Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
Tälläkin palstalla on jo vuosia sitten opastettu ihan ilmatteeksi sellaisia, jotka ovat sattumalta ostaneet mökkitontiksi 5…15 ha metsätilan sitten kyselleet, nimenomaan vanhan metsälain aikana, että mitenkäs pitäis toimia kun he ei haluais tehdä palstalle aukkoa, mutta ilmeisesti olisi syytä vähän puumäärää vähentääkkin.
Jollekkin 5 ha tontin omistajalle annoin ohjeeksi että tee just niinkun parhaaksi näet ja miten uskot maiseman parantuvan. Ainoa asia että jos sitä ylijäävää puuta myy niin pitää tehdä metsänkäyttöilmoitus ja kun se itse vie ja selittää tilanteen, niin se ilmoitus pannaan mappiin ja asia on sillä käsitelty.
Minusta ei siihen maiseman hoitoon niin isosia neuvoja voi edes antaa, se maiseman kauneus kun on katsojan silmässä.
Mitä tulee niihin maisemanhoitoneuvoihin, joita metsäammattilaiset antaa, niin varmasti ostopalveluna löytyy nytkin jo, kunhan vain sanoo mitkä on tavoitteet. Pitää vain sitten ymmärtää että ne eivät välttämättä tuota taloudellista tulosta.
Niinkuin jo edellä sanoin maisema ja marjastus alueet ovat vain lyhyen taimivaiheen aikana ehkä jonkun mielestä hiukan pielessä. Meillä on sellainen 2012 istutettu männyn taimikko, josta emäntä on joka vuosi kuitenkin poiminut puolukkaa. Mustikkaa taas minun kokemusteni mukaan on parhaiten juuri sopivan harvoissa kuusikoissa, jos eivät ole kuuselle liian karulla paikalla.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Kuules nyt puun halaaja. Metsäneuvonta organisatiot ovat nimenomaan sitä varten että ne auttavat ihmisiä saamaan taloudellista tulosta metsästään. Sitten kun siitä luovutaan ei niin kummaista neuvontaa tarvitsekkaan. Puun halaaja metsänomistaja ottaa joskus muutaman puun pois jos ottaa, tai antaa kasvaa sellaisenaan.
Jos tavoitteena on vain maiseman hoito, ei siihen saakkaan hukata ammattilaisten työaikaa. Toisaalta olen huomannut yllätyksekseni että metsästä mitään tietämätön katselee mielellään maisemanaan tuollaista kakkosharvennuksen läpi käynyttä metsää kunhan harvennuksesta on muutamia vuosia.
Mitä marjasatoihin tulee niin parhaat sadot tulevat nimenomaan kunnolla hoidetuista metsistä, ei mistään pöheiköistä. Huonoimmat marjamaat ovat nimenomaan silloin kun joku vain halaa puita, mutta ei kaada mitään. Jos on kuusimetsää niin ei kauan mene kun alla ei enää ole edes mustikan varpuja, marjoista puhumattakaan.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Perimä Huonenee juuri noin kun Jätkä sanoo ja A.Jalkanen tarkemmin selitti.
Toinen ongelma on siinä että jätetään kasvamaan ne jo alle jääneet puut, joilla aivan selvästi oli joko huonompi perimä tai joku muu yksittäinen tekijä joka hidasti niiden kasvua. eli valitaan kasvatettaviksi puita joilta on jo kasvatuksen edellytykset kateissa.
Tavallinen Antinpoika ei yleensä pysty näkemään päälleppäin onko kyseessä taimi vai alikasvos. Olen tuota aika monelle opettanut vesurin kanssa. Kun on tullut kinaa asiasta, niin eikun poikki ja laskemaan suurennuslasin kanssa. Ja kas se ”taimi” olikin yhtä vanha kuin viereinen tukkirunko.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Nuo Antinpojan mainitsemat kulttuurillinen ja sosiaalinen kestämättömyys avohakkuulle ovat vähän venyviä ja vanuvia käsitteitä.
