Käyttäjän jpjulku kirjoittamat vastaukset
-
Keskustelu on mennyt akun riittävyyteen, kun nimenomaan totesin, ettei se puoli tässä nyt ole niin mielenkiinnon kohteena. Keskustelu siinä tuntuu olevan samanlaista kun täyssähköautoissa. Jotkut (yleensä ne, joilla ei ole asiasta kokemusta) sanovat, ettei akkujen riittävyys millään mahdollista normaalia autoilua. Joillakin on taas asiasta jo kymmenen vuoden kokemus, eivätkä ole nähneet sen suhteen mitään ongelmaa. Minä etsin kevyttä ja kätevää laitetta turvetuotantoalueen metsitysprojektille. 30 ha alueen istutukset alkavat olemaan ohi ja nyt näyttäisi alkavan muutaman vuoden heinäysprojekti. Paikalla on sähköt ja mönkijä on käytännössä mukana koko ajan. Neljällä akulla saa ”täyden työkierron”. Kaksi akkua mukana ja kaksi latautumassa.
Minua kiinnostaisi kokemukset seuraavista kysymyksistä (käytän nyt tässä merkkinä Makitaa):
1) Makitalla on näitä trimmereitä kahta jännitettä, 18v ja 36v (eli yhdellä tai kahdella akulla). 18v laitteiden nimike näyttää oleva trimmeri ja 36v laitteiden raivuri. Suunnittelen laitteen hankintaa heinäykseen, en raivaukseen (siihen on Stihl 460 ja 490). Onkohan tuo 18v riittävä? 36v laitteet on jo selkeästi painavampia, jo kahden akunkin takia. Ja selvästi kalliimpia.
2) Makitalla on trimmereitä kahdella siimatyypillä. On sellaisia, joissa on yksi siimapää ja siiman paksuus 1,65 mm. Näissä maksimikierrokset 7800. Sitten on vähän tehokkaampia laitteita, jotka leikkaavat kahdella 2 mm siimalla. Näissä maksimikierrokset 6000. Varmaankin kahden siiman malli parempi?
3) Mikähän kahvatyyppi olisi paras heinäykseen. Siis kun taimen ympärille tehdään pieni heinävapaa rinkula. Onkohan raivauskahvat siihen hommaan parhaat vai olisiko pyörähdys taimen ympäri jopa helpompi tehdä silmukkakahvalla?
4) Siimapään lisäksi noihin saa myös erilaisia metalli- ja komposiittiteriä, ihan kevyimpiä malleja lukuunottamatta. Voisin kuvitella, että helposti heinäyksessäkin päätyy näiden terien käyttäjäksi siiman sijasta.
5) Vain osassa malleista on sellainen etusuojuslenkki, joka estää leikkaamasta taimea tai muuta kohdetta, jota ei ole tarkoitus leikata. Näissäkin malleissa lenkki on vain suoraan laitteen edessä, sivusta taimen voi katkaista vahingossa. Voisi olla tarpeen parannella suojalenkki sellaiseksi, ettei edes sivulta voi vahingossa leikata taimea.
Aika paljon ovat palstalaisten käsitykset jääneet ajassa jälkeen, jos kuvitelma on, ettei akku kestä tositoimissa 20:ta minuuttia. Suuri osa työajastahan menee muutoinkin kävellessä ja suunnitellessa, silloin ei virta kulu. Toki jos on tapana pitää kävellessäkin koko ajan urku auki, niin sitten tilanne on toinen. Mutta niin se loppuu bensakin tankista.
Pavekka, pointtihan tässä on juuri se, että samat akut käyvät myös muihin työkoneisiin. Niin kuin itselläni on kaikki akkuvehkeet Makitaa. Kaikkein surkeinta on hankkia joku kiinalainen romu, jolla ei ensinnäkään tee käytössä mitään, ja lisäksi akkujen kestävyys on olematonta. Minulla on ollut Makitan 18v akkuja yli 5 vuotta, ja taisinpa ensimmäisen ostaa vieläpä käytettynä. En ole oikeasti huomannut, että akkujen kesto olisi heikentynyt koko aikana. Jos investoit neljään alkuperäiseen 6 Ah akkuun, ei tälläkään palstalla montaa ole, jolla akuista virta loppuu ennemmin kuin tekijästä. Ja mitä tulee itse sähkövehkeiden hintaan, ovathan ne nyt paljon halvempia kuin polttomoottorilla varustetut.
En minäkään sitä mieltä ole, että nyky akkuteknologialla sähköraivurit vielä korvaisi polttomoottorisahoja. Mutta käyttöä on monenlaista. Kuvittelisin, että heinän, tai vähän paksummankin korsikasvin katkaisu on niin kevyttä puuhaa, että sähkölaite on hyvä valinta.
Itsellä ollut Makitan akkuketjusaha kolme vuotta, on ollut erinomainen laite. Ainut virhe on, että ostin lisäakuiksi tarvikeakkuja. Ne lopettivat latautumisen jossain vaiheessa. Alkuperäisakut ovat hyviä ja kestäviä. Kun virta riittää noin hyvin ketjusahassa puuta sahatessa, niin en epäile yhtään akkujen riittävyyttä korsien katkonnassa. Akun kesto tässä ei niinkään mietitytä, vaan muut ominaisuudet. Esim. Makitan mallistossa on niin paljon erilaisia malleja.
Selasin opinnäytetyön nopeasti läpi. Hyvin tuntuisi glyfosaatti toimivan kantokäsittelynäkin. Osittain tähän saattoi vaikuttaa sekin, että tuon mallin raivauspää repii kannonpään rikki, mitä kautta aineen kosketuspinta moninkertaistuu. Tuollainen raivauspää myös sellaisenaan tehoaa paljon paremmin pajuihin kuin raivaussaha. Minäkin olen isompia pajukasvustoja niitättänyt ketjumurskaimella, joka myöskin rikkoo kantoja niin että ne kuivuvat, ainakin keskikesällä tehtynä.
Tätä taidan kokeilla seuraavana. Kalkkilaivan kapteeni…
Lähtökohtaisestihan nuo aineet vaikuttavat lehtivihreän kautta. Käsittääkseni kulkevat yhteyttämistuotteiden mukana ”kasvukeskukseen” ja tuhoavat koko kasvin. Kun katkaiset pajun, menetät tämän toimintamekanismin. Jostain muistan lukeneeni tai kuulleeni, että noita kuitenkin käytetään myös kantotorjuntaan. Käsittääkseni käyttöliuoksen on kuitenkin oltava paljon väkevämpää. En olisi tällöin myöskään ihan varma, että aine tappaisi juuren viimeistä senttiä myöten. Osa pajuista on myös niin pientä, ettei siitä kaadossa kovin kummallista kantoa jäisi. Suurennuslasilla saisi katsoa, onko kohta käsitelty vai ei. Jos vaan saisi kunnollisen värin näkymään lehvästössä….
Onhan se totta, että alaspäin on helpompi ruiskuttaa. Tuo Makitan reppuruisku on kuitenkin aika kätevä myös korkeampien lehvästöjen ruiskutuksessa. Olen paljon jo ruiskutellut, kokemusta on siis kertynyt. Hengityssuojain oltava tietenkin aina. Pajua on paikoin niin paljon, ettei juuri nyt ole aikaa alkaa kaatamaan.
