Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
Ehkä sitten on joku muukin vaiva joka kuusenkerkkiä lerpauttaa.
Hallavauriossa, heti sulamisen jälkeen, kerkkä on suoraan alaspäin ja täysin veltto, niinkuin paleltunut kasvin osa yleensäkkin. Värin vaaleneminen tapahtuu myös heti. Päivien myötä väri alkaa muuttumaan ruskeaksi. Kun se tumman ruskea niin kerkkä on kuivanut silloin jo rapeaksi ja vähitellen tippuu pois.
Mitään palautumista hallavauriossa ei tapahdu.Hallavauriokin voi olla hyvinkin valikoiva. Tyypillisimmillään halla iskee alimpiin oksakerkkiin ja latva saattaa säästyä. Senkin ihmeen olen nähnyt että kaksimetristen kuusten alaoksista kerkät paleltuivat, mutta vierellä, saman kevään istutusalueella ei ollut mitään merkkiä hallasta.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Pete:
”Perusteletko hankalamman keitto- ja valkaisuprosessin perusteella vai lopputuotteen nykyisen ja tulevan markkinatilanteen perusteella?”Kun puhutaan pitkäkuituisesta havusellusta yleisesti niin siinä on kuitenkin monia alalajeja. Pitkäkuituisin sellu tehdään Kanadan mustasta kuusesta. Suomalainen kuusikin on selkeästi pitkäkuituisempaa kuin suomalainen mänty. Vahvemmat tarvittavat valkaisuaineet tekevät vaikutuksensa mäntysellun lujuusominaisuuksiin. Mäntysellun hinta on näistä tekijöistä johtuen aina alempi kuin kuusisellun. Lisäksi valmistuksen vahvemmat aineet maksavat ja puuta tarvitaan sellutonniin hiukan enemmän.
Toiseen vaakakuppiin tulevat sitten männystä saatavat mäntyöljy ja tärpätti, jotka ovat juuri niitä ihania biotuotteita. Ja männyn etuna on myös selkeästi halvempi hankintahinta.Sinä päivänä jos kuusesta tulee ylitarjontaa ja sen hinta laskee, niin silloin laskee vastaavasti myös männyn hinta. Eikä liene epäselvää kumman kysyntä hiipuu ensin, jos havukuidun kysyntä on yleensä hiipuakseen.
En ole niin paljon ennustajaeukko että pystyisin ennakoimaan kuusi ja mäntysellun menekkinäkymiä muuten erikseen, mutta männyn hinta on ja pysyy halvempana. Se merkitsee sitä että kuusi pitää pintansa paremmin, paremman laatunsa ansiosta, jos ylituotantoa tulee.Terveisin: Korpituvan Taneli
Kyllähän se jessen haapa on tulevaisuudessakin vahvasti mukana kuitupuun kysynnässä. Koivullakin on oma vankka sijansa.
Aikanaan Kaskisten tehtaalla juuri koivu oli se puu joka vei tehdasta ahtaitten aikojen yli. Kun sellun hinta laskee ja nousee, niin se on etupäässä se paras havusellu, jonka hinta soutaa. Lehtisellun hinta vaihtelee prosenteissa laskien huomattavasti vähemmän.Peten kanssa olen samaa mieltä että järeään tukki havupuuhun pitää tähtäin olla, siellä se raha odottaa.
Itselläni on sen laatuiset maat että tavoite on melkein ainoastaan mäntytukki ja välillä otetaan sitten kuitukokoista mäntyä, se myydään sinne minne vetoa on. Tämä tavoite siitä huolimatta että en pidä mäntyä sellupuuna ihan niin varmana nakkina. Tuotanto-olosuhteet vain sanelevat tavoitteet.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Pete:
”itse olen siinä käsityksestä, että vaikkapa Äänekosken toivottavasti toteutumassa biojalostamossa raaka-aineena tulee olemaan havupuu. Ei siis esim. leppä, pihlaja, haapa tai koivu.”Varsinainen kuiduttava teollisuus jakaantuu kahteen haaraan. Kemialliseen sellunkeittoon ja mekaaniseen massaan.
Mekaanin massa on puun suhteen vaativin, sinne kelpaavat vain kuusi, haapa ja koivu, nimenomaan tässä järjestyksessä. Lisäksi sellupuuta tiukemmat laatuvaatimukset.
Sellun tekoon käyvät Kuusi, haapa mänty ja koivu.
Käsitykseni mukaan mänty on kuitupuista se ensimmäinen, jota ruvetaan ylitarjontatilanteissa ostossa hylkimään, lähinnä sen työlään valkaisun takia.Sitten kun puhutaan varsinaisesta bioteollisuudesta, niin emmehän me tiedä mitä puulajeja se jatkossa tulee raaka-aineekseen ostamaan. Joten tulevaisuus on vähän sumuinen.
