Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
Tuo Kurjen peltotaimikko.
Ellei ole erikseen todettu että booria on riittävästi, niin on kyllä neulasanalyysin paikka. Sitä booria kun pitää olla aina vain enemmän, kun on typpeäkin paljon.Sinulla on siis rk mitalta 20 cm puita siellä ja suunnittelet ensiharvennusta vasta 10 vuoden päähän? Jos kerran laatu on heikko, niin eikö olisi syytä antaa heti tilaa niille parhaille.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Hämmästelin Aloittajan (Suhari) tietoja osaran aukeilta. Vielä enemmän hämmästyin kun lukuja ei suoralta kädeltä ammuttu alas.
Kesällä, kun tiimi-esimies Kouva meille paikkoja siellä esitteli, niin näimme kyllä hyväkasvuisia männikköjä, mutta 500 m³ / ha ??? Vaikka olisi sitten koko kierron kertymä, niin huhhuh.
Lisäksi auraustyömaalla ollut paikallinen lehtimies naureskeli, että teille on näytetty vain ne parhaat paikat.Harrastelija asetti sitten luvut kohdilleen. Niiden uskoisin toteutuvan siellä keskiarvonakin.
Harrastelijahan oli mukana, sillä retkeilyllä ja melko lähellä asuvana tuntee asioita muutenkin.Se 500 m³ / ha koko kiertoaikana jää haaveeksi monessa männikössä täällä etelämpänäkin.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Entivanhaan oli puutarhapuolella ja käytettiin joskus pellollakin, kylvökeppi.
Se oli peltiputki, johon siemenet laitettiin. Putken alapäässä oli kaksi pyörivää lautasta, sopivalla aurauskulmalla toisiinsa nähden. Toinen lautasista pyöritti siemenen annostelijaa, jossa oli vielä jonkinlainen säätökin.
Keppiä kun työnnettiin muokatussa maassa, niin lautaset avasivat vaon, johon siemenet tippuivat. Kun lautasten aurauskulma oli sopiva, niin vako peittyi itsestään. Sama periaate, kuin kiekkovantaisessa kylvökoneessa.
Tällä kylvettiin kasvimaalla, mutta erityisesti turnipsipeltoja yms.
Laitetta ei käytetty metsässä.Puiden siemenien kylvöön oli joskus vähän pienempi ontto putki, jonka alapäässä oli vipumekanismilla käytettävä annostelija.
Yhtä hyvään tulokseen päästään koskenkorvapullolla (miel tyhjä liemiruuista), jonka korkkiin tehdään sopivat reiät.Terveisin: Korpituvan Taneli
En alkuunkaan usko, että VMI mittausmenetelmissä olisi tuollainen käppi. Jos se olisi noin helposti todettavissa, niin se olisi kyllä eliminoitu tavalla tai toisella.
Siinä mielessähän VMI on epätarkka että esim. yhden kunnan alue on liian pieni tarkasteltavaksi, mutta suuremmilla kokonaisuuksilla virheet nollaavat toisensa.
Terveisin: Korpituvan Taneli
A.Jalkanen:
”Eikä se metsätieto nyt NIIN salattua ole tälläkään hetkellä, googlen satelliittikuvista ja Maanmittauslaitos karttapalvelun ilmakuvista saa tiedot metsistä ja tilojen rekisterinumerot kaupan päälle.”Mikään ei estä myöskään puufirmoja tai muita uteliaita tarkistamasta ja täydentämästä maastokäynnillä, noita Jalkanen mainitsemia tietoja.
Oma suhtautumiseni niihin tietoihin ja niiden julkisuuteen on vähän kaksijakoinen.
Miksi ne pitäisi olla julkisia, eihän sahankaan puutavaravarastojen tiedot ole dimensioittain julkisia?
Toisaalta en kyllä näe tietojen julkisuudesta koituvan mitään erikoista haittaakaan metsänomistajalle. Joku tietysti nyt veistelee, että puuntuottajalle on haittaa, mutta millä tavalla, kysyn minä?Terveisin: Korpituvan Taneli
Löytyyhän niitä keinoja, tuo Peten niksi että harvennetaan kuusikko vain kerran. Luulisihan tuon jo puolittavan riskin. Se kertaharvennus jos sitten vielä tehdään talvella.
Tuosta kantokäsittelystä vielä.
Merkillistä jos avoimet käsittelemättömät juurenniskat eivät ole riski ja Jalkanen kumminjin sanoo että runkovauriotkin ovat.
Onko kantokäsittelyä tehty oikein merkittävämmissä määrin muulla tavalla kuin moto levityksenä?
Siinä on ainakin se ongelma, että se ainehan pitää saada sinne heti, seuraavana päivänä on kai jo myöhäistä?Onko tutkimusta siitä, kuinka paljon kesän eri vaiheissa tehdyt hakkuut ja erilaiset sääsuhteet vaikuttavat tautiriskiin?
Miten sen kantojen poiston kanssa nyt sitten loppupeleissä on? Vähentääkö se juurikääpää vai lisääkö päinvastoin, väärin hoidettu kantojen poisto ja varastointi, riskiä?Terveisin: Korpituvan Taneli
A.Jalkanen:
”Tiesin kyllä jo kirjoittaessani että kesähakkuista ei ole enää mahdollista luopua. Tehtaat tarvitsevat puunsa kesälläkin. Mutta korjuuvaurioita voidaan välttää koulutuksella ja huolellisella työskentelyllä hakkuussa ja ajossa. ”Varmaankin tiedät ne talouden realiteetit, jotka kesähakkuuta puoltavat.
Maailmassa ei ole mitään niin suurta realiteettiä, että sitä ei voisi kyseenalaistaa. Pitää ottaa myös talouden realiteettina se että tällä menolla metsät pilataan.
70-luvulla kesähakkuut olivat aika vähäisiä, mutta teollisuuden käyttämät puumäärät nykyistä suuruusluokkaa. Muistaakseni sellutehtaat eivät ainakaan puupulan vuoksi seisoneet. Sahoilla taisi olla vähän pätkikkäämpää, mutta niillähän on nykyäänkin seisokkeja tämän tästä.
OK! minä tiedän että tässä on toinenkin rahakysymys kuin metsäkoneitten seisontakustannus. Ostettuun puuvarantoon sitoutunut pääoma.
Kun Metsä-Botnia aloitti Kaskisissa sillä oli 24 kuukauden varanto, mutta vähän ennen lopetusta taidettiin jo mennä alle 5 kuukauden.Kyllä nämä tosiasioita ovat, mutta niin ovat myös kesäkorjuun haitat. Siksi asioihin pitää pureutua kiinni, eikä huitaista että näin se nyt vaan on.
Terveisin: Korpituvan Taneli
