Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
Eli nimimerkki Burlin kokemukset viittavat siihen että sydänpuun määrä lisääntyy kun puu kasvaa hitaasti, joko maaperästä tai tiheydestä johtuen. No, eikös ne Lapin hitaasti kasvaneet männytkin ole melkein pelkkää sydänpuuta.
Tämä läpsii korville aiempia ajatuksia harvasta istutuksesta. Taikka voihan niitä lehtikuusia olla harvassa kunhan kiusaajia on tarpeeksi, eikä harvennuksessa hätäillä. Saiskohan hyvin voimakkaalla karsinnalla aikaan saman reaktion?Terveisin: Korpituvan Taneli
No, se ainesosien erottelukin tapahtuu nimenomaan keiton jälkeen kun ne on saatu toisistaan erilleen. Pölleistä ja keittämättömästä hakkeesta on vaikea biojakeita erotella.
Juuri tämä erottelu- ja haihduttamoratkaisu yms tässä tulevassa mielenkiintoani kutkuttaakin.Lopulta täytyy kuitenkin todeta että kyllä tämä Äkin biotehdas on kuitenkin pääosiltaa sellutehdas, mutta tuolla bio-sanalla on kiva vähän tehdä viherpesua. Sellutehtaitten maine kun vain ei niin kovin vihreä ennestään olekkaan. On vaipunut unhon yöhön se, että edellinen Äkin selluinvestointi nimenomaan puhdisti alapuolisen vesistön, sitä edellisen tehtaan jäljiltä. Paikalliset ihmettelivät alkuun kun uuden tehtaan edustussauna rakennettiin järven saastuneimmalle rannalle, vastapäätä uutta jätevesipuhdistamoa. Suunnittelijat tiesivät mitä tekivät.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Vain pieni osa soista, ainakin täällä Länsi-Suomessa, on syntynyt järvien umpeenkasvamisen kautta. Pääosa on muodostunut niin että alavalla paikalla oleva metsä on hiljalleen alkanut soistumaan kun liikavesi ei ole päässyt pois. Tästä ovat todisteena ojitusten yhteydessä suosta nousevat puunrunkojen jääntteet.
Olenkin sanonut että minä olen ennallistanut suoksi soistunutta metsämaata takaisin metsäksi.
Silloin kun puhutaan soiden ennallistamisesta, ennallistetaan välivaiheeseen ei alkupertäiseen asuun. Jääkauden jälkeisen paljaan maan jälkeen nykyiset suot olivat metsiä, järviä tai lampia. Suo ei sinänsä ole luonnon kiertokulun kannalta mitenkään vanha ilmiö, sitä ennen on ollut jo muut kehitysvaiheet.
Ei siis voi puhua alkuperäisestä suoluonnosta, alkuperä on joko metsä tai järvi.Terveisin: Korpituvan Taneli
Tietääkseni näin on tehtykin. Esim. kuusta on pantu sekaan. Lehtikuusta riittäisi varmaan 800 / ha, loput kuusta raudusta tai haapaa. Tulee mieleen kerettiläinen ajatus, että miksi sinne väleihin pitää jotain istuttaa, jos kerran siinä lehtikuusi menestyy, niin kyllä sinne täydennystä tulee, energiaksi ja kuiduksi se kuitenkin menee.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Kukas niin sanoo että kuusi olisi jotenkin vähenemässä mekaanisessa kuidutuksessa???? Männyllä ei sille puolelle ole sensijaan mitään asiaa.
Kyllä ne parhaat armeerausmassat tehdään edelleen nimenomaan kuusesta.
Sellun havusellu ja Lehtisellu hinnat ovat keskihintoja. Todellisuudessa sellulla on aina hyvin monia hintoja ja kuusierien hinnat ovat olleet aina mäntyä korkeammat, niin kauan kun mäntyä nyt yleensä on selluksi keitetty. Ei tähän mitään radikaalia muutosta ole tulossa.Näin vanhana sellun keittäjänä kysyisin jeessiltä, että mitenkäs se sellu nyt sitten siellä uudessa hienossa biotehtaassa oikein valmistetaan, jos sitä ei keitetä?????
