Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Äkeen korvikkeena tuo bräkke toimii sillä ohjelmalla, jolla mätästinkiekko ei kauhaise maata, vaan lukittuu vetämään vain kunttakerroksen pois. Ja sen raapaisun pituus on käsittääkseni säädettävissä ohjaamosta. Työjälkeä parantaa sitten vielä se, että kärjet vaihdetaan tuohon käyttöön suunniteltuun kampaterään. Ei iso homma, muutaman pultin avaus ja kulutusosan vaihto.
Ja jos hakkuutähteitä ei ole ajettu pois, olisi niiden annettava kuivahtaa yhden kokonaisen kesän ajan, jotta murskaantuvat vetokoneen telojen alla ennen mätästintä. Jos laikkuri ajaa järkevästi poikittain hakkuu-uriin nähden, silloin hakokasojen vaikutus vähäisempi.
Taviokuurna tyhjensi pajatson täydellisesti, hatunnosto hänen kommentilleen.
Kyllähän sama mielipide on itsellä, kuin mehtäukollakin. Eli lisää ulkopuolista kilpailua kuitupuulle tarvitaan. Tosin, onko tämän syrjäisen maan millään konsernilla varaa maksaa puusta nykyistä enemmän? Havupuuta syntyy koko havupuumetsävyöhykkeellä ja esimerkiksi Ruotsi on samalla viivalla kilpailussa, poislukien valuuttakurssimuutokset jotka heillä ovat meitä kovempi riski.
Kysykääs tänä syksynä maanviljelijöiltä mielipidettä kasvienkasvatuksesta Suomessa…varautukaa katsomaan sopiva pakenemissuunta. Tuorerehua saadaan vielä kohtuullisen kosteissa oloissa aikaiseksi, viljaa ja muita ei.
Kyllä osin suorittava on jäljillä. Sukulaisen talo sijaitsee joen varrella olevan pienen suvantolammen rannalla, jokeen laskee vain ja ainoastaan yläjuoksun pikkulampien ja metsäojien vesiä. Kun yläjuoksulla tehtiin erittäin laajoja, samanaikaisia metsäojituksia sotien jälkeen, alkoi lievä rehevöityminen. Mutta. Kun yläjuoksun alueella tehtiin suuria metsän lentolannoituksia 70-luvulla, rehevöityminen räjähti silmille. Lopputuloksena 15 vuodessa tuo savipohjainen suvantolampi kasvoi pohjasta alkaen sammaleesta tukkoon. Suvantokohdassa virtaus laski sen verran, että ravinteet pysähtyivät ja kun alkusammal kertyi, se entisestään lisäsi ravinteiden ja ojien humuksen sitoutumista.
Suorittavan huomioon lehtimassan vaikutuksesta sellainen huomio, että nuo metsät olivat jo ojitettuja ja ensiharvennettiin juuri ennen lannoitusta. Mistä seurasi armottoman koivu+kuusialikasvoksen syntyminen niille alueille. Sitten kun tämä viidakko laskee voimaa sisältävää lehtikariketta ja happamia neulasia ojiin, jossa maatuvat ja vapauttavat ravinteita, on ojien kiintoaineen kanssa sitten melkoinen koktaili valmis. Nykyiset ojien saostusaltaat ja kaivukatkot ovat todella hyvä parannus.
Aika hankalia ”lastutella”. Jos muutat jonkin palikan toimintaa, järjestelmät pyrkii itse korjaamaan seokset. Pitäsi vaihtaa kaikki palikat virtalähteitä myöden, ne kun on koodattu toimimaan vaan keskenään. Ja miksi pitäisi viritellä, jos toimivat? Jos papu loppuu, sitten isompaa versiota käyttöön.
Missä on ostettu koivutukkia 16 senttiin asti? Meillä ollut jo pidempään 20 senttiä, vähän aikaa sitten 18 senttiä. Nyt kun tukin hinta pyörii 45 eurossa ja kuitu 30 eurossa, eipä ole stressannut kauheasti.
Siis raivaussahan takapotku syntyy siitä, kun terän kierrokset on nimenomaan liian matalat ja terä alkaa siksi takertamaan. Ei raivaussahalla kuulu väännöllä sahata, ei sitä ne käkikellon rattaat tai rautalankaa muistuttava vetoakseli kestä.
Hyvä kokemus oli raivailla tutun kanssa rinnatusten, itsellä oli oma metsämallin HQ345, tutulla vastaava ”yleismallin” jonssin 2245 (jossa hitaamman välityksen kulmavaihde). Terän kierroksissa jotain 1500 rpm ero huskun hyväksi, jonssilla kun pari tankillista sahasin, takapotkua syntyi todella helposti jos ei huudattanut aivan täysillä. Samasta syystä kierrosherkkyys harvempipuustoisissa kohteissa tärkeää, ettei tarvitse odotella terän kierrosten nousua.
Eli jätkän mainostama kone on tämä…kuvan lähde kantapuu.fi.
Kävin juurikin siellä korvessa olevalla museolla, eikä sen alueelta löytynyt tuota konetta. Lieneekö sitten hävitetty. Ton jälkeläisiä tuli useampi, 961t / 961S. Niiden olemassaoloa ei tiedossa. Olivat ja ovat edelleen ainoat harvesterit, jotka pystyivät lomittamaan kolmen rungon valmistuksen samaan aikaan.
Ja Puukille sellainen kommentti, että urakointihinnat laahaa ihan yhtälailla 90-luvun tasolla, vaikka kulurakenne on noussut melkoisesti. Samassa veneessä ovat yrittäjät ja metsänomistajat.