Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
Olen ollut aina hiukan epäluuloinen automaattivaihteistoja kohtaan. Täällä on nyt aika monen merkin automaateista tullut, ainakin sivulauseissa, kielteistä palautetta. Onkohan nyt yleisemminkin niin ettei automaattilaatikko ole vielä oikein valmis, ainakaan näihin pohjolan oloihin?
Kuorma-autoissahan se on ihan kai jo arkipäivää. Lienee kuitenkin eri hintaluokan vehkeitä kuin kevyemmissä vehkeissä.Terveisin: Korpituvan Taneli
Tuo on metrin mittaiselle puulle, siellä oli halvempikin, lyhyemmälle puulle. Eiköhän noilla sen tee mitä vastaavilla sähkökäyttöisilläkin ja niitähän on meillä melkein jokaisella. Vastaava traktorisovitteinen on hiukan halvempi, eikä siitä lopu ainakaan käyttövoima.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Kyllä vesitalouden kurissapito on niin tärkeä asia ettei mihinkään soistamiseen ole varaa.
1. taimen muutamien ensimmäisten elinvuosien aikana määräytyy puun juuriston rakenne. Jos silloin on märkää niin puusta tulee pintajuurinen ja tuuli kaataa sen sitten herkästi. Eikä liian pinnassa oleva juuristo saa riittävästi ravinteitakaan.
2. Suomalaiset puulajit eivät ole vesikasveja.
3. Turpeen maatuminen on pitkä prosessi, sitä ei pidä katkaista tarkoituksellisesti. Turve paranee, metsän pohjana koko ajan kun se maatuu.Terveisin: Korpituvan Taneli
Leevi Sytky:
”Minimi ajouran leveys on neljä metriä, vaikka ajo suoritettaisiin maataloustraktorilla. Juurenniskat ovat tälloin pienemmässä vaarassa vaurioitua.
Ajotyö käy sujuvammin kun on tilaa lastata. Ja kallisteleehan se kuormakin jolloin voi tulla vaurioita puiden runkoihin.”Juuri näin. Jos ajourissa yritetään säästä ensiharvennuksessa, niin sitten sitä ei voi kyllä tavallisella maataloustraktorilla ajaa. Se tarvitsee vähintään samanlaiset urat kuin motoketjun ajokonekkin. Ajo-uran mutkat pitää ilmeisesti olla traktorilla väljemmät kuin ajokoneella.
Ajovehkeen pitää olla selkeästi kapeampi ja kevyempi, jos mielii ajourien pinta-alaa hyödyntää kasvuun ensiharvennuksen ja 2-harvennuksen välillä.Terveisin: Korpituvan Taneli
En nyt rupea Uudehkolle nimeämään hänen hoitotapaansa, kysy jk apostoleilta.
Tuohon selvitykseesi hoitokäytännöistäsi kun lisää vielä hankintahakkuun omana työnä, sekä puun ajon hevosella (tiedän mitä se on) tai Mönkkärillä (kelkalla?), niin hommassa alkaa jo hiukan järjen valoakin olla. Silti se johtaa aikanaan (100+ v) aukkohakkuisiin, jos maan kasvukykyä on aikomus hyödyntää. Tietysti siinä on sekin riski, että kuka sinun jälkeesi tekee hankintahakkuut.
JK:n viimeisenkin mielekkyyden vei nykyinen korjuu- ja ajotapa.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Abietis:
”En tiedä kuinka vaikeaa valkaistun sellun tehdas olisi muuttaa semisellutehtaaksi.”Sellaisiin muutoksiin ei ole mitään tarvetta. Nytkin Äkiin ollaan rakentamassa nimenomaan valkaistua sellua tuottavaa laitosta. Kyllä kuule isot pojat tietää minkälaista tuotetta uuden tehtaan pitää tehdä, että se menee kaupaksi.
Luulisin sen Kuopion projektin olevan siellä pahvipuolella, mutta aika näyttää.Muuten tuollaiset muutokset ovat kyllä melkoisia investointeja, joten parempi on rakentaa kutakin tuotetta varten oma laitos ja ajaa se loppuun, kuin vaihdella tuotteita kesken kaiken. Tuollaisten tehtaitten teknis-taloudellinen käyttöikä on siinä 30 vuoden tienoilla. Sillä aikavälillä voidaan sitten tuotettakin vaihtaa, jos kysyntä sitä edellyttää.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Oli hiukan kysymys myös siitä miten kauan räme paranee ojituksen ansiosta. Minun kokemukseni mukaan vähintäänkin 100 vuotta, jos turvetta kerran on ollut alkuaan edes se metri. Aikaa pidentää erityisesti se että alkuaan ojitukset olivat liian harvoja, joten maatuminen ei oikein päässyt edes alkuun.
