Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset

Karkkoaminen!
Onko tässä taas joku maakuntien välinen nimitysero? En nyt oikein tiedä mitä muuta sanaa käyttäisin.
Pantiin jotain kiviä tai joutopuuta alle ja kaksi koipelia niiden päälle ja ladotaan siihen varvi (kerros) koipeleita ja sen päälle ristiin toinen varvi jne. Sanottiin että puut olivat ristikarkolla kuivamassa. Piti muuten tehdä tarkkaa työtä, jos oli esim. kahdeksanjalkaista koipelia ja juuri kun sai ylimmän varvin valmiiksi, puut alkoivatkin vieriä johonkin suuntaan, niin oli siinä tekijällä naurussa pitelemistä, firma kun maksoi vain yhden taksan, vaikka olisi sitten useampaankin kertaan karkonnut. Jotkut pitivät kunniaasiana ettei reunimmäisia kiilattu millään kapuloilla tms. Piti osata tehdä muuten sellainen karkko, että se pysyi. Mutkapuut reunoille olisi ollut helppo konsti, mtta kun ne piti viallisina jättää sivuun.

Juuri tuo pokaran varren muoto on tärkeä, pituus vähän maun mukaan, mutta ei kai koskaan puolta metriä pidempi, joillain varsi oli hyvinkin lyhyt. Se pikkukeksi nimitys on siinä mielessä ymmärrettävä, että meillä ainakin isän tekemä pokara oli hyvinkin uittokeksin mallinen, eli siinä oli myös se työntöpiikki.

Kyllä sinä kuusimottinen olet tätä karkkoamista tehnyt, mutta vain jollain muulla nimellä.

Terveisin: Korpituvan Taneli

6 m3:
”Pokara ja nostokoukku on aivan eri työkaluja.”

Juuri näin, kuusimottiselta hyvä alyysi pokarasta. meilläpäin joku puhui hakusta tai pikkukeksistä, ne eivät ilmeisesti olleet edes maakunnallisia nimiä, joku ei vain tiennyt työkalun oikeaa nimeä.

Viimeksi olen nähnyt pokaran tositoimissa koipeleitten (kaivospuitten) karkkoamisessa. Ne mitattiin pinossa, mutta kuivamisen varmistamiseksi ja viallisten erottamiseksi ne karkottiin keväällä. Tuo viallisten erottelu vaati sen että joku muu kuin tekijä karkkosi.
Itse en juurikaan ole pokaraa käyttänyt, vaikka se se talon varusteisiin kuuluikin, kun isä-ukko oli sopivasti vähän seppäkin. Löytyneekö enää koko pokaraa.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Jos kerran tuo että maata ei valmisteta enää on vanhana kliseenä syytä lopettaa, niin samalla saa mennä toinenkin klisee.
Niin kauan kun minä muistan on ennustettu maan hinnan laskua, sillä perusteella että omistajat ovat iäkkäitä ja sitä siis on pakko tulla sentakia lähivuosina paljon kaupan.

Varsinaisten maatilojen omistajakuntaahan on jo erilaisin säännöksin nuorennettukin. pitää muistaa, että maatilalla on aina myös metsää.
Muutenkin on ilmeisesti tuo metsänomistajien ikääntyminen saavuttanut jonkinlaisen saturaatiopisteensä. Nyt voitaisiin paremminkin puhua siitä että perikunteíen ja erilaisten yhtymien määrä on kasvanut niin suureksi, että sieltä voisi olla painetta purkautua.

Toisaalta yhteisöllinen metsänomistus, yhteismetsät ja nuo yhtymät on tullut jäädäkseen. Se poistaa metsää myyntimarkkinoilta.

Tähän voidaan lisätä se että nykyään jokaisella työssäkäyvällä perheellä on sen verran rahavirtaa, että heillä on halutessaan mahdollisuus sijoittaa, siis myös, halutessaan, metsään.

Pysyn siis veikkauksessani, että jatkossakin tullaan päivittelelemään: ”silloinhan metsä oli vielä halpaa, silloin sitä olisi pitänyt ostaa.”

Terveisin: Korpituvan Taneli

Jabe:
”Eläinoikeisaktivismihan on sentään selvästi eri asia kuin ympäristöaktivismi.”

Voi olla, mutta vaikea niitä on toisistaan erottaa. Henkilöt ja jopa järjestöt samoja yms.

Tosiaankin järjestöt ja henkilöt voisivat näyttää värinsä selvemmin. Siis esim. tuomita epäasialliset menettelytavat.
Tosin siitäkin on näyttöä, että silläkin hämätään. Animalia tuomitsi näyttävästi puheenjohtajansa suulla turkistarhaiskut. Sanoivat etteivät he voi vahtia jäseniään, joku voi käyttää tälläisiäkin keinoja.
Eipä mennyt aikaakaan kun samainen puheenjohtaja oli terveyskesksessa otattamassa hauleja pois peffastaan, turkistarhaiskun jäljiltä.

Tarja totesi aivan oikein ettei prosenttilukuihin kannata tuijottaa, koska otannassa oli mukana vain Valittujen Palojen lukijoita.
Tasaisemmalla otannalla saatetaan tosiaankin saada vielä huomattavasti huonompia tuloksia ”luonnonsuojelijoiden” luotettavuudesta.

Terveisin: Korpituvan Taneli