Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Kurkkasin pitkän, noin 60 alasivun jälkeen tätä keskustelua ja homma junnaa paikoillaan.
JK ja yläharvennus, sekä kaksivaiheinen kasvatus menevät iloisesti sekaisin.
Omat havainnot omien kokeilujen osalta ovat ne, että on järkyttävän suuri epävarmuus jk osalta taimettumisen onnistuminen edes kohtuullisessa ajassa. Toinen suoranainen höpöhöpö on se, että taimikonhoitoa ei tarvittaisi, ei ainakaan sen kuluja ole ilmeisesti laskelmissa olemassa?
Nämä varsin perusasiat pitäisi olla kunnossa, eivät puut ”vain putkahda” vajaassa tukkikoossa metsän sisällä oleviin aukkoihin. Aivan sama kasvukäyrä on JK metsän nuoremmilla puilla, eli aivan yhtä kauan (oikeastaan paljon kauemmin) taimesta kehittyy ensiharvennuskokoinen puu. JK on aivan samalla tavalla jaksollista kasvatusta, kuin muutkin menetelmät. Mutta siitä annetaan kuva, että puita vaan jatkuvasti kasvatetaan. Ja metsien terveydenkin kannalta puulajin vaihtuminen on metsille hyväksi, kuten on aidossa pohjoisen havumetsävyöhykkeen luontainen elon kaarikin ollut.
Ennemmin pitäisi ”jatkuvan peitteisyyden” kohdalla suosia kaksivaiheista kasvatusta, mutta sekin vaatii joka toisella kerralla totaalisen puulajivaihdon alikasvoskuusista männiköksi tai koivikoksi.
Puomi on parempi, selkeästi maalattuna ja merkittynä. Puomin rakenne sellaiseksi, ettei tolppien kallistelu estä lukittumista. Eli riittävästi väljyttä saranoihin ja puomin pään lukitus lenkillä toiseen tolppaan.
Ketjut ja vaijerit tosi vaarallisia. Lisäksi heikommat ketjutolpat saa vedettyä vinoon siitä ketjusta maasturilla vetämällä, minkä jälkeen ketjun yli pystyy ajamaan.
Ja jos puomi on jossain tien puolivälissä, turhia ajeluja vähentää tien risteykseen laitetulla umpitie-liikennemerkillä ja siihen lisäkilpi ”Puomi xx km”
Jep, jep.
Kun ilmahuuhtelut tulivat päästömääräysten kiristyksen vuoksi ainoaksi vaihtoehdoksi katalysaattorille, meni 2t tekniikka uusiksi. Siinä on sähkösäätö näyttänyt kyntensä. Kovin esimerkki on stihlin 201, ruuvisäätöinen oli kompromissien sävyttämä, mutta kun välialueen säätöongelmat korjattiin c-m mallin sähkösäädöllä, muuttui saha ihan toiseksi.
Odotan todella mielenkiinnolla suoraruiskutusmoottorien tuloa. Nykyiset sähkösäädöt on kuin ”ruiskumoottori-samara”, eli kaasuttimen korvaus säätyvällä suuttimella. Kun ilmamäärää säädetään ja polttoaine ruiskutetaan parhaaseen kohtaan sylinteriä, alkaa tulla viimeisetkin hyödyt käyttöön.
Sähköllä säätyvät kiekaisevat siksi, että niissä säätyy tasaisemmin koko kierrosalue. Ruuvisäätöisissä säädöt on L ja H ruuvien kompromissi, eli välialue on ”jotain sinnepäin”. Kun yläkierrosten seos säädetään laihalle ja saha nuukaksi, pitää alakierrosten seosta rikastaa. Saha saattaa tuntua vahvalta, mutta ei sitä todellisuudessa ole.
Minkähän takia autot ei ole enää kaasarikoneisia? Ei edes kilpa-autot…siksi, että tarkemmalla säädöllä saadaan parempi hyötysuhde.
Jätkälle vaan tiedoksi, että polttoaineen kulutuksella ja sahan säädöillä on tietty suhde keskenään. Kun saman tehon 450 tilhellä kehutaan sahattavan jopa 1.45 ja uudemmalla sähkösäätöisellä 460:llä 1.15, ei kauheasti tarvi pohdiskella mistä tuollaiset erot syntyy. Tehtaat ei ole niin tyhmiä, että tekisivät kiinnileikkaavia seoksia, eikä taasen päästöt salli liian rikasta seosta – jokainen stihli muuten koekäytetään ja päästömitataan tehtaan lopputarkastuksessa.
Ja olen sahannut sähkösäätöisellä msahalla ja raivurilla, joten pohjaa kommentille on. Sen sijaan alkuaikojen raivurit jäi kokematta, mitä nyt vähän opistoaikana hq165 tuli käyteltyä.
Sähkösäätöisiä raivureita ei saada koskaan niin piheiksi kuin ruuvisäätöisiä. Yksinkertaisesti siitä syystä, että useimmiten ruuvisäätöiset on vedetty yläkierroksilla liian laihalle. Ja liian laihalla voivat kestää kun sahaaja ei rääkkää koneesta liikaa irti. Sähkösäätöisissä tehtaat haluavat varmistaa moottorin kestävyyttä ja ohjelmat mahdollistavat täsmällisemmän seoksen kaikille kierrosalueille.
Se on lantiovyö, ei mahavyö. Valitettavan usein näkee sahattavan siten, että lantiovyö on liian korkealla. Nimensä mukaisesti nykyvaljaissa lantiovyö pitäisi kiristää heti lonkan yläkohdalle. Silloin se siirtää kuorman oikeaan paikkaan, eikä alimmille selkänikamille.
MM kirjoitti asiat juuri niin kuin ne on. Vanhat motot soveltuvat korkeintaan ensiharvennusten tekoon. Ja vanhojen koneiden päivittämi en moderneiksi maksaa rutkasti. Uus hakkuupää on 15-30 teuroa, lisäksi usein menee tietotekniikkakin uusiksi ja se maksaa kanssa.
Ja etenkin jos on kyseessä metsätila, jossa ei vakituisesti asuta. Silloin kaikki toiminnot liittyy vahvasti metsätalouden töihin, kuten teiden auraaminen puunkuljetuksille ja työvälineiden säilytystilat ovat tarpeen.
Metsätilojen verotuksessa ollaan maatalouteen verrattuna aika epätasa-arvoisessa tilanteessa.
Kulmavaihde on kuulemma sama kuin aikaisemmassa 545:ssä, 555 on ollut aina noista poikkeava kulma.