Niin, kyllähän se Äänekosken hanke on pohjaltaan selkeä sellutehdas, on vain modernimpi nimi, niin menee paremmin julkisuudessa läpi. Varmaan toki siihen liitetään kaikki se bio mikä on vuosikymmenten tutkimuksista käteen kelvollisena jäänyt. Tutkimusta on toki tehty puunlastusteollisuudessa, vaikka täällä toisin väitetään. Se vain on ollut joskus niin salaista ettei edes sitä saanut kertoa mihin rekka illalla sen välilipeälastin vei.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Kyllähän minäkin olen TÄLLÄ HETKELLÄ sitä mieltä ettei ennakkoraivauksessa ole oikein kunnollista taloudellista vaihtoehtoa raivauissahalle, mutta teknisiä vaihtoehtoja kyllä on ja lisää on kehitteillä.
Onhan sitä koneraivausta toki tehtykin jo mittavia määriä. Lienee jo kymmenen vuotta siitä kun ystävämme T.Pihlaja aloitteli niitä hommia ja ainakin muutaman vuoden elätti itsensä niillä töin.Kehitys menee eteenpäin ja joskus jopa taakseppäin, mutta se on varmaa ettei raivaussaha jää raivauksen viimeiseksi sanaksi, vaikka se taatusti, ainakin osittaisena keinona, on käytössä vielä vuosikymmeniä. Eihän käsityökalutkaan ole kokonaan raivauksesta hävinneet. Esim raivausveitsi on edelleen kilpailukykyinen raivaussahan kanssa varhaisperkauksessa. Eikä vesuritkaan ole kaikki vielä käytönpuutteeseen ruostuneet. Tanelin 60-luvun raskaat kahdenkäden vesurit toki ovat orrella ja pysyvät siellä, mutta niillä kaadettiinkin aikanaan koivuja aina 10 senttiseen saakka.
Kehityksen suuntia on vain vähän vaikea arvioida. Emme siis tiedä mitkä nykyisistä teknisistä kehitelmistä tälläkin alalla saavuttavat sen tason että niistä on myös taloudellisiksi ratkaisuiksi. Joskus on käynyt jopa niin että joku tekninen ratkaisu etenee vauhdilla, vaikka se ei ole oikein taloudellinenkaan. Ihmisen luontainen laiskuus saattaa silloin knnustaa ratkaisua sen taloudellisista puutteista huolimatta. Tälläistä kehitystä on ollut raivauksessakin nähtävissä, raivaussaha on syrjäyttänyt joskus käsityökalut silloinkin kun se on ollut kokonaistaloudellisesti hölmöä.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Mehänpoika:
”Etelä-Suomessa on yleensä juhannuksen jälkeen kuusentaimen latvan vuosikasvain ehtinyt 10-20 sentin mittaiseksi. Ankara halla yleensä panee sen lerpalleen, mutta tuskin tappaa.
Kasvain voi yrittää nousta vielä lämpimien säiden tultua.”Sen mitä minä olen hallavaurioita nähnyt ja niistä muilta kuullut, niin tälläistä nousua ei tapahdu. Jos kuusen kerkkä paleltuu ja lerpahtaa alaspäin, niin se välittömästi hiukan vaalenee ja muuttuu parissa viikossa ruskeaksi ja rapeaksi. Paleltunut osa ei toivu. Joskus näkee että vain osa kerkästä on paleltunut ja se tynkä jää pystyyn ja pysyy vihreänä. Taisi siinä ”Suorittavan” Kuvassakin olla joku sellainen.
En tiedä mitä Boori vaikuttaa itse hallankestävyyteen, mutta toipumisvaiheesa sen saanti olisi tärkeää, ettei ainakaan sen puute lisää pensastuvuutta.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Tein tarkentavan kysymyksen Yaran Korterannalle:
”Kun kerran taimitarha on paakkuun ladannut booria, niin eikö silloin
sitten voisi odottaa pari-kolme vuotta ja ruiskuttaa bortrac vasta kun
paakun teho alkaa hiipumaan?”Sain seraavan Vastauksen:
”Kyllä näin voi tehdä, booria on todennäköisesti tarpeeksi parin kasvukauden tarpeeseen taimen mukana, mutta ei pitempään, jos kuvion boorivarat ovat niukat. Kun kuvio on aikomus boorilannoittaa joka tapauksessa, niin parin vuoden odottelu ei kannata.
Bortracin levitys on helppo integroida maanmuokkaukseen ja koneistutukseen kunhan vain metsä-alan organisaatiot ja urakoitsijat saadaan asiasta innostumaan.”Suorittava vastaa varmaan tähän, että ei saa kiusata konemiehiä taas uusilla hommilla.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Täytynee taas peesata Jees H-valtaa. On aivan mahdollista että tulevaisuudessa raivaus on esim. vain yksi moton työvaihe.
