Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
Nyt on tultu taas kerran siihen ns ”kovaan ytimeen” tässä asiassa. En minäkään niin kovasti vastaan ole KEMERAn maksamista metsänhoitotöistäkin, mutta kun se EI SALLI sitä että perkaukset tehdään ajallaan ja tarvittarssa useampaan kertaan. Siinä jää KEMERAsta sivuun.
Voitaisiinhan sitä kemeraa maksaa niin että määriteltäisiin joku taimikon ja muorenmetsän välivaihe, jolle olisi kriteerit minkälainen kunto pitää olla, eikä tuijotettaisi sitä kuinka monta runkoa sielta milloinkin kaadettiin. Tästä sitten maksettaisiin KEMERA tuki. Eikä välitettäisi siitä kuinka usein siellä on perkailtu ja kuka on perannut. Hölmöä sekin kun vieraan tekemä työ on suositumpaa.Tälläinen systeemi kannustaisi perkailemaan, eikä siirtäisi KEMERAn toivossa töitä tuonnemmaksi.
Tämän tuen Timpan yhteismetsäkin sitten saisi kun on asiat hyvin hoitanut.Terveisin: Korpituvan Taneli
Tolopainen:
”Mitä se Timppa rungoista hourailee, kaadoin vain risukkoa.”Taidat olla todella ulkona kuin lumiukko. Kyllä KEMERA-laki puhuu ”RUNGOISTA” eli juuri niitä risujen kantoja ne metsäkeskuksen väki laskee, selvittääkseen poistetun ”runkoluvun”.
Juuri näin on että ensimmäisellä kerralla ei riitä pituus ja toisella kerralla ei sitten riitä poistettujen ”runkojen” määrä. Siis jos asiat todella hyvin hoidetaan.Terveisin: Korpituvan Taneli
Raivaaja:
”Paperilla ja pykälissä kaikki on hienoa ja kaunista mutta käytännössä kaikki taimikot jotka ikänsä ja pituutensa suhteen täyttävät kriteerit saa Kemera-tukea. Meillä päin erityisen vaikeissa kohteissa on oltu tarkempia. Olisiko joka sadas taimikko joka tarkistetaan.En mene tuosta takuuseen. Muistan lukeneeni jostain että uuden metsälain myötä nämä tarkistukset vähentyisi ja luku olisi tuo joka sadas. Voi olla että muistan väärin. ”Määritelläänkö uudessa Metsälaissa myös KEMERA valvonta?
Minä olen aina luullut että ”Kestävän metsätalouden rahoituslaki” ja toisaalta ”Metsälaki” ovat täysin erillisiä lakeja. Voi olla että olen luullut väärin????Terveisin: Korpituvan Taneli
Tuosta metsämaan määrästä ja sen muutoksista.
Tietääkö joku palstalla mihin metsämaan tilastoitu määrä perustuu. Onko kaikki metsitetty pelto ja ojitettu suo todella laskettu metsämaaksi?
Minullakin on sellainen tilanne että ainakin verottajan luokitustietojen mukaan vain puolet tilasta on metsää. Osa on edelleen suota, vaikka se on ojitettu ja kasvaa kunnolla metsää. Osa on vielä peltoa, vaikka se on metsitetty ja kertaalleen jo harvennettukin.
Jos tälläisiä tilastoharhoja on paljon, niin niiden oikomisella metsämaan pinta-ala kasvaa kohisten.Tietysti peltoheitot tulisi metsittää, mutta onko niitä todella metsittymättä eteläisessä ja keskisessä Suomessa paljoakaan? Se onko ne tilastoitu metsiksi on eri juttu.
Meilläpäin on metsien pinta-alojen suhteen erikoinen kehitys meneillään. Pelloksi raivaus on saanut melkoiset mittasuhteet. Se ohittaa jo menneitten vuosikymmenten peltojen metsityksen pinta-alat hulppeesti. Nyt ei raivata mitään pieniä tilkkuja kerralla, ei tyydytä entisiin metsitettyihin peltoihin. Nyt rytisee metsänreuna vauhdilla ja aika laajasti.
Siinä on sekin ihmeellisyys kun muutamat raivauskohteet ovat selkeästi pelloksi kelpaamatonta männyn maatakin. Kukahan niistä raivauksista todella hyötyy? Epäilen ettei raivaaja, mutta ei myöskään kansantakous tykkää siitä että kohtuullista männyn kasvualustaa tehdään kyseenalaiseksi pelloksi.
Löytyy niitä kyllä vielä kelvollisiakin maita siihen raivaukseen, mutta vähemmän.Terveisin: Korpituvan Taneli
Se retkeilyleimikko, josta kerroin, oli kyllä ihan rehellisesti täysin raivaamaton.
