Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Eräs homma tuntuu JK osalta olevan erikoista. Eli tulee ja annetaan tunne, ettei taimikkovaihetta ole puilla lainkaan, vaan ne ”tupsahtavat tukkikokoon”. Ja että taimikonhoitovaihetta ei ole lainkaan.
Kuitenkin samat lainalaisuudet pätevät puun kasvussa, sillä erotuksella että aliskasvoksesta lähtevillä taimilla on paljon enemmän vastusta järeän puuston seassa kuin jaksollisen uudistamisen taimikolla muokatulla ja lämpösummaltaan maksimaalisella alueella. En ole missään nähnyt samalla intensiivisyydellä alusta asti kasvaneita taimia aukkoisessakaan puustossa, vaikka on tullut 80-luvulta asti kierreltyä metsiä.
Jos JK toimii yhtä hyvin tai edes lähelle sitä, silloinhan pitäisi taimikkopinta-alaa olla täsmälleen saman verran metsälössä kuin vastaavan kiertoajan jaksollisessa, taimikot vaan on siroteltu harvakseltaan ympäri metsää.
Politiikkaheittoja heittelevät pari kirjoittajaa, ne kommentit kannattaa ohittaa.
Minä olin mukana hommissa kuusen suojuspuuhakkuiden uuden tulemisen aikaan 90-luvulla, kun metsähallitus sillä pehmensi menetelmiään. Pari vuotta hakattiin enemmänkin siemenpuumänniköitä ja kuusen suojuspuualoja. Männiköissä taimikot syntyivät kohtuullisessa ajassa, mutta kuusikon suojuspuustot epäonnistuivat. Ne hakattiin nurin vähin äänin ja äestettiin uudelleen, konekylvöllä höystettynä.
2000-luvulla on MH luopunut myös siemenpuuasennoista, männikötkin istutetaan.
Lyhyt kysymys antinpojalle: kuinka pitkä kokemus sulla on jk kasvatuksesta käytännössä?
Näillä karumman mustikkatyypin mailla kuusi vaan on sitkeä taimivaiheessa ja jyrää muun ohitse.
Oma tilus on irroitettu 1926 kruununtorpparijaossa valtion metsistä, ja silloin tiluksille on tehty määrämittahakkuut (erotuskartta on pirtin seinällä).
Niiden hakkuiden jäljiltä jääneet järeämmät puut on käytetty rakennuspuuksi taloihin ja muihin rakennelmiin. Nyt ovat sitten jäljelle jääneet taimet kasvaneet varttuneiksi metsiksi. Kituen…aivan kuten harsintametsien puustot. Ja pääsääntöisesti kituminen johtuu kuusen valtaan pääsystä, männyn osuus vähäinen. Vaikka maalajit olisivat enemmän männylle sopivia. Tämäkin kertoo siitä ongelmasta jk osalta, että pioneeripuulajina toiminut kuusi on vallannut tilan taimivaiheessa. Kuten käy myös luontaisessa uudistuksessa jk tyylillä. Valitettavasti.
Ja sellainen huomio vielä, että näillä omilla ”keinollisilla JK-kuvioilla” on nyt edessä tilanne, että päällä olevaa puustoa on hakattava pois pienemmän kokoisena kuin mitä saisivat kasvaa jaksollisessa. Esim. sorvipöllikokoinen kuusi vaatii niin hirveän tilan kaatuessaan, että niitä ei voi montaa hehtaarilta kaataa, ilman että alueen mahdollisista taimista tuhoutuu suurin osa. Nyt kuvioilta pitäisi napsia pois kahden tukin mäntyjä, koska alhaalta nousseiden istutustaimien latvat alkavat kärsiä. Sekin vähentää tukkiprosenttia.
Antinpojalle tiedoksi, että olen 80-luvun lopulta kokeillut erilaisissa kohteissa pienimuotoisesti JK-kasvatuksen aloitusta. Vain kohde, jossa uudistuksessa on käytetty istutustaimia uuteen alkuun, on tuloksena ollut kohtuullisen onnistunut uudistuminen. Luontaisesti ei ole toiminut, edes erilaisilla maanmuokkaustavoilla avitettuna. Ja itsellä ei ole edes pahimpia heinittymisalueita.
Kuten aiemmin totesin, rauhalliseen uudistamiseen maisemallisista syistä toimiva menetelmä. Muutoin enemmänkin metsänomistamisen harrastamista, jota tietenkin voi kuka vaan vapaasti metsälakien rajoissa toteuttaa omilla mailla. Mutta ei todellakaan mikään valtamenetelmä, ei vaan sovellu suomalaisessa puulajistossa ja maastoissa.
Ja lisäyksenä vielä, että tilusten kuusikot syntyneet suurelta osin torpparijaon määrämittahakkuiden jäljiltä. Eli juuri JK-tyylisesti. Nyt sitten yritetään vähitellen uudistaa alueita, joissa on alismetsistä syntyneitä, heikkokasvuisia puita.
Venäjän ja Ruotsinkaan vanhojen metsien käyttämättömyyden määrät eivät ole vertailukelpoisia suomeen. Molemmissa niin paljon alueita, joita ei korjuun kannattamattomuuden vuoksi hakata.
Mitä tulee aloituksen aiheeseen ”JK:n huonosta tarjoamisesta”, on varmasti osasyy neuvojien itsesuojeluvaisto. Ei haluta ohjeistaa käyttämään menetelmää, jonka käyttökelpoisuuden suuressa mittakaavassa ei voida sanoa olevan kovin varma. Alan ammattilaisetkin ymmärtävät hyvin jk aloituksen muistuttavan onnistunutta yläharvennusta ja sen hyvää tiliä, mutta sen jälkeen tapahtumista ei olekaan niin selvyyttä. Tuleeko vaikka tilanne, ettei taimikkoa synny millään ja metsänomistaja ei saakkaan sitä seuraavaa ”suuren tukkiprosentin” hakkuutuloa 15 vuoden päästä.
On niitä laivoja ruotsiin kääntynyt takaisinkin ja purettu kotimaan tarpeisiin 😀