Meinaako joku tosissaan että kun vesureitten ja vastaavien jälkeen tulivat raivaussahat, että kehitys puhallettiin poikki siinä vaiheessa ja mitään uutta ei raivaukseen sitten enää tule????
Meidän on vain niin vaikea kuvitella näitä uusia keksintöjä ja kehittelyjä.
50-luvun alussa oli vaikea kuvitella, edes moottorisahan myöhempää täydellistä läpimurtoa, motoista puhumattakaan.Yleensä nuori ihminen kuvittelee, että maailma on valmis nyt. Vanhemmalla on se etu että hän on jo nähnyt tarpeeksi monta muutosta, niin niitä voi olettaa olevan lisääkin tulossa.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Puun Takaa:
”Sellun tuottamisen lisäksi tehdas on yliomavarainen biomassasta tuotetun energian suhteen. Sen vuosittain tuottamasta noin 160 megawatista noin 70 megawattia myydään valtakunnalliseen verkkoon, Stora Enso kertoo.
Taloussanomat”Tarkistin tuon lainauksen Taloussanomien sivulta. Se oli juuri noin epätarkka, Puun takunen on lainannut sanasta sanaan.
Puhutaan vuosittain tuotetusta energiasta. Jos nuo olisivat vuosittaisia energiamääriä MWh, niin tuon M kirjaimen pitäisi korvata G:llä tai T:llä.
Voisikohan olla kysymys siitä että laitos tuottaa, käynnissä ollessaan sähköenergiaa 160 MW:n teholla, josta 90 MW:n teho menee tehtaan käyttöön ja 70 MW:n teho valtakunnalliseen verkkoon. Suuruusluokat sopisivat tuohon sellun määrään.
Kun tämä sitten kerrotaan ajalla, esim. 320 käyntipäivällä ja 24 tunnilla, saadaan verkkoon.
70 MW x 320 d x 24 h/d = 537 600 MWh = 537,6 GWh sähköenergiaa paikalliseen verkkoon. Eli ei aivan pieniä määriä.Terveisin: Korpituvan Taneli
Jatkoa:
Jos kohdistaa hehtaarille varatun määrän (esim. Bortrac 15litraa/ha) vain taimille/mättäille, eli noin 2000 neliön alalle, niin ”yliannos” on viisinkertainen. Vaikka taimille ei koituisi vahinkoa, niin booria varmuudella huuhtoutuu kun maaperä ei pysty ylimäärää puskuroimaan. Paras ja pitkävaikutteisen tulos saadaan siis tasaisella levityksellä välialueillakin. Boorilannoitus on pitkä-aikaista maanparantamista, vain pieni murto-osa menee seuraavan vuoden kasvuun. Tarkoituksena on kertakäsittelyllä saada metsämaan boorivarat hyvälle tasolle niin, että aikanaan taimikon sulkeutuessa booria riittää kasvatettaville puille ja että boorilannoitusta ei tarvitse uusia kiertoajan aikana. Boorilannoitus ei rehevöitä pintakasvillisuutta, mutta nopeuttaa istutustaimien nousua. Tässäkään mielessä lannoituksen kanssa ei kannata viivytellä.
Reppuruiskua käytettäessä hyvä yleisohje on kaataa ruiskuun ensin puhdasta vettä 10 litraa ja sitten Bortracia 5 litraa. Kansi kiinni kevyt ravistus. Näitä ruiskullisia tarvitaan 3kpl/ha, mutta 4kpl/ha Jos boorinpuutos on voimakas ja ainakin kun kyseessä on nykyinen tai entinen pellonmetsityskohde. Ruiskutetta ei tarvitse yrittää saada maahan. Riittää, että liuos jää pintakasvillisuudelle. Boori ei haihdu vaikka neste haihtuukin heinikosta hyvin nopeasti.
Jos kyseessä on turvemaa, niin boorin lisäksi fosforin ja kaliumin riittävyys tulee varmistaa. Varsinkin pellonmetsityskohteissa on paljon turvemaita joilla varsinkin kaliumista on boorin lisäksi niukkuutta. Omatoimiselle levittäjälle vaivattomin ratkaisu kaliumlannoitukseen on kaliumsulfaatti 200kg/ha tai kaliumsuola 160kg/ha. Fosforin ja kaliumin puutos on epätodennäköistä jos turvekerros on alle 40cm paksu, eli lapio mukaan kun turvemaametsän hoitoa suunnitellaan!
Petri Kortejärvi
Yara Suomi OyVälittäjänä: Korpituvan Taneli
