Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
Ostin ensimmäisen raivaussahani 34 vuotta sitten. Vuosiin mahtuu sellaisiakin jolloin sahaa ei ole käytetty ollenkaan. Ainoa käyttöönotto ongelma on ollut kun tilhistä oli ruostunut kytkimen jouset ja kytkin ei toiminut.
Moottorisahoja on ollut vähän pidemmälläkin tähtäimellä ja samalla, älä tee mitään, säilytysmekanistmilla. Kerran jouduin tulpan vaihtamaan, mutta eikai se säilytyksestä johtunut.
Huoltomiestäkin on kyllä tarvittu, mutta yleensä kiihkeimmän käytön aikaan.Arton ym ohjeet varmaankin ihan hyviä. Jonkinsortin rasvaahan se sylinteri kai ainakin tarvitsisi säilytyksessä.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Niko tosiaankin oikeassa, AR kamppailee päästäkseen palstan pohjimmaiseksi! Mutta kun se paikka onjo varattu.
Kun lukee avauksen pitää toki raivoamiseen erikoistuneenkin ymmärtää, että siinä tarvitaan neuvoja akuuttiin tilanteeseen. Siihn eivät mitkään, epärealistiset, lainmuutoshaihattelut kelpaa ja piste.
Ei ole syytä paskoa raivollaan jokaista ketjua, onhan sinulla se ikioma ketju tuolla toisessa osioissa.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Ammattiraivoojan pitäisi katsoa vähän otsikkoakin ennenkun päästää raivonsa valloilleen!
Relaskoopimies ei nyt oikein ole hoksannnut että maistraatti tarvitsee lähinnä allekirjoituksia ja leimoja.
Teet ammattimiehenä sen metsäsuunnitelman ihan itse ja. Haet siihen sitten joltakin ulkopuoliselta allekirjoituksen äläkä unohda leimoja.Terveisin: Korpituvan Taneli
Tuo 18 cm raja saattaa toki toteutua yleisestikkin, järeän tukin rajana.
Tämä tuo todennäköisesti markkinoille kolme sahapuu kokoa. Eli ostetaan edelleen pikkutukkia alle 15 cm ja alaraja vaihtelee sitten 9…13 cm välillä. Sitten tulee normaalitukki 15…18 cm.
Mehän olemme täällä ajoittain kaipailleet tukille järeyden ja laadun mukaista hinnoittelua, täs on siul sellane, sano Rokka.Pahempana mörkönä pitäisin noita uutisia pituuksien venymisistä.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Jatkoa
Anneli tunnetko näitä kantotutkimuksia Suomessa? Luulisin niitä olevan muillakin, Yli-Vakkuri kun oli proffanakin niin kai hän on jollakin tutkituttanut jatkoakin oman väitöskirjansa alalta. Toisaalta ei hänenkään väitöskirja aiheensa varmaan tyhjästä putkahtanut, kai asiaa oli joku muukin jo penkonut ennen häntä.
Tuo Saksalaisen metsänhoitajan asenne on hiukan huvittavakin. Jos kaksi vierekkäistä puuta suuntaavat oksansa enemmän sivulle päin kuin toisiaan kohden, niin siihen löytyy kyllä parempiakin selityksiä kuin puiden välinen ystävyys.
Toisen puun suuntaan kasvava oksa saa vähemmän valoa eikä siis etene samoin kuin ulospäin suuntautuva oksa. Siinä sitä ystävyyttä ihan tarpeeksi.Tuossa kirjassa on varmasti paljon ihan asiaakin, kunhan sen sisältöön joku pääsee tutustumaan. Nythän me olemme saaneet lukea vain median poimimia kohupätkiä. Medialla on taipumus nostaa esiin vain sellaisia, asiayhteydestään irroitettuja, pätkiä, joilla sopivasti muokattuina on myyntiarvoa. Saattaa olla että kirjan luonne on paljonkin asiallisempi kuin siitä median välittämä kuva.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Kisi:
”” ”Wohlleben: ”Puut saattavat esimerkiksi pitää aikoja sitten kaadetun kaverinsa kannon hengissä syöttämällä siihen ravinteita.”
Korpituvan Taneli taas sanoi: ”Kaikki kannot eivät ole välttämättä olleet toisten puiden ravinnonhankkijoina hakkuun jälkeen… – Tässä yksi osatekijä, joka tekee harventamisen niin tärkeäksi jäävälle puustolle.”
Siis Tanelin näkemyksen mukaan kaadettujen puiden kannot toimivat ravinnonhankkijoina jäävälle puustolle. Wohllebenin viesti on päinvastainen eli jäävä puusto syöttää ravinteita kohtaan (kantoon), josta puu on kaadettu pois. Nimenomaan siitähän se kertoo, että ravinteita tulee maan alta, jos kuollut puu (kanto) tuottaa vielä lustoa.