Senverran olen tietojani asiasta eläkkeellä ollessanikin päivittänyt että kyllä se sulfaattikeitto on edelleen sellunvalmistusmenetelmä jota jatkossakin käytetään. Odottelen vain että onko ratkaisu jatkuva- vai eräkeitto. Eräkeittohan aikanaan hylättiin työläytensä takia ja siirryttiin jatkuvatoimisiin keittoihin. Nyt kuitenkin jo Rauman tehdas on moderni eräkeittosysteemi. Nykyinen automaatio selätti työläyden ja eräkeitolla päästään eroon jatkuvan keiton lajinvaihtojen isoista sekamassaeristä.
Mielenkiinnolla odotan myös uuden tehtaan haihduttamoratkaisua. Sillä alalla on menty viime aikoina pitkin harppauksin eteenpäin ja päästy vähentämään kaasupäästöjä.
Mielenkiintoista on myös mitä uusia biohommia sinne uuteen putiikkiin todella tulee. Paljon on ollut vuosikymmenten mittaan tutkimuksia ja kokeiluja, joista ei saanut olla tietoinen edes aina kokeilun tekijäkään. Luulisi sieltä jotain löytyvän.Sovitaanko jees että minä en neuvo Sinua LVI-myynnissä enkä haavan kasvatuksessakaan muuta kuin että tähtää toki tukkiin. Äläkä Sinä yritä neuvoa minulle sellunkeittoa, Sinun edellä minä siinä tiedossa lupaan pysyä aina. Palstalla on ilmiselvästi minua paljon parempia sellun keiton tietäjiä, mutta Sinä et kuulu heihin.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Pitää vielä ampua alas tuo tieto, että kuusi ja mänty olisivat menossa samaan pataan. Siis ei ainakaan niitä ei tulla isommassa määrässä yhdessä keittämään.
Kasvisten tehdas oli kai ainoa Suomessa, joka harrasti yhteiskeittoa oikein isommassa määrässä ja jopa toistakymmentä vuotta. Kunnes sielläkin sitten havahduttiin siihen että erottelemalla kuusesta saadaan enemmän rahaa.
Nykyisinkin mäntykuituun yleensä sallitaan kuusen lisäys pienissä määrin, mutta silloin maksetaan koko kasasta männyn hinta. Tässä on ilmeisesti ostajilla se pienimmän riesan tie. Näin saadaan kuusikuidun laatu pidettyä parempana ja saadaan pikkueriä joskus yhdisteltyä. Ostomiesten pitää kuitenkin raportoida tehtaalle miten paljon on kuusta mukana.Terveisin: Korpituvan Taneli
Vaikea on nähdä että kuusi ja mänty kuitu olisivat jatkossa samanhintaisia. Kuusi on pitkäkuituisempaa ja tarvitsee vähemmän valkaisuaineita. Pitkä kuituinen kuusisellu on maailman markkinoilla kalliimpaa. Tämän hinnaneron luulisi pysyvän kun muutenkin maailmalla on havuselluboomi.
Ainoa asia joka voisi männyn nostaa kuusen rinnalle, on sivutuotteet. Nytkin männystä saadaan mäntyöljyä ja tärpättiä. Jos niiden arvo nousee se nostaa tietysti männyn arvoa. Uusien biotuotteiden varaan männyn nousua ei voi laskea ainakaan minun tiedoillani. Pitäisi tietää kummasta niitä uusia tuotteita enemmän saadaan.Terveisin: Korpituvan Taneli
Näinhän se yleensä tehdään, mutta kuten edellä kirjoitin sellutehdas ei kyllä sille käsiään taputa. Toisaalta erät ovat niin pieniä että jos se sekoitetaan hyvin niin vaikutus ei ole suuri. Silti on ihan ymmärrettävää ettei ehdoin tahdoin haluta vierasta puuta mukaan kun siitä sitten vielä pitää maksaakin.
Jos se nyt sitten sekaan pannaan, niin männyn sekaan sitten. Kuusi kun saattaa mennä mekaanisen massan tekoon ja siellä sekoituksen haitat ovat vielä suurempia.
