Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
Olen hankkinut akkusahan tilhin 140 ja siihen kaksi akkua. Käytän sitä kun kerään raivauspuuta ja hakkuutähteitä polttopuuksi.
Sähkösahan etuna on se että sitä ei tarvitse nykäistä käyntiin eikä se paukuta tyhjäkäyntiä. Tuossa hommassa se on verraton, voi katkoa ja karsia sekä ainä välissä pistää puuta kuormaan. Olen tehnyt sitä myös polttomoottorisahan kanssa, mutta en tee enää. Tilhin 201 on toki käytössä kun pitää pätkiä vähän järeämpää puutä.
En käytä kuulosuojaimia, enkä ymmärrä miksi pitäisi. Emäntä tykkää kun hän on tekemässä samaa kuormaa, eikä tarvitse käyttää kuulosuojaimia. Molemmat tykkäämme myös siitä että pakokaasuja tulee nyt vain rautahevon siirroissa.
Akun sanotaan kestävän sahausta 45 minuuttia ja se kestää yllättävän kauan. Kahta akkua ei vanha faari saa tyhjäksi päivässä, ennemmin tyhjenee takki.
Teräketju toki tarvitsee öljynsä, n. 3 tankillista per akku. Öljy tekee sen ettei se nyt niin siisti ole autonperässä, vaikka ei pensalle haisekkaan.
Tilhilläkin on isompiakin akkusahoja. Jos akkusaha ei vielä ole ammattilaisten saha kevyissä töissä, niin muutaman vuoden kuluttua se sitä on varmasti.
Itse odotan mielenkiinnolla milloin tulee kunnollinen akkukäyttöinen raivausssaha.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Mielenkiintoista!
Jo pari- kolmekymmentä vuotta sitten sellunkeitto sahanpurusta jouduttiin lopettamaan. Ei siksi että olisi tullut huonoa sellua siitä. Ongelma tuli kuidunmittausteknogian kehittymisestä. Mittarit tulivat helppokäyttöisiksi ja niiden hintakin tippui roimasti. Tästä seurasi se että pienetkin paperitehtaat alkoivat tiukasti mittaamaan sellun kuidunpituuksia ja totesivat että mukana on paljon katkennutta kuitua, joka tietysti oli peräisin sahanpurun käytöstä raaka-aineena. Sellun teknisiin ominaisuuksiin se ei olisi vaikuttanut, mutta siitä huolimatta Kaskisissakin lopetettiin purunkeitto ja Äänekoskelle ei enää edes purukeitinta rakennettu, siihen tehtaaseen joka nyt on purkuvaiheessa.
Onkohan nyt sitten keksitty joku viisastenkivi, jolla purusellu taas menee kaupaksi?
Terveisin: Korpituvan Taneli
Olisin hiukan Remien kannalla. Toki tutkimusta pitää tälläkin alueella tehdä.
Suomessa on toki omien puulajienkin osalta käyttämättömia voimavaroja. Mm parempi hoito uudistamisesta kakkosharvennukseen. Toinen tälläinen on sorkkaeläinten kasvatuksen lopettaminen metsissä, sillä saavutettaisiin paljon parempaa laatua. Määräkin nousisi kun voitaisiin uudistaa maaperän mukaan, eikä laidunnuksen mukaan.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Joo, niistä reen jalaksien teräksistä isä-ukko joskus luennoi, piti kuulemma olla juuri oikeaa ainetta. Hän oli muutamat reet tehnyt ja raudoittanut.
Sen verran minäkin tehnyt että kun ostin moottorikelkan ja siihen rautaiset parireet, niin tein lamuskan siihen päälle.
A. Jalkanen, meitä on paappaikäisiä paljon tällä palstalla.
Minun nuoruudessani tilanne oli vielä se että metsätyömies oli onnen pekka, jos sai hevosen ostettua, vaikka velaksi. Työ hiukan keveni ja ansiot paranivat.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Siitä tukin ja järeämmän rankapuun ajosta vielä.
Se tehtiin todellakin parireellä. Kummassakin reessä oli pankat, jotka olivat keskeltä pankannaulalla kiinni reessä, niin että reki pääsi kuorman alla kääntymään mutkissa.
Metsässä olisi ollut hyvä jos olisi ollut kaksi nostokuntoista henkilöä. Tukkia telaan laitettaessa reestä tarvittiin vain yksi nostokykyinen mies ja toinen sellainen joka osasi panna kangen oikealla hetkellä oikeaan paikkaan. Meilläkin homma pelasi niin aluksi, että minä yritin olla kankimies ja tuikkia sitä sinne mihin isä neuvoi ja hän teki nostot. Muutaman vuoden kuluttua minä nostin ja isä asetteli vuosikymmenien taidolla kankea tukkien väliin.
Terveisin: Korpituvan Taneli
olen mielenkiinnolla lukenut hevosajomuisteluita. Taitaa kuitenkin olla niin että jätkä siitä jotain tietää, toiset vä’hän vähemmän.
On aivan turha kinastella joistakin aisojen nimistä, niillä oli varmaan enemmän nimiä kuin Suomessa on maakuntia ja kaikki nimet olivat oikeita, ei niitä kannata kysellä suomenkielen opettajalta, joka ei edes ymmärrä asiasta mitään
Tässä muutama näyte meilläpäin käytetyistä nimistä:
Kakula-aisat joilla vedettiin äkeitä, fälttiä yms. olisi toki voitu vetää rekeäkin, mutta kun meilläpäin ei juurikaan tarvinnut sitä jarrutus ominaisuutta, niin käytettiin ns sivuaisoja. rekivaljastus oli meillä luokkavaljastus ja rängistä aisaan menevä nahkahihna oli ruoma. Pari-reki nimitys lienee miltei yli maan käytössä. Kun ajettiin halkoja tai esim metristä paperipuuta pantiin parirekien päälle lamuska, että pöllit pysyivät mukana. Samalla vehkeelää ajeettiin heiniä, pantiin vain pitemmät karikat. Aiemmin kun heinä oli lyhyttä luonnonheinää tarvittiin lamuskan päälle häkki jota sanottiin grinniksi.
Ok tiedän että näitä nimityksiä joku nyt sitten oikein ilkkuen halveeraa. No kuten jo sanoin KAIKKI näistä välineistä käytetyt nimitykset ovat olleet täysin oikeita, siellä missä niitä käytettiin. Yhtenäistä sanastoa ei ollut.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Onko joku sanonut että tapahtuu laskun mukaan?
Sikäli kun hänen kanssaan keskustelin, niin yksi töitä hidastava homma oli juuri se että pitää ajella autolla edes takaisin tekemässä urakkatarjouksia.
Eli lasku kyllä tulee, mutta etukäteen sovitun urakan mukaan.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Olen parikin kertaa näytöksessä nähnyt tämän metsurin ja hän on kyllä valottanut näitä kannattavaisuus asioita mo:n näkökulmastakin, en vain muista lukuja sillä tavalla että voisin täällä muuta sanoa, kuin että ei aivan miinukselle ole menneet hommat. Hänellä on omat kaatomiehet tarvittaessa mukana.
Olen aikanaan hevosella puuta ajanut ja asia on minulle kiinnostava sitä kautta. Joitakin asioita en ymmärrä hänen hommissaan.
Miksi pitää olla kaksi hevosta, olisi paljon ketterämpi yhdellä pollella. Miksi ei käytetä talvella jalaksia? Onnistuis kyllä vaihtosysteemilläkin. Näitä olen häneltäkin suoraan kysynyt, mutta vastaus oli vain että tämä on todettu toimivaksi systeemiksi.
Terveisin: Korpituvan Taneli