Voisiko sanoa, että se tuotto on pois metsänkasvattajan pussista ellei sitten anna kantojen kasvaa muutaman vuoden ennen poiskeruuta. Joka tapauksessa tuo kantoihin kertyvä uusi lusto on pois jäävältä puustolta.”” ”Minulla nyt ei tässä kummempaa näkemystä ole, olen yrittänyt vain muistella Yli-Vakkurin kantotutkimuksista lukemiani referaatteja.
Muutenkin tässä on nyt turha hakea vastakkain asettelua. Kanto pysyy tuoreena ja ”kasvana” juuri siksi että se toimii elävän puun ravinnonhankintakoneiston osana, Näinhän se on juurissa yleensä. Puu katsoo kaadetun puun kannon omaksi juuristokseen ja ruokkii sitä. Ei tässä mitään sosiaalisia suhteita sinänsä tarvita.jatkuu
Ei tuo nyt niin karmea asia ole. Niitä lustoja ei toki näy jos ei ihan erikseen tutki kantoa. Näitä on tietenkin vain harvennusmetsässä, eikä sielläkään kaikki männyn ja kuusen kannot.
Kun kannosta irroittaa kuorta, niin sahauspinnan alapuolella on hyvin pieniä pykäliä. Kun sitten leikkaa kantoon terävän loven esim. puukolla, niin näkee kyllä että siinä on sisempänä vuosilustot, jotka päättyvät sahauspintaan asti. Niiden päällä on kuitenkin hyvin ohuita lustoja jotka ulottuvat vain kannon tuoreenä pysyneeseen osaa, siis ei ihan sahauspintaan asti. Lisäksi nämä lustot päättyvät vuosi vuodelta aina alemmas ja ohenevat. Niitä löytyy vain muutama. En tiedä mitä mikroskoopilla näkisi, johtuuko silmän puutteellisesta erottelukyvystä vain että niitä löytyy niin vähän.
Vanhemmalla harvennuksella saattaa huomata sen että osa kannoista on lahonneenpia kuin toiset. Kaikki kannot eivät välttämättä ole olleet toisten puiden ravinnonhankkijoina hakkuun jälkeen ja ovat siksi lahonneet nopeammin.Tässä on yksi osatekijä, joka tekee harventamisesta niin tärkeän toimenpiteen jäävälle puustolle.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Aikoinaan Paavo Yli-Vakkuri teki juuri noista havuitten kantoyhteyksistä väitöskirjansa. En ole tietenkään lukenut sitä ja ne referaatitkin olen pääosin unohtanut. Kuitenkin siinä todettiin että havupuut pitävät yhteyttä kaadettujen puiden kantoihin laajentaakseen ravinnon saanti aluettaan. Tämä mahdollistaa hyvin nopean reakoinnin kasvun lisäyksellä, harvennuksen jälkeen.
Kai täälläkin jokainen on nähnyt kuusen tai männyn kannon, joka on kaadon jälkee kasvanut hyvin ohuita vuosilustoja. Ne alkavat sentin puolitoista kaatosahauksesta alaspäin. Tämä ilmiö piti olla vain havupuilla, jotka käyttävät sienirihmastoja.Tämä Paavo Yli-Vakkuri oli tietääkseni jonkun aikaa professorinakin, siis maan ylin metsä opettaja.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Ei ole mikään tilastoharha, kyllähän se on kentälläkin näkynyt. Jälkikartelliahan tuo on ihan selvästi.
Uudehko Metsänomistaja on oikeassa, ei kuitupuusta sellun hinnan mukaan makseta vaan kysynnän ja tarjonnan mukaan. Eli kuitupuun hinnan nousua ei ihan hetkeen ole näkyvissä, hyppää sitten sellun hinta ylös tai on hyppäämättä, senverran tukossa on kuitupuu markkina.Olen kuitenkin sitä mieltä että kansantalouden hyvinvointi on meille niin tärkeä asia, että kyllä kaikki joutilaat läntit pitäisi saada puuta kasvamaan. Onhan se myös niin että kun teollisuus tietää, että puuta kasvaa se uskaltaa investoida. Kyllä tarjonta luo pitkällä aikavälillä myös kysyntää.
Jos Suomessa päästetään puun tuotanto hiipumaan, niin ei se silti sellupuun hintaa pitkllä aikavälillä nosta, vaan teollisuuden kysyntäkin sitten laskee. Voidaan joutua siihen tilanteeseen että tehtaita on niin harvassa että niitä harvoja nökkösiä ei enää toiselta puolen Suomea kuljeteta, vaan tehtaat hiipuvat edelleen.
Olen siis sitä mieltä että runsas puuvirta on kaikille osapuolille kuitenkin parempi. Runsauden lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota myös laatuun, eli tukki pitää olla koko ajan se päätähtäin metsän kasvatuksessa. Pitää muistaa että pystyhinnoissa ensiharvennuksella tukin hinta on nelinkertainen kuituun nähden. Myöhemmissä hakkuissa ei ihan taideta tuohon nelinkertaisuuteen yltää.Terveisin: Korpituvan Taneli
