Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Motoissa ei käytetä rajusti pudotettuja purupiikkejä, vaan raakaa kymmenien kilowattien voimia ja kaksinkertaista ketjunopeutta. Ja vaikka tolopainen itse harrastelee metsässä sahan kanssa, ei kaikki niin tee.
Ja kukas niitä sahojen sivujakeita hyödyntääkään…
Mutta millaisesta tukista maksavat tuon 40 dollaria, se onkin ihan toinen juttu.
Taitaa pituusmitat olla lyhyempiä ja laatuvaatimukset lievempiä kuin meillä.
Uittokalustolta löytyy kahdelle kiilalle tarkoitettu vyötasku. Ja ainakin huskun mallistossa on koukkukotelo, jossa on kiilalle lisäpidike. Lyöntivälineenä oon käyttänyt muovista rekyylilekaa, ei paina metallimoskan tavoin.
Kiilat on näppäriä, kun niiden käytön opettelee. Eilen juur kaatelin tuttavan mototyömaalla runkoja alarinteestä moton ulottuville. Kiilalla saa estettyä puun ”nitkahtamisen” taaksepäin. Pienellä rungolla kaksoissahaus tarpeen, eli kaatosahauksesta ensin toinen puoli valmiiksi ja pistosahaus pitopuulle. Sitten kiila kireälle lyötynä loppusahaus kiilan suuntaisena. Oikein tuntee kun puu nytkähtää jännityksen avautuessa.
Kyllä muuallakin on taitoa, ei kannata enää oletella että suomi olisi ainoa maa ja kansa, joka osaa sellutehtaan toteuttaa tai keittää sellua.
Kiinalaiset esimerkiksi päräyttäneet luotijunarataa alle 10 vuodessa 9600 km. Kun kansaa on 1,4 miljardia, löytyy sieltä väkisinkin taitoa ja resursseja toteuttaa asioita.
Yhdessä naamakirjan ryhmässä joku esitteli ylpeänä pari päivää sitten omaa jatkuvan kasvatuksen kuviotaan. Poisteli sieltä suuria kuusia, jäljelle jäänyt lehtipuuvaltaista sekametsää. Yksi kuusentaimi erottui hangesta, pienimmätkin seuraavan sukupolven rungot olivat tyveltä 20 senttisiä. Siinä tuleekin melkoinen venymä 15 vuoden hakkuuväliin ja 80 motin ha kertymään, kun syntymätön taimikko ottaa nuo pienimmätkin rungot kiinni.
Oikein tyypillinen tapaus siitä, kuinka kaukana todellisuudesta usein ollaan. Valitettavasti.
Kyllä MHY yrittäjille jäävät ne leimikot, jotka eivät monista syistä kelpaa muille. Ja kääntäen MHY:lle jäävät ne yrittäjät, jotka ei kelpaa muille. Kuitenkin todella paljon on yrittäjiä, jotka tekevät MHY:llä loistojälkeä. Mutta surkeasta kuviosta ei enää motomies voi tehdä kuin välttävän.
Ja yksi tässäkin keskustelussa mainittu asia on työnjäljen seuranta ja valvonta. Yhtiöillä tarkkuutta lisää se, että ne kuuluvat standardien pariin. Mikä vaatii valvomaan ja noudattamaan tarkasti ohjeita. Sisältäen myös yhtiöiden korjuunlaatuvaatimukset.
Hieman sivusta, mutta tuttava siirtyi muokkauksilla käyttämään yhtiön palveluna tarjottua muokkaajaa, koska työn jälki oli selkeästi parempaa. Syynä esim yrittäjän tottuminen ja sitoutuminen omavalvontaan. Mättäät tulevat oikeaan tiheyteen ja oikeanlaisina.
Ja kannattaa muuten huomioida sellainenkin asia, että ”pahat tehtaan pohatat” saivat lopetettua kaskeamisen suuresta osaa Suomea. Jotta puuta voitiin käyttää paperin valmistukseen, lumppujen sijaan.
Ilman erilaisia metsäalan kehityksiä ja menetelmätutkimuksia oltaisiin samassa tilanteessa kuin venäjällä ja usassa. Eli hakkuuoikeuksilla putsataan ”jatkuvalla harsinnalla” satojen hehtaarien kuvioita sekaviksi lehtimetsäpusikoiksi.
Ja tällä hetkellä esim. Saksassa kokeillaan erilaisia JK-kasvatustapoja monipuolistamaan metsien puustorakennetta. Ei kuulemma suju kuin Strömsöössä.
Jaahas, nyt on sitten Kekkosen ajan ”tutkimukset on kielletty” mantrakin mukana.
Voi Vekkuli sentään. Siis JK on täysin sallittua, sitä ei kukaan ole kieltänyt. Nykyinen metsälaki sallii todella laajat kasvatusmallien käytöt, ei ole avohakkuupakkoa – ellei ole hakannut aluetta vajaatuottoiseksi, mikä sekin on jo lähes hankalaa uusien mallien mukaan.
Mutta. Se, että aletaan syöttämään puolitotuuksia JK kannattavuudesta, ilman kunnollista pitkäaikasta tutkimusta, tai vääristellään jo tehtyjen virallisten tutkimusten tuloksia, on kyllä ihan hanurista.