Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
Mosku:
”Mikä ohjeistus suosittelee karulle kankaalle kuusta???”Moskukin on herännyt eloon, mutta on tässä kuukausien aikana näemmä unohtanut murteensa??
Tuo kysymys oli osoitettu gla:lle, mutta vastaanpahan omasta puolestani.
En tiedä mitään erillistä dokumenttia jossa se olisi kirjoitettu, mutta asiantuntijoiden puheissa se keikkuu esillä koko ajan. On tullut ihan tavaksi näköjään arvioida ensin hirvitiheys ja sen mukainen puulaji ja maan laatu tulee, jos tulee, vasta sitten.
Minultakin kysyttiin että mikset istuttanut kuusta, kun olin kuusivaltaisen päätehakkuun tehnyt. Vastasin että muisteleppa vähän niiden kuusten näköä ja ikää, jotka pois hakattiin.
Kyllä selvää kuusettamispainetta on ilmassa, en tosiaankaan tiedä onko se keskitetysti johdettua ja ohjeistettua.Terveisin: Korpituvan Taneli
Mehänpoika:
”En huomannut ”Kuuset pois kuivilta kankailta”-kampanjassa minkäänlaisia ylilyöntejä männyn istutuksen osalta liian reheviin kohteisiin. ”Jospa sinä heiluit itse heilurin mukana, niin voimakkaasti ettet huomannut heiluntaa ollenkaan.
Toistan vielä kerran:
Jo 60-luvun alkupuolella oli olemassa merkittäviä varoittavia äänenpainoja tämän ylilyönnin suhteen.
Huomioon ottaen senaikaisen asenne ilmaston metsäasiantuntijoiden keskuudessa, ei ollut niin kumma vaikka niitä ei haluttu kuunnella.
Silloinhan maalikko tai arvossa alempi oli aina väärässä. Talonpoikaisjärjellä metsäasioita ei saanut ratkoa.
Hirvillä ja riistaasioilla ei ollut osaa eikä arpaa tässä asiassa.Terveisin: Korpituvan Taneli
Mehänpoika:
”Sinä sotkeuduit aivan suotta kampanjan ”kuuset pois kuivilta kankailta” muutosvastarintaasi, josta omalla kohdallesi lienee jäänyt joku trauma.
Minusta se oli siinä mielessä asiallinen kampanja, koska sen jälkeen uudistuskuviot alkoivat muodostua tarkoituksenmukaisiksi tulevaisuuden metsänhoitoa ajatellen. Aiemmin oli vain mäntyä ja koivua hakkailtu ilman uudistamisia kituvan kuusialikasvoksen päältä.””Kuusi pois kuivilta kankailta” kampanja oli todella hyvä kampanja juuri myös mainitsemistasi syistä. Ei siis yksin siksi että männyn maat tulivat männylle. Sen kampanjan aikana vasta selvisi monille että kaksimetrinen alikasvoskuusi saattaa olla yhtä vanha kuin vieressä oleva tukkikuusi, vaikka kuusi olisikin omalla maaperällään.
En vain jaksa ymmärtää miten tuon kampanjan ylilyönti, jossa mäntyä tungettiin liian rehevillekkin maille, liittyisi jotenkin hirviin tai yleensä riista-asioihin. Se on minulle liian korkeaa matematiikkaa.
Se että nyt työnnetään taas kuusta männyn maille on kyllä sidoksissa hirviin, hyvin selvästi.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Eivät tehtaiden portit ole tosiaankaan koskaan olleet suljettuja vierailevilta ryhmiltä.
Aikanaan Kaskisten tehdas oli aivan valtavien kansainvaellusten kohteena, kun ”omistajat” kävivät ihailemassa laitosta, jonka omaan pääomaan he olivat muutamat satamarkkaset pistäneet.
Kun hankkiutuu jollekkin metsäalan kurssille, niin niiden päättäjäisretket ovat juuri noita tehdasvierailuja.
Edellämainitut avoimien ovien päivät ovat sitten oiva keino satunnaisellekkin matkaajalle päästä katsomaan.En ole kuullut vielä yhdestäkään puualan firmasta, joka olisi kokonaan sulkenut ovensa vierailuilta. Tosin joitakin kriteerejä ryhmille on jouduttu asettamaan. Näin jouduttiin tekemään aikanaan Kaskisissakin.
Puun takaisen näkemys mekaanisen puun tehtaitten kiinnostavuudesta pitää tosiaan paikkansa.
Ketjun aloittaja käytti kyllä ihan virallista nimikettä puhuessaan sellutehtaista. Sattumoisin kirjoitin juuri puolitoista tuntia sitten selvityksen tuosta nimikkeestä ketjuun ”Suositaanko kuusta liikaa”.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Mehänpoika:
”korvaamattomat haitat nähtiin 1970-luvun alussa, jolloin vielä käytettiin maapohjan ja kasvuolosuhteiden mukaista puulajivalintaa. ”Puhut ilmeisesti sitä mitä olet kuullut ja mitä olet luullut. Minä sensijaan olen elänyt sen ajan.
