Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Ei ole jk sadonkorjuuta, on jaksottaisen toistoa, jaksottaista verrataan jaksottaiseen, mutta onhan se oikean suuntaista. Kiertoaikaa voidaan jatkaa, mutta siihen se sitten päättyy. Jatkuvuus loppuu tai oikeammin lopetetaan, oiskoon mehtäukon mainostamiin hatellikoihin?
Perkon perustelut olivat elinvoimaiset ja vakiintuneet taimistot. Saahan sitä tehdä mieleisiään laskelmia, mutta tuoton voi ottaa myös puustopääomasta, avohakuun sijaan ja on metsänhoidon kannalta usein parempi vaihtoehto. Siitä tutkimuskin varoittelee, on monenlaista uutta metsänhoitoon liittyvää. Niistä voi jokainen päätellä mitä ovat, vaikka metsänhoitotapaan liittyen. Esim. viimeisessä Metsälehdessä kerrotaan. Katri Himanen: Pyrkimyksestä vähentää kasvuturpeen käyttöä metsätaimituotannossa. Paineesta luopua turpeen nostosta ilmasto ja vesistövaikutuksiin vedoten. Tai tukkimiehentäin kemiallisesta torjunnasta luopumisesta. Voisiko sillä olla vaikutusta, torjunta-ainejäämien ja hirvien mieltymyksestä (suolat), kurittaa männyn viljelytaimikoita.
Mehtäukko jaksaa höpöstellä. Niin se vaan on, että jk metsä tuottaa. Hoidettu jk metsä tuottaa tukkia hyvinkin 8- 12 vuoden välein. Siinä ajassa on harvennettava, metsä täyttyy ja ei uskoisi, että vertailussa jk metsän puustopääoma nähdään kulueränä. Ei ole kuluerä, vaan tuottava puustopääoma. Ei ole verrattavissa avohakkuisiin, eli jokaisen avohakkuun jälkeiseen toistuvaan kuluerään, toistuviin metsän uudistamiskuluihin.
Vielä 60-70 luvulla kiinnitettiin huomiota metsien myrskykestävyyteen. Avoimia aukon reunoja vältettiin, aukkoja tehtiin vähän ja esim. suojuspuunetsät avattiin vaiheittain. Annettiin tilaa metsille vahvistua. Metsät olivat siihen aikaan enimmäkseen peitteisiä ja voi olla, että tällä hetkellä myrskykestävyyteen ei kiinnitetä huomiota. Jos avohakataan se tehdään ja metsiä käsitellään yleensä ylisuurilla poistumilla. Ennen aikaan käytettiin jopa tuulensuoja reunuksia. Peitteiset metsät ovat puolellaan tässä mielessä, mutta nekin vain, jos käytetään maltillisia korjuun poistumia.
Voihan se olla, että jäljellä on huonot vaihtoehdot ja maksajan rooli. ”Ehdottomat totuudet” kääntyvät yleensä käskyttäjän ja maksun puolelle. Olisi siellä Ukrainassakin olleet runsaat luonnonvarat. Hyvin olisivat EU:n integraatioon kelvanneet, niin kuin Suomenkin. Se taitaa kuluttajan taivas vähän pätkiä.
