Käyttäjän Koiramies kirjoittamat vastaukset
-
https://play.google.com/store/apps/details?id=com.mial.kehitysluokka
Tuossa ”details” sanan edessä tyhjä väli, ota se pois niin toimii.
Taannoin tuli juttua kahvipöydässä tuosta jalkaan sahauksesta. Yksi kaveri oli ostanut uuden sahan ja tuumaili, että pärjää pelkällä silmikolla kun ei sahaile muuta kuin polttopuita. Pelottelin ihan oman kokemuksen kautta, miten helposti sitä sahaa vasempaan reiteen tämmöiset aloittelijat.
Raivailin joskus raippoja moottorisahalla ja vähän paksumpia tapauksia ohjailin oikealla kädellä kaatumaan oikeaan suuntaa. Kerran sitten huomasin, että saha oli vasemmassa lahkeessa kiinni. Ei mitenkään pahasti, mutta tarpeeksi. Housuja tutkiessa näki sahan raapineen jo aikaisemminkin ja pintakangas oli rikki monesta kohtaa. Kaatoja ohjatessa vasemmassa kädessä ollut saha oli huomaamattomasti ohjautunut vasempaan lahkeeseen kiinni.
Vieressä toinen kaveri kuunteli juttua ja tunnusti hänelle käyneen ihan samalla tavalla. Vielä kolmaskin kaveri sanoi hänelle käyneen samoin, mutta jalassa oli vain farkut. Ei kuulemma tarvinnut kuulemma jonotella sairaalan ensiavussa.
Oman tapahtuman jälkeen tulikin asiaa raivaussahakauppaan, sen verran sitä säikähti 🙂
Saha on hankittu elokuussa ja mitään muuta ongelmaa ei ole kuin tuo pakkasen sieto (ainakaan vielä). Kaikki suojat ovat paikoillaan ja sahaa ”räävytin” naapurien riemuksi, mutta sillä ei ollut vaikutusta.
Ei kait tuolla kiekotuksella niin suurta vaikutusta saisi olla, että perustoiminnot kärsivät jos sitä ei tee.
Pitää viedä saha huoltoon kun sen ohi ajelee ja ruveta odottelemaan raivaussahakelejä.
Tähän asti ei ole ollut ongelmia, mutta nyt näillä kevään pakkasilla sitten tuli. Pihametsikössä koivuja polttopuuksi harvennellessa saha rupesi arkailemaan pakkasta. Lämpötilan laskiessa tuonne -20C lähettyville saha alkoi ”töpehtimään” ja kireämmällä kelillä välillä sammui kokonaan kaasua painaessa. Kelin lämmetessä tuonne -10C tienoille saha toimi taas normaalisti. Minulle näyttäisi sattuneen tästä mallista nyt tämmöinen kesäsaha.
Sahaukset on nyt tehty, niin pitäneen viedä jossakin välissä huoltoon, jos sille joitain pystyvät tekemään. Ei ihan ”heittämällä” vielä tällä kertaa, niin kuin jees tuossa ohjeisti. Jos ei tule kuntoon, niin viedään sitten sopivaan paikkaan ”varaston pohjan valutalkoisiin” niin kuin täälläpäin on tapana tehdä toimimattomille laitteille 🙂
Näyttää siltä, että hussella ovat panostaneet tuon 560 tekemiseen ja tämä sisarmalli jäänyt sitten vähän vähemmälle testaukselle/asiakkaan testattavaksi.
Miten on, saivatko nuorenmetsämiehen sahan kuntoon vai vieläkö ongelmat jatkuu?
Joskus kuulin ihan hyvän tarinan tuosta hirven kesyttämisestä ja siinä voi olla siteeksi tottakin 🙂
Eli aikoinaan ruotsinmaalla yksityinen henkilö ei saanut omistaa hevosta, koska se luokiteltiin sotilasaseeksi. Niinpä veroherran yms. karauttaessa paikalle ei kyläläisillä ollut mitään mahdollisuutta pötkiä pakoon hevosten edessä. Asiallehan piti löytää jokin ratkaisu ja katseet kääntyivät siten hirveen. Hirvihän oli nopsajalkainen ja selvisi metsissä hyvin. Kesytystyö ratsastustarkoituksiin hoitui niin hyvin, että valtionvallan saapuessa paikalle hevosineen, porukka häipyi aina hirvineen metsään. Tätähän ei tietenkään katsottu hyvällä ja säädettiin laki, ihan perustuslakiin asti, ettei hirveä saanut ottaa kiinni ja kesyttää. Historian saatossa Suomikin sitten pyristeli itsenäisyyttä kohti ja tarvittiinhan perustuslaki. Se kopioitiin Ruotsista, niin kuin monet muutkin asiat. Silloin tuo hirvipykälä kopioitui myös meidän perustuslakiin ja hirven kesyttäminen kävi myös meidän perukoilla mahdottomaksi.Kotipaikkaan tuolla Savon puolessa kuului muutama pieni suoniittysarka. Niistä testiin vielä 60-luvulla viimeisiä kertoja hevospelillä heinään. Olin liian kevyt polkemaan heinähäkissä heiniä ja liian pieni heittämään heiniä häkkiin, joten pääsin ”hevosmieheksi” siirtämään hevosta aina tarpeen mukaan. Tuon vastuullisen tehtävän lomassa kerkesin tutkimaan noita sarkaojien pientareita ja siellä niitä mesimarjoja kasvoi. Kasvupaikasta jäi mieleen, että aurinko pääsi suoraan porottamaan ojan penkkaa vasten. Aikanaan ne sitten hävisivät kun sarat jäivät oman ”onnessa nojaan”. Kävin niitä vielä 80-luvulla viimeisen kerran etsimässä ja eipä noista umpeen kasvaneilta saroilta enää löytynyt kuin muuta lehti. Marjoista ei ollut tietoakaan.
Joskus se vaan tämmöinenkin asia jää mieleen 🙂
