Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
Tein syksyllä pienen uudistushakkuu kaupan, ensi kesää ajatellen. Ei sitä nyt ihan käsistä repien ostettu, mutta sanoivat että aiemminkin saatettais hakata. Nyt kumminkin ostomies sanoi ettei ole mitään erityistä kiirettä heidän hakkuissa.
Taitaa olla niin että tuo kysynnän hiipuminen on yleisempääkin. Tuskin se täällä Pohjanmaalla yksin on kiusana.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Niin tässä kai vertailtiin muutosta uusiutuviin päin jollain ajanjaksolla. Kiina on imeisesti lähtenyt tässä vertailussa nollilta.
Suomen on todella tälläisessä muutoksessa vaikea kilpailla kun uusiutuvan taso on jo pitkään ollut korkea. Mutta suora yhteys on myös sillä että meillä oli viime vuosina ympäristöministeri, jonka lempilapsi oli vihreä kivihiili.Terveisin: Korpituvan Taneli
Joo, kyllähän minäkin nelivetoa, hitaita vaihteita ja isompaa maavaraa arvostan kovasti. Minulle vain ei tarvitse olla mikään hirmu menijä. Tarvitsen autoa huonoilla ja huonosti auratuilla teillä ja sitten kunnon asfalttiteillä.
Punnitsen noita ominaisuuksia ihan yksitellen. Sieltä tippuvat ensimmäisinä kutoset ja toiseksi autom. vaihteet.Huonolla tiellä voima kyllä riittää pienemmälläkin koneella, kunhan on tarpeeksi pieniä vaihteita. Paremmilla teillä, joilla minä ajan, on 80 ja 100 nopeusrajoitukset. Olen aina ajanut vaatimattomilla moottoreilla, mutta ylinopeussakkojakin on silti tullut joskus. Ohi jos en pääse, niin voihan sitä aina poiketa kuppilaan saikalle, niin taas on jonoton ympäristö ajella, sen jälkeen. Kun varaa matkaan vähän enemmän aikaa, ei tarvitse hurjastella jono ohituksia.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Juupa sen juu, mutta kun sen tavoitekannan on määritellyt metsästäjät ja se on ainakin kolmekertainen siihen verrattuna mikä olisi tavallisen metsänomistajan tavoite.
Kaikki vahingot ovat verrannollisia hirvikantaan.
Metsävahingot vähevät kolmannekseen kun kanta puolittuu.
Liikennevahingoissa suhde on paljon jyrkempi, sillä hirvien liikkuvuus riippuu paljon kannan koosta. Puhutaan paljon talvilaitumille vaelluksesta. Sellaista todella tapahtuukin, rannikon läheisyydessä hirvi ei tykkää talvella olla. Sisämaassa saattaa kuitenkin olla laumoja, jotka pysyvät läpi vuoden paikallaan, jos ruokaa on. Mutta kun ruokaa on niukalti niin pitää hakea ja hakea.
Väitänkin, että hirvien liikkuminen vähenee aivan oleellisesti, jos kanta tiputetaan 1/1000ha. Ruokaa riittää ja sopivia piiloja, ei tarvitse mennä teiden yli juuri ollenkaan.Terveisin: Korpituvan Taneli
Kortokaapa minulle, tyhmä kun olen, miksi tuki pitää hakea etukäteen ja sitten taas tehdä toteutusselvitys?
Minä en keksi muuta syytä kuin sen että on halu lisätä pyrogratiaa. Minusta jälkeenpäinkin voidaan todeta mitä on tehty ja minkälaisissa olosuhteissa. Tarvittaisiin vain yksi papru.
Minäkin saanut jonkun kerran kemeraa. Jälkeenpäin on todettu, että tuohon saa, mutta ei tuohon ja on tehty paperit vain siitä osasta, joka täyttää ehdot.Terveisin: Korpituvan Taneli
On hiukan epäselväkin määrittelykysymys kuka on yrittäjä. Kaikilla metsänomistajilla ja maanviljelijöillä on Y-tunnus, silti heitä ei monestikkaan mielletä yrittäjiksi.