Huom! Aina asiaa pitää kuitenkin kysyä ostajalta. Ilman ostajan lupaa kasaan pantu vieras puu on petos.Terveisin: Korpituvan Taneli
Risuparta:
Ympäristöministeri on täysin ammattitaidoton.Hän ei ymmärrä sitä perus asiaa, että hänen tehtävänsä on puolustaa luontoa ja ympäristöä”Näinkin, mutta hän on kuitenkin maan hallituksessa istuva ministeri. Ministeri oikein vannoo ja vakuuttaa toimivansa maansa parhaaksi. Kyllä Sannilla on kova urakka saada edeltäjänsä ja jo muidenkin edeltäjiensä edes hulluimmat mokat korjatuksi. Valitettavasti meillä ympäristöministerit, jo ennen Villeäkin, ovat mieltäneet tehtävänsä yksisilmäisesti samoin kuin risupartakin. Siinä on sitten päässyt unohtumaan maan etu, joskus hyvinkin totaalisesti.
Osa aiemmista ympäristöministereistä on ollut niin oman viherhomeisen virkakoneistonsa vietävissä etteivät ole ollenkaan pystyneet itsenäiseen ajatteluun.Sannilla on vaikea paikka kun kuitenkin lopulta pitää myöskin huolehtia ympäristöstäkin. Siinä onkin erottelemista kun erottelee pois selvät kiusanteot ja periaatteliset elinkeinon vastustamiset.
Kiusantekona pitäisin maaseudun jätevesi asetusta. Elinkeinon vastustamisena näkisin mm turveveron ja muutamat maa ja metsätalouden säännökset.
Kyllä maaseudun jätevesiäkin pitää järkevästi käsitellä ja turpeennoston vesistöhaittoja vähentää, mutta pitää olla taloudellinenkin puoli mukana. Eikä saa esim. suunnitella turpeen käytön kokonaan lopettamista ja korvaamista vihreällä kivihiilellä, kuten Ville teki.Terveisin: Korpituvan Taneli
Näin äkkiseltään ei tule nuorelle lehtikuuselle mieleen muuta käyttökohdetta kuin aitatolpat ja energiaapuu.
Vaikka se ei kai ole tosiaankaan juuri tavallista kuusta kummempaa nuorena lahonkestoltaan, niin kyllä se varmaan olisi aitatolpille myyntivaltti, että ne ovat lehtikuusta.
Sisustuspaneelia ja ulkovuorauslautaa saadaan sitten kun kolmemetrinen tyvipölli alkaa olla 12 cm latvasta. Ulkovuorauksessa on joskus käytetty myös kuusella läpisahausta, jolloin päällimmäinen lauta naulataan alimman kerroksen raon päälle. Joku sanoo tietysti että se on vajanseinää, mutta on näin pinnoitettu, kuparinauloin, myös oikein rahamiestenkin lukaaleja.Tässä törmätään taas näiden erikoispuiden ongelmaan, eli markkinointiin. Lehtikuusihan voidaan sentään laskea vielä kotimaiseksi puulajiksi, mutta sittenhän meillä on siellä täällä näitä Amerikan puita yms.
Selluteollisuuskaan ei ole mitenkään riemuissaan pienistä eristä jotain eri puulajia. Se väkisinkin sekoittaa keittoa, joka puulajille kun pitäisi olla omat emmeensä. Kukaanhan ei pysty järjestämään jotain 800 sadan rekan erää, niin että voitaisiin keittää oma keitto, siinäkin ensimmäiset keitot menevät opetteluksi. Sitten se pikkuerä sellua pitäisi vielä kaupitella jollekkin.
Sahapuolella tietysti pystytään käyttämään erillään pienemmätkin erät, mutta se tavaran markkinointi on työlästä ellei tosiaan ole jotain hyvää erikoispiirrettä, kuten lehtikuusen sydänpuun lahonkesto.Tälläkin palstalla monesti jopa yllytetään erilaisiin puulajikokeiluihin, sanoisin että jopa vastuuttomasti. Ihan tarpeeksi minäkin olen tavannut tälläisiä kokeilijoita jotka ovat närkästyneitä siitä etteivät heidän kokeilunsa tulokset saakkaa ostajia kiljumaan riemusta. Kokeiluja perustettaessa onkin vallalla yleensä joku hurmos tai tieteellinen mielenkiinto. Silloin harvoin ajatellaan että taloudellisuus ei ole sama asia hyvän kasvatustuloksen kanssa. Rahallisen tuloksen saamiseen tarvitaan myös ostaja.
Terveisin: Korpituvan Taneli