Varsinaisista korjuuvairioista, ainakin minun metsässäni 95% on tullut ajokoneen tekeminä, siksi että ajourat on liian kapeat ja mutkaiset. Se 5% on tullut siitä että monet motomiehet yleensä eivät saa paripuuta pois, muuta kuin leimaamalla sen jäävänkin.
Tässä viimeisimmässä hakkuussa, joka oli pääosin energiapuuhakkuuta, korjuuvaurioita oli minimaalisesti. Alueesta raivasin kuitenkin vain ihan pahimmat ojanvarret.
Korjuuvauriot estyivät kun sanoin motomiehelle, että teet sitten sellaiset ajourat ettei ajomiehen tarvitse reunapuita leimata. Oma osansa oli motomiehen taitavuudellakin. Hän sai jopa ne paripuutkin poikki ilman jäävän puun leimautumista.Terveisin: Korpituvan Taneli
Jos ajatellaan, niinkuin lookista kyllä on, että pitää olla sataman vieressä, niin paikat hiukan vähenevät.
Suomenlahden rannat taitavat olla vielä liian kaukana ylijäämäpuusta. Samoin Rauma.
Kaskinen on varteenotettava paikka, siellä on vanhaa perusinfraa osin käyttämättä. Jätevedenkäsittely, kaksi kilometriä pitkä kalliotunneli makeanveden johtamiseen yms pienempää. Myös ympäristölupia on tietääkseni pyritty säilöämään. Siellä toki tälläkin hetkellä toimii TCMP tehdas. Siellä on myös, sellutehtaan peruja, tehtaan kunnossapidosta muodostettu YIT:n yksikkö joka myy palvelujaan pitkin suomen prosessiteollisuutta.
Pietarsaari on hyvin otollinen paikka
Raahessa ei metsäteollisuutta ole, mutta jos hurrit alkavat siellä ajaa entisiä Rautaruukin vehkeitä alas, niin johan tulee kehityspanostuksia yhteiskunnalta muullekkin teollisuudelle. Raahessa on ainakin erinomainen satama.
Oulu Ja Kemi ovat hyviä paikkoja, molemmissa metsäteollisuuden perinteitä ja hyvät satamat.Terveisin: Korpituvan Taneli
Suomalaisen paperiteollisuuden ongelmana on se että paperi yleensä halutaan tehdä lähellä käyttöpaikkaa.
Tähän on vanhastaan ollut syynä mm. se että paperirullat tai arkkiniput ovat huomattavasti vaativampaa kuljetettavaa kuin sellupaalit. Parina viimeisenä vuosikymmenenä on tullut mukaan myös kierrätyskuidun käyttö. Halutaan käyttöön nimenomaan oman maan kierrätyskuitu. Eikähän sitä kierrätyskuitua Suomessa edes olisi tarpeeksi ja kun se on myyntivalttikin vielä.Se kierrätyskuitu paperinteossa on muuten se juttu juuri miksi alkaa olla pula pohjoisen havusellusta. Kierrätys kuidun käyttö asettaa lisävaatimuksia sellun kuidunpituudelle ja -lujuudelle.
Niistä paikoista vielä Suomessa. Valkeakoskeen en usko, vaikka etelässä puu kasvaa kohisten, niin siellä ei ehkä kuitenkaan ole niinkään sitä käyttämätöntä puuta. Toisena on tiheä asutus, sieltä saattaa tulla vastustusta, vaikka kuinka luvattaisiin puhdasta tehdasta.
Lisäisin listaa vielä esim. Kajaanin ja Äänekosken sekä Oulu-Kemi alueen. Itäisessä Suomessakin varmaan olisi paikkoja. Niin ja meinasi unohtua että Pietarsaarenkin tehtaat alkavat olla siinä iässä, että uudistuksia kaivattaisiin.
Jos tehdasta Suomeen aletaan suunnitella, sijoituspaikkaan vaikuttaa varmaan myös suunnittelevan firman ja sen johtajien mieltymykset yms. Vaikka elämme markkinatalouden maailmassa, niin yritysjohtajatkin katsovat maailmaa omanväristen silmälasien läpi.Terveisin: Korpituvan Taneli
Pitää muistaa että metsälehden jutussa laskettiin nimenomaan maailmalla olevan yhden suuren, pohjoista pitkäkuituista havusellua tuottavan, tehtaan vajaus.
Tämä rajaa tuntuvasti sijoituspaikkoja, mutta ei tietysti osoita sijoituspaikkaa suoraan Suomeenkaan. Suomessa vain olisi ylimääräistä puuta ja infra kunnossa. Venäjällä tietysti olisi puuta yllin kyllin, mutta alkaa olla tiettömien taipaleiden takana. Lisäksi venäjällä on monia muita investointeja haittaavia tekijöitä, sanalla sanoen pesä sekaisin.Lukaiskaapa se juttu vielä läpi.
Terveisin: Korpituvan Taneli
