Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
Kalle Kehveli: ”2000 kg viljaa, ja talipallot päälle. Kaikenlaiset olijot saa syödä meidän ruokintapaikoilta.”
Hieno apaja mm rotille myyrille ja hiirille.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Hirvien vaellukset ja vaeltamattomuus olisi oikein sopiva elämäntehtävä jollekkin nuorelle tutkijalle.
Pääsääntöhän on että vaellus tapahtuu syksyllä kesälaitumilta talvilaitumille ja kevväällä toiseen suuntaan. Kesälaitumet tyypillisimmin esim meren ja järvien rannat, mutta muunkinlaisia kesälaitumia on. Talvilaitumet ovat taas runsaslumisia ja normaalia kylmempiä kangasmaita.
Tästä säännöstä on sitten tuhansia poikkeuksia. Esim. minun kotipalstalla hirviä on aina, ihan kaikkina vuodenaikoina. yksilöt yleensä vaihtuvat. Erikoisuutena oli yksi vajaan kymmenen hirven lauma, joka oli ainakin 5 vuotta hyvin rajatulla pienellä alueella koko ajan. Sitten pyysin hirvimiehiä apuun, suurin osa laumasta ammuttiin ja loput ottivat pitemmät hatkat. Tuntui kuin muut hirvet olisivat muutaman vuoden oikein karttaneet sitä aluetta.
Olen myös säännöllisesti vuosittain kesäisinkin nähnyt hirviä myös varsinaisella talvilaidunalueella.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Vielä tuosta hiomokuusen laatuvaatimuksesta:
Aiksemmin se hyödynnettin tehtäällä kuin sorvipölkky, jolloin mitta ja päiden suoruus olivat ensiarvoisen tärkeitä. Nykyisin kai hiomossakin on jo muitakin menetelmiä, jotka eivät ole niin vaativia päiden suoruudelle.
Nykyisin hierrelaitoksiin menevän kuusen (haavan ja koivun) vaatimukset tuoreuden ja esim korojen suhteen ovat samaa luokkaa kuin hiomopuulla, koko puuhan menee hierteeseen eikä ole lajittelua. Hierteet tehdään kuitenkin nykyään siten että puu haketetaan ensin, tosin hake hiukan karkeampaa kuin sellun keitossa. Tämä merkitsee sitä että katkaisu vaatimuksetkin ovat suurin piirtein samat kuin sellupuulla.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Kyllä meilläkin on nollalinja jatkunut. Naakka on se asia, joka pikkulintujen ruokinnan estää. Ei ole vielä naakan siirto metsästyslain piiriin, vähentänyt sen kantaa tarpeeksi. Kesäisin ei toki enää näe aurinkoa pimentäviä naakkalaumoja, mutta lintulautojen kiusaksi niitä vielä riittää.
Korpituvalla on nyt jo kolmas sukupolvi käpytikkoja naputtelemassa A-pylvään nenässä kuusen käpyjä. Sukupolvet on päästy laskemaan käyttäytymiseroista ja siitä että aina välillä on ollut tyhjää. Orava siellä myös edelleen pesii pihakuusessa ja tulee näköjään hyvin toimeen ilman meidän apuakin. Vanhoja pellavia se tosin kuljetti pesävärkeikseen vintiltä, kun ikkuna oli rikki.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Kun täällä vähän niinkuin osoitellaan syntipukkina sahalla tehtyä hankintapuuta, niin kerrompa keskustelusta taannottain erään työpaikkani mittamiehen kanssa.
Oli kyse koivukuidusta, jossa motolla tehtynä on, ainakin hieskoivussa, katkeamattomia hankaoksia joiden kainaloon jää sitten kuorta rumpukuorinnassa ja koivun kuori on aika paha asia sellun keitossa. Mittamies sanoi että oikein silmä lepää, kun joskus tulee sahalla tehtyä koivua, jossa mitään oksia tai oksantynkiä ei ole. Hän oli myös sitä mieltä että muutenkin sahalla tehty tavara on selvästi parempaa kuin motolla tehty. Ero korostuu, mitä oksaisempaa ja mutkaisempaa puu on.
No, sahalla tehty hankintapuu on tällä hetkellä katoavaa kansanperinnettä. Valtaosalla hankintamiehistä on jonkunlainen moto käytössään.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Kuusessa ollaan: ”Ohuet kiilapäät voivat jumiutua kuorimarummun aukkoihin, Tanelilla voisi olla parempaa tietoa.”
Eivät kiilapäät rummussa ole suurikaan ongelma. Tietysti siinä hiukan puuta silppuuntuu ja menee kuoren joukkoon.
Pahempi ongelma rummussa on alimittainen puu. Se katkeilee ja menee rummun aukoista kuoripuolelle, jonka nämä kepit voivat tukkia. Puun mukana poistuvat pätkät taas ovat haittana kuljettimilla ja menevät kyljellään hakkuun, jolloin tulee pärettä, eikä haketta. Pätkät pyritäänkin kuljettimilla erottelemaan omaan pätkähakkuunsa, jossa ne leikkautuvat oikeassa suunnassa.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Tässä hiilinielu asiassa unehdetaan aktiivisesti se asia että vain kasvava metsä sitoo hiiltä. Nämä meidän luonnonsuojelualueet ovat jo sinänsä hiilineutraaleja eli ne päästävät hiiltä suurinpiirtein saman määrän kuin sitovatkin.
Tähänkö malliin pitäisi saada myös talousmetsät? Tosiasiahan on että jos harvennushakkuita vähennetään niin hiilinielu pienenee niissä metsissä, kun kasvu tyrehtyy, tätäkö halutaan.
Uudistushakkuussa toki vuodeksi pariksi menetetään hiilinielu, mutta se on jo vanhevassa metsässä ollutkin aleneva. Istutusten myötä hiilinielu elpyy ja uudistamisella varmistetaan tulevien vuosien nielua.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Kuorinnassa ja haketuksessa on hihnakuljettimia. Tuollainen terävä lippa saattaa halkaista hihnan. Kun pölli jää jumiin niin kolme senttiä vahva ja yli metrin levyinen hihna olla hetkessä halki. Siihen meneekin sitten jo rahaa senverran kuin rekkakuormasta kuitupuuta isäntä saa.
Jos joku vähättelee asiaa, niin voin kertoa nähneeni itse tuollaisia tyvilipan tms halkaisemia hihnoja.
Terveisin: Korpituvan Taneli
