Käyttäjän jpjulku kirjoittamat vastaukset
-
Esimerkiksi PEFC:ssä mainitaan soveltamisalaksi: ”Metsäsertifikaatin kattama metsätalouden maa ja muut puustoiset alueet”. Soveltamisalamääritelmä ei siis ole riippuvainen kaavoitustilanteesta. Asemakaava, erityisesti ranta-asemakaava voi myös jäädä pelkiksi merkinnöiksi kartalla, jos maanomistajat eivät päätä käyttää maata kaavan mukaiseen (rakentamis)tarkoitukseen.
Jos hakkuut eivät kaavan mukaan vaadi maisematyölupaa, kunnat ovat usein haluttomia yksityiskohtaisesti ohjeistamaan hakkuita. Tämä johtuu siitä, että kaavojen asiaa koskevat sanalliset muotoilut ovat niin ympäripyöreitä. Muistan nähneeni jossain mainintoja, että mikäli yksityisen maanomistajan maata kaavoitetaan VL-alueeksi, tästä tulisi maksaa omistajalle korvausta. Tämä olisi järkeenkäypää, mutta en tiedä onko siitä sääntelyä olemassa ja/tai onko se käytäntö kunnissa.
Rantakaavoissa, niin ranta-asemakaavassa kuin rantayleiskaavassakin maisematyöluvan tarve tulee olla kaavaan erikseen merkitty. Jos merkintää ei ole, maisematyölupaa ei tarvita.
”Tontti” sanan käyttö tässä asiayhteydessä voi olla vähän harhaanjohtavaa, etenkin jos puhutaan rantayleiskaavasta. Tontteja on vain asemakaavojen sitovan tonttijaon mukaisella alueella. Parempi puhua rakennuspaikoista, jos ei lähtötiedoissa kerrota onko kyseessä asema- vai yleiskaava.
Juha.m.leppänen, minun ymmärryksen mukaan sertifikaatin voimassaolo ei ole mitenkään liitoksissa kaavoitukseen, on sitten kyseessä yleis- tai asemakaava. Jos kyseessä on metsämaa tai muutoin puustoinen alue, sertifikaatit ovat voimassa.
En tiedä onko sellaista kaavamerkintää olemassakaan kun ”viheralue”. Jos tarkoitat V- tai VL-merkintöjä, niin ensimmäinen on ”virkistysalue” ja jälkimmäinen ”lähivirkistysalue”. Näiden osalta yleiskaavoissa on usein ympäripyöreä muotoilu tyyliin ”Metsänhakkuu on suoritettava siten, että alueen maisemalliset ja muut ympäristölliset arvot säilyvät. Viereisten alueiden rakennuspaikkojen ympärille ja rannoille on jätettävä suojapuustoa.” Rantayleiskaavoissa ei usein tarvita näiden merkintöjen alalla edes maisematyölupaa. Ranta-asemakaavoissa usein tarvitaan, mutta silloinkin maisematyöluvan tarpeen tulee olla kaavassa mainittu. Kaavaan merkittyjen rakennuspaikkojen kohdalla olettaisin, että puuta saa rakentamisen yhteydessä kaataa melko vapaasti.
Metsätilan ostajaprofiileja on erilaisia. Joku arvostaa taimikkoa, joku hakkuukypsää metsää. Joku haluaa ”kunnostaa” tilan raivaamalla ja luoda arvonnousua sillä. Joitakin tiloja markkinoidaan, että tilan metsät on juuri harvennettu kasvukuntoon. Jotkut preferoivat tätä, joillekin on punainen vaate kun ei pääse pitkään aikaan tekemään mitään. Itse suosin kohteita, joissa osan ja jopa pääosan sitoutuneesta pääomasta pääsisi kuolettamaan nopeasti. Kohteet, joissa koko metsä olisi uudistuskypsää, ei niinkään kiinnosta. Rahaa ei yleensä kannata ostaa rahalla. Toki näissä kohteissa voi olla sitä mainittua ”piilometsää”, mutta ammattilaisten tekemät arviot ovat yleensä aika hyvin kartalla. Erityisesti Pohjois-Suomessa on usein myynnissä tiloja, joissa uudistuskypsän metsän osuus on suuri. Ei ne oikein jaksa houkuttaa, jos esim 15 ha:n uudistusalalta kertyy alle 2.000 m3 ja 30 %:n tukkiprosentilla. Uudistamistyössä kuitenkin työ on jokseenkin sama kuin etelässä ja siinä pinta-ala ratkaisee, ei hakatun puun määrä. Toki pohjoisessa heinäämisen ja perkaamisen tarve on keskimäärin vähäisempää kuin etelässä.
Suorittava on yhden asian mies!
En ole ikinä tuntenut metsänhoitoyhdistysten toimintaa. Olin kuvitellut, että heillä on jokaiselle ostamalleen kalikalle jo ostohetkellä loppukoti. Jos he siis harjoittavat erittäin syklisellä tuotteella kauppaa mallilla, jossa he aidosti ostavat tavaran ja kantavat ajallisesti pitkänkin riskin hinnasta ja loppuostajan löytämisestä, piru heidät perii ennemmin tai myöhemmin. Tai sitten pitää olla resurssit kunnossa.
Enpä yllättyisi! Kuntien yhä paheneva rahapula muistutteli jälleen itsestään kun uutisoitiin rakennusvalvonnan vähentyneestä työmäärästä rakentamislain voimaantulon jälkeen. Isotkin kunnat olivat huolissaan, kun jää saamatta vuosittain ”useita tuhansia euroja” kun jokainen pikku tönö ei tarvitse enää rakennuslupaa. 🙂
Nykyisen rakentamislain mukaan jos rakennuksesta on ilmeistä vaaraa terveellisyydelle tai turvallisuudelle, kunta voi asettaa käyttökiellon tai velvoittaa purkamaan rakennuksen. Ajattelisin tästä, että jos rakennusta ei ylipäätään enää käytetä, niin purkumääräys on harvinainen. Harva rakennus aiheuttaa ilmeistä vaaraa terveellisyydelle tai turvallisuudelle, jos sitä ei käytetä. Jos kunnat antaisivat purkumääräyksiä kaikille pitkään käyttämättä olleille (lue: joita ei tulla koskaan enää käyttämään) rakennuksille, puoli valtakuntaa olisi konkurssissa.
Taitaa olla palstan satusedät liikkeellä. Tornator ja kymmenkunta institutionaalista ostajaa pitävät huolen, ettei puustoisia tiloja saa halvalla. Näillä on myös resurssit tehdä omat puustoarvionsa tiloista. Ja myös esim. Metsätilat.fi:n alla toimivilla välittäjillä on vankka kokemus hinnanasetannasta. Jos tilan pyyntihinta vaikuttaa puustoon nähden edulliselta, niin joku hankaluus siellä on ostajaa odottamassa. Tie, laanipaikka, kaava, muu suojelu tms. Yksityiset myyjät ja yleiskiinteistönvälittäjät hinnoittelevat metsätilat puolestaan säännönmukaisesti yläkanttiin. Tunnearvot, tonttiarvot jne silloin hinnoissa.
