Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
Tuli oltua tuolla teollisuuden parissa hiukan mukana työsuojelutouhuissa, muutenkin kuin oman työnjohdon osalta.
Tilastot kertoivat selvästi että onnettomuusherkkyys on pahimmillaa juuri työtä opetellassa. Sitten se laskee aika nopeasti, mutta lähtee hiljalleen nousuun kokemuksen karttuessa. Nimenomaan tietoinen riskinotto nostaa silloin onnettomuusherkkyyttä.
Tämä kun tiedettiin, niin yritettiin koulutuksella taistella ilmiötä vastaan. Emme kuitenkaan onnistuneet siinä kovinkaan hyvin, vaan onnettomuudet lähtivät tehtaan vakiintuessa uudelleen nousuun.
Toivottavasti nykyisessä ammattikoulutuksessa otetaan tämä huomioon. Silti epäilen että kyseessä on hiukan luonnonlain tyyppinen ilmiö joka toistuu sukupolvesta toiseen, alalla kuin alalla.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Harrastelija: ”Hankintakauppa on pelannut vielä hevosaikakaudella. Joka talossahan maalla oli hevonen, jolla ajettiin talvella myyntipuut lanssille tien varrelle tai VR:n asemalle. Metsän omistajia oli kähes joka talossa.”
Näinhän se oli, mutta se olisi toki voinut jatkua pidempään ja kehittyä traktoripohjaiseksi. Maataloustraktoreitten varustevaliokoimakin olisi voinut kehittyä aivan eri tavalla kuin sitten tapahtui.
Hankintakaupan massiivinen alasajo alkoi kuitenkin keväällä 1965, jolloin kaikki suuret ostajat kokoontuivat palaveriin ja päättivät että me otamme puun korjuun omaksi työksemme jatkossa. Silloin vielä tälläinen yhteissopiminen oli täysin mahdollista. Tästä palaverista kertoi minulle kevätmitan yhteydessä silloinen Metsäliiton ostomies.
Muutos ei tapahtunut kovin äkisti, vielä seuraavana talvenakin minäkin tein hankintaa, mutta samainen ostomies tarjosi pystykauppaa kun pystykaupan ja hankinnan hintaero oli jo selvästi kavennettu. Tästä alkoi hankintakaupan alamäki.
Meillä olisi saattanut olla jopa hiukan loivempi maaltapako ja tilojen lopettamisaalto, ellei tätä yhteispäätöstä olisi tehty. Voisi olla että nykyinen puunkorjuukin olisi hiukan erilaista.
Eli Lauri Vaara ja Jovain omat kritiikissään osin oikeassakin. He kuitenkin ajavat takaa menneisyyden haamuja kun puhuvat puun korjuun siirtämisestä takaisin traktorikantaan. Se ei ole enää realistista. Kehityksen olisi pitänyt jatkua tuolloin 60-luvulla hankintapainotteisena, että kalusto ja työtavat olisivat päässeet kehittymään luonnollisella tavalla.
Nyt olemme tässä tilanteessa ja puunkorjuu kehittyy eteenpäin tämänhetkisestä tilanteesta eteenpäin. Ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa vuosikymmeniä jatkuneen pystykauppaperinteen mukaista korjuuta, millään kertaheitolla takaisin hankintakauppaan. Ei se muutos pystykauppaan päinkään tapahtunut kertaheitolla, vaikka etukäteen suunnitellusti ja yhteispäätöksellä alkoikin.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Jassoo Musta miäskin on herännyt henkiin. Kiitos vaan kestityksestä silloin!
Ville, jonka kanssa silloin paikalla olin on taitanut lopettaa kirjoittelun kokonaan. Metsää hänellä kyllä on melkoisesti. Nykyisin hän harrastaa maanviljelystä ja pirttiviljelystä Ilmajoella.
Ei ollut Pinsiön parooni, vaan Pinsiön vaari, vaikka parooni nimikin hänelle toki sopisi. Hänet olen pariin kertaan tavannut. Hänen hyvät tarinansa ovat vähentyneet palstalla. Sen tiedän että hän on siirtänyt metsänsä tyttärelle ja vävylle ja siirtynyt hyvin ansaitulle eläkkeelle.
Nyyrama on tiettävästi luopunut metsistään, kun nuoripolvi ei ollut kiinnostunut metsistä.
Suden jälki on myös tainnut lopettaa kirjoittelun palstalle.