Varoittelevia ääniä oli jo paljon 60-luvun alkupuolella, männyn sopivuudesta joka paikkaan. Ne kuitattiin vain kampanjan ”kuusi pois kuivilta kankailta” normaaliksi muutosvastarinnaksi, jota ne tietysti osin olivatkin.
Täälläpäin siinä ei ollut juuri ollenkaan tuota koivu episodiakaan mukana.Sinulla on oikeus kutoa tuon asian ympärille ihan minkälaisen riistaverkon vain haluat. Älä sitten nipota jos menetät kuvittelujesi vuoksi uskottavuutesi.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Mehänpoika:
”Neuvontaorganisation viaksi laskisin sen, että se on luottanut liikaa riistapuolen lupauksiin.”Männyn tuonnilla liian viljaville maille ja jollain ”riistapuolella” ei ole minkäänlaista yhtymäkohtaa.
Männyn istutuksessa liian reheville maille oli vain kysymys kampanjan ”kuusi pois kuivilta kankailta” voimakkaasta ylilyönnistä.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Mekaaniset massat ovat sitten moninaisempi joukko. Niissä puu jaehetaan kokonaisuutena kuitumassaksi. Näin saanto on parempi, mutta sitten ei jää poltettavaksi muuta kuin kuori. Mekaanisen massan tuotanto onkin hyvin energiäsyöppöä hommaa. Sähköä kuluu rutkasti ja nykyisin jonkun verran lämpöäkin.
Alunperin mekaaninen massa oli hioketta, joka todella hiottiin kivillä puusta. Aikanaan se aloiteettiin koskivoimalla, mutta sitten sähkö tuli pyörittämään kiviä, taidettiinpa käyttää höyrykoneitakin jossain vaiheessa.
Alunalkaen mukana oli tietysti vesi ja sitten keksittiin lämmittää vesi etukäteen ja liottaa sillä puuta. Sitten mentiin askel sellun suuntaan ja käytettiin myös kemikaleja puun pehmitykseen. Monien vaiheiden jälkeen tultiin sitten nykyaikaiseen TCMP-prosessiin. Siinä lämmöllä (T) ja kemikaleilla (C) pehmitetty hake jauhetaan mekaanisesti (M), massaksi (P). Niin ja nyt sitä sitten vielä otsonoidaankin, ainakin jos mäntyä jauhetaan.
Mekaanista massaa sanotaan yleisesti hierteeksi. Joku puhuu kemihierteestä joku jopa termo- tai lämpöhierteestä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.Terveisin: Korpituvan Taneli
Tässä on tullut puhuttua sellusta ja mekaanisesta massasta. Niille joille nuo nimikkeet ovat hiukan oudompia, pieni kertaus.
Sellu, eli tekninen selluloosa. Nimike ”sellu” ei ole mikään haukkumanimi. Aiemmin puhuttiin todella selluloosasta, mutta kun se nimi on kemiassa varattu täysin puhtaalle selluloosalle, niin teollisen paalatun tuotteen nimittäminen selluloosaksi on harhaanjohtavaa. Se on on muutakin kuin kemiallisesti puhdasta selluloosaa. (A.Jalkanen voisi selventää meille mitä selluloosa oikeasti on.) Niinpä sitten otettiin tuo jo monesti käytetty nimi ”sellu” tämän teknisen tuotteen nimeksi.
Selluprosessissa puu hakataan hakkeeksi ja keitetään kemialisesti, nykyisin vahvoilla emäksillä, niin että puun rakenne hajoaa täysin, siis kuidut irtoavat toisistaan. Apuna käytetään toki lämpöä, mutta ei mekaanista jauhamista. Vain jotain lajittelussa eroteltuja kuitukimppuja saatetaan vähän jauhaakkin.
Tämä syntynyt kuitumassa eli sellu sitten pestään ja lajitellaan ja lopuksi kuivataan ”pahvi” levyiksi
Keitossa vapautuva mustalipeä poltetaan ja näin saadaan talteen niin paljon energiaa, että sillä voidaan kattaa koko prosessin lämmön ja sähkön tarve, riittää jopa naapureillekkin energiaa.Jatkuu
6m3:
”En tietääkseni missään vaiheessa käyttänyt mäntykuidun osalta termiä ”sellun keitto” vai käytinkö?”Et tosiaankaan puhunut sellun keitosta, vaan männyn kuiduttamisesta.
Minulle vasta tänään selvisi että mäntyä voidaan tehdasmittakaavassa kuiduttaa myös mekaanisesti. Minulle männyn kuitukäyttö on tahan asti ollut pelkästään sellun keittoa. Aina sitä oppii uutta!Terveisin: Korpituvan Taneli
