Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Tällä hetkellä käytetään pääsääntöisesti yleiskokoluokan koneita Suomessa. Sekä kuormatraktorina, että motona. Ruotsissa sitten lisäksi puhtaasti aukkohakkuille järeimmät mahdolliset versiot.
Muualla euroopassa homma on suomeen ja ruotsiin nähden lähinnä askartelua, koneiden käyttöasteet n. 1/2 pienemmät. Taasen balttiassa ja sen lähialueilla ryvötään hakkuut kaikilla mahdollisilla keinoilla jonkinlaisen tien varteen.
Ruotsissa saa pikkukoneen työmaalle, mutta korjuu hinnoitellaan sen mukaan. Pienempien ajokoneiden ongelma on tuottavuus, tuntituotos ei riitä korvaamaan edes hinnaneroa. Kevyen pään keskiraskaalla koneella tulee nelinkertainen kuorma tienvarteen verrattuna pikkukoneisiin. Mikä tarkoittaa samassa suhteessa maaston kulumista…pikkukoneilla urat on äkkiä kuivallakin kelillä mustalla mullalla.
Milläs ne puut ajetaan parin metrin levyisiltä urilta? Minimi uran leveys on maataloustraktorillakin 3 metriä ja silloinkin juuristovauriot uran varren puissa riskinä.
Ja Kemiin saa puuta helposti myös länsirajan takaa.
Lisää vaan huoletta sama taimikonhoitokulu JK kohdalle. Sama pinta-ala on kuitenkin tehtävä taimien harvennusta kiertoaikana.
Perusta Jovain korjuupalveluyritys, joka korjaa aukkohinnoilla poimintahakkuita, palataan vaikka parin vuoden päästä aiheeseen miksi korjuu maksaa enemmän hitaammin tehtynä.
Edellä on hyviä huomioita siitä, miten mustavalkoista keskustelu metsistä on yleisellä tasolla. Täällä osataan hiukan arvioida realistisesti mikä todellinen tilanne on. Esim viimeisten kymmenen vuoden aikana on normaaleihin talousmetsiin syntynyt lahopuuta hyvin paljon myrskyjen ja lumituhojen ansiosta. Ja voin väittää, että siitä suurin osa on jäänyt korjaamatta ja hyvin tasaisesti sijoittuneena eri puolille Suomea.
Kun tosiaan olen katsellut tätä tiukemman sertifikaatin hakkuutavalla tehdyn kuvion ”jättöpuustoa”, on tullut miettineeksi miten se vaikuttaa oikeasti tulevaisuudessa ko. metsän kehitykseen. Jätetty puusto on n. 20 cm rinnankorkeudeltaan ja hieskoivua ja mäntyä, tasaisesti kuviolla. Sen järeytyminen aiheuttaa tilanteen myöhemmin, että kuviolla on järeitä oksaisia mäntyjä, joiden läheisyydessä olevat taimet ovat kärsineet valon ja ravinteiden puutteesta. Ennen kuolemaansa ovat hieskoivut hoitaneet kuviolle sankan siemensyntyisen vesakon, jonka raivuussa on perkeleellinen savotta.
Kun ajattelee toista vaihtoehtoa, että kuviolle jätetään selkeitä jättöpuuryhmiä, on homma paremmin hanskassa. Mutta taasen sitten se kymmenen vuoden pienen taimikon vaihe pilaa kaikkien ulkopuolisten elämän.
Oon yhden luontojärjestön ”suosikkisertifikaatin” tavoin hakattua uudisalaa katsellut parisen vuotta. Ei kyllä ole normiuudistusalaan nähden kovin ”luomun” näköinen. Enemmänkin näyttää vain siemenpuualalta.
Toisten omaisuutta ja tekemistä on paljon helpompi arvostella.
Sama saha kuin Huskun 555, eli aika kehuttu saha tällä palstalla.
Siinä vaiheessa, jos ja kun tukin minimipaksuus nousee valtakunnallisesti 18 senttiin molemmilla havupuilla, voip käytäväharvennuksen järkevyys nousta. Silloin kakkosharvennuksen tukkiprosentti putoaa muutenkin. Aukkovaiheeseen säästyy kuitenkin riittävästi hyvälaatuisia runkoja.
Hyvä kysymys on aiemmin tässä ketjussa todettu asia, eli kenes kannattavuus nousee? – metsäyhtiön tietenkin, koska tuskin maksavat parempaa hintaa tälläisen hakkuun kuidusta. Ja jos maksavat, mitä hyötyä on korjuun kulujen vähentämisestä saadun hyödyn antamisesta metsänomistajalle?