Aikanaan 50…60 lukujen taitteessa alettiin yrittäjyydestä erityisesti puhua meiilläkin päin. Silloin se nimike oli varattu vain ja ainoastaan kauppiaille, autoilijoille ja esim. Meilläpäin niin yleisille huonekalufirmoille. Esim. Maaviljelijä ei ollut missään tapauksessa yrittäjä, vaikka omalla riskillään hommaa pyörittikin.
Nmityksessä yrittäjä oli silloin ja yhä edelleenkin vähän sellainen arvolataus, jota eivät kaikki omalla riskillään työtä tekevät kuitenkaan saa ympäristönsä puheissa.Vähän samanlainen rotuerottelu siis kuin täälä on yritetty tehdä nimikkeen puuntuottaja suhteen. Se on saanut jo sellaisia piirteitä että minä ainakin olen tällä palstalla alkanut hyvinkin tiiviisti käyttämään itsestäni vanhaa kunnon nimikettä metsänomistaja.
Ihan riippumatta näistä arvolatauksista on nimikkeestä yrittäjä tullut nykyisin kuitenkin yleisnimi kaikelle omalla riskillä työn tekemiselle.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Gla:
”Onnettomuuden syiden pohtimisessa täytyy muistaa, että yleensä kolari on pitkän tapahtumaketjun seurausta, jossa yhdenkin tekijän poistaminen saattaa estää kolarin. ”Olin aikanaan mukana työpaikan työsuojelutoiminnassa. Ja juuri tuo tuli korostetusti esille. Niitä yksittäisiä pikkuasioita, joista yhden puuttuminen olisi onnettomuuden estänyt, saattoi olla toistakin kymmentä.
Joskus onnettomuus tapahtui työssä tai työvaiheessa joka oli toistettu joskus jopa tuhansia kertoja samanlaisena ja jopa sitä oli tutkittu ja siinä turvalliseksi todettu. vain joku pieni yksityiskohta olosuhteissa oli muuttunut.Terveisin: Korpituvan Taneli
Tieliikennettä arvion 50…60 vuoden näkövinkkelillä.
Sinä aikana kolarit ajettuja kilometrejä kohden ovat vähentyneet todellakin paljon. Teiden kunto ja ajoneuvotekniikka ovat parantuneet niin paljon että kolareitten olisi kyllä pitänyt pudota vielä enemmän. Ajonopeustilastoja en tunne, mutta väittäisin kyllä keskinopeuksien pitkällä tähtäimellä nousseen. Jossain 50…60 luvun teillä ei yksinkertaisesti pystytty ajamaan nykyisiä keskinopeuksia. Tosin silloinkin oli ne huiput, jotka sitten yleensä päätyivät pöpelikköön.Minulla ainakin on autoa parempaan vaihtaessa pariin kertaan pitänyt oikein ajatuksen kanssa hillitä kaasujalkaa.
Jos katsoo tiellä niitä ohiajajia niin ei tarvitse kysellä mistä päättelen että auton ominaisuuksien paraneminen ulosmitataan nopeudella.Aikanaan kun jäärata harjoittelua alettiin kaupitella turvallisuustekijänänä tavallisellekkin autoilijalle. Suurimmalla osalla, ei kuitenkaan kaikilla, tuo turvallisuutta lisäävä taito ulosmitattiin sillä että autoa ajettiin sivuluisussa sitten kuivalla kesäkelilläkin.
Nykyisin tämä paremman turvallisuuden ulosmittaus näkyy myös siinä että lähdetään liikkeelle keli kuin keli. Kyllä takavuosina sentään vielä kunnioitettiin keliä, siten että saatettiin siirtää matkaa.Terveisin: Korpituvan Taneli