Minulle joku luonnonmetsien ihannoija tässä aikanaan ylisti muutamaa metsäni kuviota, että katso nyt kun sulla on siinä oikein kunnon vanhaa kunnollista metsääkin pala. Ota siitä opikses äläkä räävi noita aukkoja joka paikkaan, tuollaisen metsän saa aikaan vain luonto. Keskustelut kummasti tyrehtyivät kun aloin muistelemaan että kyllähän minä sen talvella 65-66 muistaakseni hakkasin aukoksi ja raivasin. Sitten palkkametsuri istutti, muokkaamattomaan maahan keväällä 67, kun minä olin jo muissa töissä itse. Kaiken kukkuraksi se istutettiin niillä pahamaineisilla männyn avojuuritaimilla, joista kuulemma tulee vain keinutuolin jalaksia ja räkämäntyjä.
Kyllähän se aukko kylän reunassa oli aikanaan jokaisen rakkikoiran hampaissa, mutta ei ole enää. Tai saattaa taas kohta ollakkin kun 2- harvennus pitäisi tehdä ihan melkein seuraavaksi kun moto tulee vierailulle.
No ei tuo nyt ole ainoa kuvio minulla jossa tuo kulttuurellinen ja sosiaalinen kestävyys ovat kummasti palautuneet yllättänkin nopeasti, mutta oli ehkä se näyttävin esimerkki päätilallani.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Tutkimukset osoittivat nimenomaan tukkipuun kasvatuksen olevan se A ja O. Siihen oli vain löydetty tehokkaampi menetelmä kuin JK oli ollut. Siirryttiin jaksolliseen kasvatukseen ja tukin myynti on vuosikymmenestä toiseen lisääntynyt. Sivutuotteena on saatu merkittävät määrät kuitupuuta.
Terveisin: Korpituvan Taneli
JK:ta on tutkittu kaksi ja klolmekymmentäluvulla paljonkin, mutta nämä tutkimukset eivät Antinpojalle kelpaa, kun niissä ei ole ideologiaa lisämausteena, pehmentämässä tutkimustuloksia.
Juuri näiden lukuisien tutkimusten perusteella siirryttiin 40-luvun lopulla suosimaan jaksollistab menetelmää, jota sitäkin oli tutkittu muutamien isojon metsänomistajien toimesta.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Visakallo:
”Sellaisten ei tietenkään tarvitse selvittää autonsa turvallista kahluusyvyyttäkään, joille ei mitään temppuja koskaan satukkaan.”
Kyllä tavallisen autoilijan pitää lähteä siitä ettei koko tien yli olevaan vesilätäkköön vain ajeta. Ellei etukäteen varmistu siitä että vettä on vain noin pyörien napaan asti. Vaatii siis autosta nousua ja saapasjalkamittausta. Sellaisen lätäkön rauhallista yliajosta auto yleensä vielä selviää.
Jos todella ruvetaan mittaamaan auton kahluukorkeutta, niin sehän olisi sitten sellainen, jossa pakoputki jää, ei kuivaksi, mutta ainakin yhtenäisen vesipinnan yläpuolelle.
Minä pidän ainakin ehdottomana kahluukorkeutena tuota pyörien napakorkeutta. Sekin edellyttää lätäkön pohjan tutkimista.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Tuo kahluusyvyys ei kyllä kuulu niihin ominaisuuksiin joita tarkistaisin auton ostossa. Jos tiellä on vettä, niin sinne ei pidä ajaa ellei sitten todella käy tarkastamassa pohjaa. Kokemus on osoittanut että veden alla oleva tien pohja on harvoin kunnossa.
Toisaalta on hyvä kun on päästy niistä autoista, joissa piti sateella kuivata virran jakajan kantta, niitäkin on ollut. Nykyiset autot joissa on hiukankaan enemmän maavaraa tavalliseen verrattuna menevät kyllä kaikista loskakeleistä. Mutta vesikulkuneuvohan auto ei ole.
Terveisin: Korpituvan Taneli