Mustan miähen luettelosta puuttui T.Pihlaja, joka pikaisesti käväisi paikalla. Hänellä kun oli juuri ilmestynyt ensiteoksensa nahkakansissa. Myöhemmin olimme hänen vierainaan Pudasjärvellä. Poikia oli silloin jo kaksi. Nykyisin hän lienee taas koneurakoitsijana jossain itäisessä Suomessa.
Eero-Heikkihän on mukana vahvasti edelleen.
Antonin vieraanakin olimme joku kerta.
Metsä-Eemelistä ei ole tainnut vähään aikaan kuulua mitään.
Vaarikin joku vuosi sitten vetäytyi sivuun raihnaisuuteensa vedoten. Hän kuitenkin työnsi minut tilalleen.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Minulla tuli juuri tuo Jätkän mainitsema konsti mieleen kun kirjoitin edellistä kommenttiani. Siinä bisneksessä olisi lyhyet kuljetusmatkatkin, lastithan voitaisiin ohjata pohjanlahden sellutehtaille. Ainoa ylimääräinen souvi olisi proomujen lastaus ja purku
Terveisin: Korpituvan Taneli
Tuo tuontipuun hinta on jo kovin vanha uutinen. Sama tilanne on ollut koko ajan kun puuta on tuotu.
Marginaalieristä voidaan maksaa vaikka maltaita, kunhan niillä saadaan lyötyä päähän päämarkkina-alueen eli kotimaan hintatasoa.
Kuitupuun vientiä on, mutta kovin markinaalisesti. Sillä on hiukan samanlainen merkitys kuitenkin kun tuontipuullakin. Sillä voidaan pitää kotimaiset ostajat tietoisina siitä että vienti voi laajentuakkin, jos kotimainen hintataso kovasti sakkaa.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Pannoituksessahan on kyse vain muutamien yksilöiden henkivakuuttamisesta pannalla.
Sitä seurantaa tehdään käytännössä niin ettei sillä paljon koiria suojata, kun se panta kummasti lakkaa aina toimimasta kun elukka alkaa tulla asutulle alueelle.
Käytetään sekin raha Lapuan ja Vihtavuoren sertien ostoon susille.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Hankt: ”Sori kun täällä urpoilen näillä kysymyksillä, mutta kiitos kun annoitte vastauksia. Tästä oli paljon apua!”
Ei ole kuule mitään tyhmiä kysymyksiä olemassakaan, eikä kysyminen ole mitään Urpoilua. Eihän me kukaan mitään tiedettäis, jos ei olis kysytty ja kysytty. Jatka vain kymyslinjalla. Tarvitset nyt vain sellaista kysymyksiisi vastaajaa, jonka on mahdollista muodostaa kokonaisnäkymys asiasta paikan päällä. sellainen Sinulle löytyy MHY:ltä, mutta älä heitä hommaa asiantuntijalle vaan jatka kysymyksiä minenomaan hänen kanssaan.
Mielenkiintoista olisi jos myöhemmin sitten palaisit asiaan, kertoen miten meni.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Sinun ”Hankt” olisi varmaan paras kääntyä MHY:n puoleen, mutta sitten olet mukana ja kysyt jokaisen oudon asian kohdalla Mitä, Miksi ja Miksei toisin. Pumppaat siis itsellesi kaiken sen tiedon mitä kaupasta saat irti. Sitten seuraavalla kerralla saatat jo osata itsekkin.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Hankt: ”Sain tarjouksen puun ostosta. Kyseessä olisi päätehakkuu ja pystykauppa, sijainti Etelä-Suomi. Tarjouksessa esim. kuusi- ja mäntytukin hinta on n. 45€/m3 paikkeilla. ”
vaikea sanoa mikä on vikana , mutta ei tuo kyllä ole mikään päätehakkuu hinta. Lähinnä ensiharvennusten tukkihinta on tuollainen.
Olisko jotain leimikkotekijöitä, jotka vaikuttavat? Pieni puumäärä per ha, raivaamaton tiheä pusikko. Yms.
Joka tapauksessa pyydä tarjouksia useammalta taholta.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Joo, kyllä tuollaisilla rungoilla sai keskimittaa nousemaan. Tyvekkäässä lyhyessä metsässä sai taas enemmän kuutioita ja rahaa lyhyillä pölleillä, vaikka tosiaan pituuskerroin sitten yksikköhintaa söikin.
Ei meilläpäin edes ollut kuin 20 jalkaa pisin mitta taulukossa. Vain muutaman sellaisen olen tehnyt, jostakin joka juuri täytti sen viisi tuumaa, joka silloin ole tukin alaraja.
Terveisin: Korpituvan Taneli
