Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
Nyt sitten vain lisää hirvilupia ensi syksyksi että ihmiset uskaltaa kasvattaa rauduskoivua, minulla ei siihen leikkiin ole edellytyksiä, mutta hyvin monilla olisi.
Äänekosken lehti/havu tasapainoon vaikuttavat hetkelliset hintasuhteet ja tietysti myös raaka-aineitten saatavuus ja hinnat. Se varmaankin elää joustavasti. Jos sitten vielä Kuopio rakennetaan, olettaisi sen siellä koivikkojen keskellä antavan tilaa enemmänkin koivulle.
Siihen miten koivukuitu käy kaupan vaikuttaa myös raakapuun tuonti. Sieltä tulee sekä uhkia että mahdollisuuksia.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Varmaan paljon mahdollisuuksia metsätaloudessa, samoin kun muillakin elämän aloilla.
Kopteri tuo myös omat riesansa. Yksityisyyden suoja ja monet muutkin asiat pitää hoitaa uuden tekniikankin aikana. Pienin ei liene myöskään ihan fyysinen, uudenlaisten onnettomuuksien riski.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Tuosta viljan hinnasta. Myin kevättalvella 1966 elukat pois ja tietysti vähät viljatkin. Sain ohrakilosta 60 penniä, joka oli kyllä varmaan ihan hyvä hinta silloin viljasta tilalta hakien.
Tämä hinta on nykyrahassa, kun mitään indeksejä yms härpäkkeitä ei sekoiteta asiaan, pelkällä euron vaihtokurssilla 10 centtiä. Nykyisistä tonnihinnoista laskettu viljan tuottajahinta, kilolta, tilalla, taitaa olla jotain 8 centtiä.
Tämä on vain varoittava esimerkki, tähän tilanteeseen raakapuun hintaa ei saisi päästää. Turhaa on myös yrittää lohduttaa matalan hinnan moittijoita, sillä että maataloudessa asiat ovat vielä kurjemmin.
Äänekoski nostaa puun kysyntää jonkun verran, mutta vain vanhan ja uuden linjan kapasiteettien erolla. Tietääkseni ei ole suunnitelmissa käyttää linjoja yhtäaikaa edes siirtymäaikana.
Tuota kysynnän nousua on rummutettu niin pitkään että se on nostanut jo myynti aikeita monilla tiloilla, eli tarjontaa tulee olemaan. Vasta Kuopion, Kemijärven ja Kajaanin tehtaitten toteutuminen nostaisi kysyntää niin paljon että se riittäisi hinnankin vahvistumiseen. Tietysti kiinalaisten Kemin suunnitelmat olisivat myös hyvä lisä.
Toistan jälleen etteivät tehtaitten rakentajat voi perustaa laskelmiaan sille että sellupuun hinta investointien myötä lähtee selkeään nousuun.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Harrastelija:
”Kannattaa perehtyä vähän auton pyörän ripustuksen geometriaan! Tuo ”jätkän” esim. on ns negatiivinen camber. Miksi pyörissä on caster, camber ja auraus?”
No tulihan se sieltä lopulta totuuskin.
Jo kovapyöräisissä hevoskärryissä piti olla sopivat kulmat pyörillä että oli helpompi vetää pollella. Vanhat maasepät jo tiesivät että hyvä kärryn alseli on hiukan väärä. Kokeilin kerran konnuuttani panna kärryssä akselin väärin korin alla olevaan loveen ja kärryistä tuli yllättävän raskaat vetää. Harrastelija ammattilaisena kertonee asiasta lisää.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Omapäisellä ehkä vanhoja tietoja. Kyllä puutavaralajeja on jo vuosikymmeniä vaihdettu firmojen kesken.
Toinen juttu. Tämä tehdasmitta kuidulla alkaa olla mennyttä aikaa, on siirrytty kuormainvaakaan. Se mahdollistaa vähän pienemmätkin hankintaerät, kun mittaus tapahtuu kuormatesssa, eikä eri isäntien puita tarvitse enää sitten kuormassa pitää erillään.
Myös kuormainvaakamittauksessa tehdää alamittavähennyksiä tarvittaessa.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Oli apsi tai upsi, niin kuitu pitää tehdä kaikki mikä rungosta tulee. Tässä ei kyllä ole ongelmaa ollutkaan, mutta onko nyt tullut joku pelkän pitkän mitan ihannointi?
Ainoat isommat latvat ovat olleet sellaisia kun saha takavuosina otti mänty pikkutukin jopa 10 cm asti, niin lyhkäisistä rungoista ei sen jälkeen enää kuitua tullutkaan. Oma lukunsa ovat hieskoivut, niissä joskus motomiehen usko loppuu ja katkaisu tulee vähän paksummastakin kuin 6 cm.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Metät kunnossa on oikeassa, ei sellupuuta katkota koskaan ennen rumpua. Jos on joskus katkottu niin siitä täytyy olla vuosikymmeniä aikaa.
Kaskisissa ei ole koskaan ollut minkaanlaisia puun katkontalaitteita ennen rumpua. Eikä ole nykyisessä mekaanisen massan kuorintalinjassakaan.
Työaikanani (1976…2007) kävin useassa kemiallisen puunjalostuksen laitoksessa, eikä katkontapöytiä ollut kuin paperitehtailla ja muistaakseni Oulussa jollain 70-luvulla lopeteulla sellulinjalla.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Köyhä laulaja:
”50 cm latvaläpimittainen pölli kun hakkuriin livahtaa, siinä makeasti sähkömoottori ulvahtaa.”
Tuo 50 cm taitaa olla ihan maksimi joka selluhakkuihin mahtuu. Aiemmin oli suurempiakin nieluja, mutta kehitys on ollut pienempään päin. Puu saadaan näin paremmin halutussa kulmassa teriin. En tiedä mihin päin ihan viimeisimmät mitoitukset ovat menneet.
Kun hakun nielun pienentämistä 90-luvulla ihmettelin, sanottiin että sitä suurempaa puuta on tulossa hyvin vähän.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Juuri tuo laadun huomioiminen hinnassa hankintakaupassa ja tiukka leimikkotekijöiden mukaan hinnoittelu pystykaupoissa, olisi oikea lääke. Nykyisin ostetaan keskihinnoilla huonot ja hyvät leimikot.
Teollisuudella on vain kumma tapa rutistaan laadusta, mutta ei käytetä laatuhinnoittelua. Esim. tukissa on tilanne että keskihinnoilla saadaan kuitenkin tarpeeksi hyvää laatua. Laatumaksutapaa pelätään, koska sillä hintataso saattaisi keskimääräisesti nousta. Sama mörkö kai on pinotavaran laatumaksutavan esteenä. Teknisestihän olisi esim pystykaupassa helppo käyttää järeystekijää kuitupuulla. Motolistoistahan se löytyy helposti.
Terveisin: Korpituvan Taneli
En oikein usko että kuitupuun minimimitat pomppaavat kumpaankaan suuntaan. Jo silläkin keskijäreys nousee reilusti kun todella pitäydytään siinä kuudessa sentissä, eikä tuoda tehtaalle suksisauvoja.
Vaikka laatu puulla järeytymisestä kyllä paranisikin, niin ei kansantaloudella ole varaa ruveta jättämään lisää puuta metsään. Jos tämä energiapuuhömppä tästä virkistyisi, niin se voisi olla kuitupuun järeyttäjä. Turhaa on marista metsäfirmojen kateuksissaan energiapuukaupasta. Sen virkistyminen parantaisi sellupuun laatua.
Terveisin: Korpituvan Taneli
