n kautta, kun se vaihe usein paljaaseen maahan tehtynä johtaa viljelyyn ja metsän uudistamiseen. Vai onko jk vastaisuus ja todistustaakka niin suurta, että sitä on aina vaan toistettava ja toistettava?
Tuskin on kannatusta jk metsänhoidossa pidättäytyä alueilla, jotka tutkimus osoittaa jk metsä uusiutumiselle parhaiksi. Tai museoida jk suojelun ja ympäristön hoidon edistämiseen. Jk voidaan viedä metsiin ja se toimii kaikkialla. Väkipakolla sitä ei saada toimimaan missään. Jk poikkeaakin jaksottaisesta metsänhoidosta tällä kohtaa. Jk:n edellytykset on tunnettava. Toki puustopääomien kierrätystä ja edelleen kasvatusta voidaan jatkaa pitkiäkin aikoja. Se ei metsänhoidossa ole tavatonta, on yläharvennettu, on väljennetty, tavoiteltu siemen ja suojuspuuasentoja jne. Nämä kaikki tähtäävät metsän uudistamiseen, mutta poiminta paljaaseen maahan, sitä on pidettävä kummajaisena.
Ei toimi AR, sen se vaatii. Avohakuun, ojien kunnostuksen ja metsän uudistamisen männylle. Tämäkin voi olla jk:ta, ainakin tulevaa metsänhoitoa. Kuusi ei soilla menesty, ei ainakaan kasvatuspaikoilla, joissa seisova pintavesi vaivaa. Korvilla menestyy paremmin ja ojanpenkoilla, niin kuin kerrot. Kertomasi alueet ovat männylle ominaisia ja pitäisi Etelä Suomessakin männyn kasvatusta suosia. Liikaa mennään kuusella ja männyn kustannuksella. Sen näkee viimeistään metsän myöhemmässä kehityksessä, mänty menee kasvussa kirkkaasti edelle. Metsät kuntoon, mutta vesistöjä pilaamatta.
