Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Puukille sellaisia terveisiä, että nimenomaan yhtiöiden rahoittama metsäteho on kehittänyt puunkorjuuta paljon, toinen on ollut Metsähallituksen kehittämisjaosto. Ja yllättäin, yrittäjien on vaadittu käyttävän näitä parannuksia, samalla on taksaa tarkistettu – alaspäin.
MM: Kuulin kautta rantain, että siellä Haukivuorella olivat osa palstoista muita vetelämpiä ja sampo ja Rottne olisivat olleet niillä?
Ja miksi metsäyhtiöt käyttävät nykyisin vähän lumi/vesivarastointia? Samasta syystä, kuin täällä tiukimmin metsänkasvatusta laskeskelevat metsänomistajat, eli korkokustannusten vuoksi. Tileissä kun näkyy varastoissa seisovan puun määrät ja niille lasketaan varastoajalle korkokulu, joka syö tulosta. Tukkia ei voida varastoida sen vuoksi, että sahaus tehdään tilausten mittojen mukaan, ei sen mukaan mitä metsästä tulee. Julmaa talouspolitiikkaa nykymaailmassa ja samaa tapahtuu kaikessa raaka-aineiden tuottamisessa, rajuimmin näkyy kaivosteollisuudessa. Siellä metallien hintojen muutokset voivat lopettaa raaka-aineen tarpeen, hyvänä esimerkkinä talvivaaran sotku.
Jätkälle kysymys, missähän Parkanon Metsähallituksen museossa se romelo on, kävin mennävuonna yhdessä, muttei siellä näkynyt?
Ja aloituksen koneista (joista olen tännekin linkin joskus laittanut), niiden käyttö suomessa tuskin onnistuu kannattavasti millään laskukaavalla. Saksassa sahaavat noita järeitä runkoja lähimaiden tarpeisiin, rahtikustannus minimaalinen. ”Puustoista kasvatustapaa” käytetään siksi, että rinteiset ja hienojakoiset maat kärsivät muutoin eroosiosta. Korjuun hinta liikkuu samassa, kuin täällä tukin pystyhinta, kun saavat tukista vaikka 80-90 €, loppuviimeksi käteen jää vähemmän kuin meillä.
Pika 75 idea nykytekniikalla voisi toimia, mutta sen käyttökohteet ja tehokkuus nykyaikaisiin harvestereihin nähden heikko, vaikka aikoinaan olikin tehokas. Esimerkiksi ulottumaa ei ole kuin reilu puolet nykykoneiden ulottumasta, minkä vuoksi 20 metrin uraväli ei onnistu.
Muuten, onko JK laskelmissa yleensähuomioitu sitä, että korjattava puu hinnoitellaan hyvin todennäköisesti harvennuspuun hinnoilla, sillä jatkuvaa harvennustahan se on?
Jovain: Käytännön kysymys; Kenen toimesta ja millä menetelmillä kiellettäisiin pystykaupat?
Ei kenenkään ole pakko ostaa Jovainin tai kenenkään meistä puita, se kuitenkin kannattaa muistaa? Eli niin kauan kuin kilpailua ei ole riittävästi ostavalla puolella, on ymmärrettävää että ostaja määrittää miten ja miksi ostaa. Siihen puuttuminen pakkokeinoilla olisi kilpailunkin rajoittamista. Ei voi pakottaa ostamaan tietyllä tavalla, se vasta olisikin Jovainin poliittisen kauhusuuntauksen valtioiden toimintatapaa.
Siksi tämä keskustelu on jotenki absurdi.
Sama homma autojen kanssa, viimeiset versiot yleensä siivottu lastentaudeista. Autotunen ja MTronikin kanssa vaan onneksi tilanne on sellainen, että noissa sahoissa säädöt saadaan vanhempaankin malliin uusimman kaltaiseksi. Tämä uusi 572:ssa esitelty autotune versio 2 lienee ihan uuteen ja nopeampaan tekniikkaan perustuvalla prosessorilla, jos on kuullun mukaan 10 kertaa nopeampi kuin edellinen. Varmaan tulee jossain vaiheessa myös 550 varusteluun.
Ja esittelihän Stihl jo seuraavan sukupolven alun, sen 500i mallin. Siinä ruiskutustekniikka, joka yksinkertaistaa rakennetta, ei ole kaasuttinperustaisia ahtaita kanavia, vain läpällinen kurkku ja suutin. Jos tehopainosuhde on jotain 1,24 kiloa kilowattia kohden, tulevaisuuden 261 antaa 4 kW…pistää miettimään.
Eikös Shindaiwat poistuneet suomen maahantuonnista ja nyt echot ovat punaisempia Shindaiwoja?
Ja uusimpien sahojen säätö ei onnistu aina talttameisselillä, vaativat erikoismeisselin (taitaa olla sisärihlainen noissa eskoissa), tai sitten säätöruuvit on tulpattu kiinteään asentoon.
Itse tein aikoinaan yli 10 vuotta käytännössä aina iltavuoroa kuormatraktorilla. Toimi hyvin, kun aamuvuorolainen oli aina sama ja työmaat olivat keskimääräistä suurempia (nykyistä keskivertoa tuplaten suuremmat). Myös työnantaja hoiti kaikki kuljetukset tuolloin, usein öisin tai vuoronvaihdon kohdalla. Koska hakkuista oli yli puolet avohakkuuta, homma sujui. Myös harvennushakkuilla tiivis ketju hakkuukoneen kanssa auttoi todella paljon, pölkyt eivät jääneet lumen alle. Voin sanoa, ettei työteho muuttunut iltavuorojen teolla, koska meillä olivat vakiintuneet käytännöt työmaiden ajosta. Pitää muistaa, että talven aikana yhdessäkin vuorossa tehdään osa vuorosta pimeässä.
Ketteryydessä niissä aina eteen tulevissa kohdissa on melkoinen ero lyhytputkisen eduksi. Etenkin kohdissa, missä pitää muiden puiden keskeltä kaataa runkoja ja tuoda saha takaisin kulkureitille. Lyhytputkisessa myös ”peränylitys” on pienempi (tasapainotuksen vuoksi) ja siten moottoriosa ei hakkaa puihin selän takana. Ojanpenkkojen osuus aika pieni kokonaisuudessa, mutta niissä pitkäputkinen tietysti näppärä. Itse tosin en vetele maata myöden, ojien kohdalla voin jättää puolimetrisen kannonkin.
Suurin ero ”pohjoismaisten ammattisahojen” ja ”yleismaailmallisesten sahojen välillä on talvikäytön huomiointi. Noi Stihlit ja Huskukonsernin sahat on hieman napakammin koteloitu, jotta lumiaikaankin onnistuu hommat. Muualla päin sitten merkitsee jäähdytysteho enemmän, joten mm kaasutintila on avoimempi. Lisäksi runkoputki enemmän trimmerikäyttöön suunnattu versio, taitaa Husku/Jonssi ja Stihl tehdä ainoina näitä lyhyempiputkisia malleja.