Toisaalta räme on räme maatuneenakin, jos se tosiaankin saadaan kasvamaan kuusta, niin sitten se tuskin on rämettä edes alunperin ollut. Horsman kasvu ei tosiaankaan indikoi sitä että turvekangas olisi kuusen maata. Jos suo on todella ollut rämettä, niin siinä, ojitusten jälkeenkin, kasvavat kunnolla vain mänty ja hieskoivu.Minulla on ollut uudistusaloilla aina joku nurkka tai painanne, soistunutta kangasta tai rämettä. No, yleensä kuitenkin turvekankaaksi muuttuneena. Äestyksilläkin homma onnistui kunhan samalla huolehdittiin riittävästä ojituksesta. Nyt kun on naveromätästetty, niin olen todennut sen mitä täällä joku jo sanoikin, että pitää tehdä kunnon ojia, on vähän turhaa puhuakkaan naveroista.
Näitä ojia tai naveroja ei sitten saa jättää jonkun kaivukatkon taakse, niin että vesi ei pääse poistumaan. Lietteen liikkuminen pitää estää reiluilla lietekuopilla, jotka ovat selkeästi syvempiä kuin oja muuten. Jos kaivukatkolla jätetään ojat täyteen, niin ojat ovat turhia.Ensi kesänä pienehkö aukko taas ”navero” mätästetään. Ojat tulevat olemaan melko suuria ja tasaisesti kokoojaojiin laskevia. Tehdään sitten niitä lietekuoppia vain tarpeeksi.
Muuten kun täällä on puhuttu paljon varsinaisen suon ojituksesta ja ojaväleistä. Olen tullut siihen tulokseen että nämä soiden reunat ja soistuneet kankaat ovat kinkkisempiä ojittaa kuin suot. Oja pitää sijoittaa tarkoin ettei väliin jää painanteita, joista vesi ei sitten mene mihinkään. Täällä meillä se on monesti haastavaa siksikin kun kaatoa ei maastossa monesti kuonnostaan ole.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Pete:
”turvemaille tehtävät investoinnit kannattaa miettiä tarkkaan. Karummilla mailla kannattaa vain luontainen uudistaminen. Harkinnan arvoista on sekin kannattaako kuviota muokata heti hakkuun jälkeen. Muutaman vuoden odottelulla ja ”soistamisella” pintaan tulee hyvin taimettuva rahkasammall ja vaihtuva taimiaines. Vesitalouden järjestelyn aika on sitten myöhemmin, 5-7(?) vuotta hakkuusta. ”Avaa nyt hyvä veli tätä asiaa vähän enemmän? Tässähän tehdään kaikki ne investoinnit jotka tehtäisiin muutenkin, mutta parin vuoden sisällä.
Minä ainakin visusti varon tätä soistamista ja kyllä ojitus on parempi tehdä kuntoon silloin kun ei ole taimia vaurioitumassa.
Kerro lisää asiasta!Terveisin: Korpituvan Taneli
Uudehko metsänomistaja:
”Ilmeisesti tulisi ennen keskustelun jatkamista päättää siitä, MITÄ ON JATKUVÄ KASVATUS.”Uudehko on niin innoissaan jk:sta ettei ole ehtinyt vielä edes perehtyä siihen mitä se oppi-isien mukaan on. Ammatti Raivooja opasti oikealle tielle.
Jos jk:ssa hyväksyttäisiinkin hoitotoimenpiteet ja jonkinlainen taimettumisapu, niin se tuloksetkin moteissa mitattuna oleellisesti paranisivat. Silloin kuitenkin tulisi juuri niitä kustannuksia, joista ideologian mukaan piti päästä kokonaan eroon. Kun sitten motteja tulee kuitenkin vähemmän ja hinta tippuu korjuuolosuhteitten takia, niin pankrutti on valmis. Muutaman hakkuukierron jälkeen alue on pakko panna kokonaan matalaksi jos aikoo puuta kasvattaa ja arvaa onko uudistushakkuu rahakas. Kokemuksesta tiedän ettei ole.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Reima Ranta:
”Taneli istuttaa Etelä-Pohjanmaalla innolla männyntaimia, eikä taida kolmen prosentin korolla saada koskaan edes omiaan takaisin. Harrastella tietysti voi, eikä siinä ei ole mitään väärää, mutta kannattako tuon kaltaisella metsillä rikastumisella nyt niin kauheasti takki auki revitellä.”En ole kyllä tuloksillani erikoisesti revityllyt, jos katsoo alkulähtökohdat niin siihenkin olisi kyllä varaa.
Palstani ovat tosiaankin männyn maata. JK menetelmän jäljiltä täysin kasvamattoman kuusenrääseikön vallasta olen sitä pelastellut ja voimakkaasti, moneen kertaan ojittanut. Paikallisesti katsoen tulokset ovat olleet melkoisen hyviä ja naapurit ihmettelevät että taasko sieltä puuta ajetaan. Eivät oikein aina käsitä sitä että ne 60-luvun ”järjettömät aukot” ovat nimenomaan se asia joka hakkuut mahdollistaa. Kokonaispuumäärä olisi nyt vielä suurempikin, jos olisin ollut vielä hätäisempi aikanaan niiden rääseikköjen parempienkin kohtien suhteen.
Terveisin: Korpituvan Taneli
