Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
Jovain: ”Tiedä mikä siinä on, ettei jatkuva kasvatus toimi, onhan se toiminut aina.”
Joo, onhan se muka toiminut. Minäkin koko metsänomistaja urani ajan (n. 50 vuotta) olen niitä harsinnan jälkiä parsinut, toki nyt on jo parsittuna.
Suurin onnettomuus mitä Suomen metsätaloudelle voisi tapahtua, olisi avohakkuun kieltäminen.
Ovatkohan piiperöt vaatimuksia rustatessaan ottaneet huomioon että jatkuvan kasvatuksen metsä kasvaa vähemmän kuin jaksottaisen kasvatuksen metsä. Eli myös hiilinielu pienenee.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Hirvien vaellukset ja vaeltamattomuus olisi oikein sopiva elämäntehtävä jollekkin nuorelle tutkijalle.
Pääsääntöhän on että vaellus tapahtuu syksyllä kesälaitumilta talvilaitumille ja kevväällä toiseen suuntaan. Kesälaitumet tyypillisimmin esim meren ja järvien rannat, mutta muunkinlaisia kesälaitumia on. Talvilaitumet ovat taas runsaslumisia ja normaalia kylmempiä kangasmaita.
Tästä säännöstä on sitten tuhansia poikkeuksia. Esim. minun kotipalstalla hirviä on aina, ihan kaikkina vuodenaikoina. yksilöt yleensä vaihtuvat. Erikoisuutena oli yksi vajaan kymmenen hirven lauma, joka oli ainakin 5 vuotta hyvin rajatulla pienellä alueella koko ajan. Sitten pyysin hirvimiehiä apuun, suurin osa laumasta ammuttiin ja loput ottivat pitemmät hatkat. Tuntui kuin muut hirvet olisivat muutaman vuoden oikein karttaneet sitä aluetta.
Olen myös säännöllisesti vuosittain kesäisinkin nähnyt hirviä myös varsinaisella talvilaidunalueella.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Vielä tuosta hiomokuusen laatuvaatimuksesta:
Aiksemmin se hyödynnettin tehtäällä kuin sorvipölkky, jolloin mitta ja päiden suoruus olivat ensiarvoisen tärkeitä. Nykyisin kai hiomossakin on jo muitakin menetelmiä, jotka eivät ole niin vaativia päiden suoruudelle.
Nykyisin hierrelaitoksiin menevän kuusen (haavan ja koivun) vaatimukset tuoreuden ja esim korojen suhteen ovat samaa luokkaa kuin hiomopuulla, koko puuhan menee hierteeseen eikä ole lajittelua. Hierteet tehdään kuitenkin nykyään siten että puu haketetaan ensin, tosin hake hiukan karkeampaa kuin sellun keitossa. Tämä merkitsee sitä että katkaisu vaatimuksetkin ovat suurin piirtein samat kuin sellupuulla.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Kyllä meilläkin on nollalinja jatkunut. Naakka on se asia, joka pikkulintujen ruokinnan estää. Ei ole vielä naakan siirto metsästyslain piiriin, vähentänyt sen kantaa tarpeeksi. Kesäisin ei toki enää näe aurinkoa pimentäviä naakkalaumoja, mutta lintulautojen kiusaksi niitä vielä riittää.
Korpituvalla on nyt jo kolmas sukupolvi käpytikkoja naputtelemassa A-pylvään nenässä kuusen käpyjä. Sukupolvet on päästy laskemaan käyttäytymiseroista ja siitä että aina välillä on ollut tyhjää. Orava siellä myös edelleen pesii pihakuusessa ja tulee näköjään hyvin toimeen ilman meidän apuakin. Vanhoja pellavia se tosin kuljetti pesävärkeikseen vintiltä, kun ikkuna oli rikki.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Kun täällä vähän niinkuin osoitellaan syntipukkina sahalla tehtyä hankintapuuta, niin kerrompa keskustelusta taannottain erään työpaikkani mittamiehen kanssa.
Oli kyse koivukuidusta, jossa motolla tehtynä on, ainakin hieskoivussa, katkeamattomia hankaoksia joiden kainaloon jää sitten kuorta rumpukuorinnassa ja koivun kuori on aika paha asia sellun keitossa. Mittamies sanoi että oikein silmä lepää, kun joskus tulee sahalla tehtyä koivua, jossa mitään oksia tai oksantynkiä ei ole. Hän oli myös sitä mieltä että muutenkin sahalla tehty tavara on selvästi parempaa kuin motolla tehty. Ero korostuu, mitä oksaisempaa ja mutkaisempaa puu on.
No, sahalla tehty hankintapuu on tällä hetkellä katoavaa kansanperinnettä. Valtaosalla hankintamiehistä on jonkunlainen moto käytössään.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Kuusessa ollaan: ”Ohuet kiilapäät voivat jumiutua kuorimarummun aukkoihin, Tanelilla voisi olla parempaa tietoa.”
Eivät kiilapäät rummussa ole suurikaan ongelma. Tietysti siinä hiukan puuta silppuuntuu ja menee kuoren joukkoon.
Pahempi ongelma rummussa on alimittainen puu. Se katkeilee ja menee rummun aukoista kuoripuolelle, jonka nämä kepit voivat tukkia. Puun mukana poistuvat pätkät taas ovat haittana kuljettimilla ja menevät kyljellään hakkuun, jolloin tulee pärettä, eikä haketta. Pätkät pyritäänkin kuljettimilla erottelemaan omaan pätkähakkuunsa, jossa ne leikkautuvat oikeassa suunnassa.
Terveisin: Korpituvan Taneli
