Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Omien metsien paksuturpeisten kohtien suomänniköt ovat suurelta osin hyvin suoraa tyveltäkin. Ovat syntyneet vasta ojitusten jälkeen luontaisesti, jolloin suon pinnan lasku ei ole päässyt vaikuttamaan tyveen. Mitä viime talven parista tyvestä sahattiin oksatonta tyvilautaa puuhasteluihin, ovat hyvin pysyneet muodossa. Ongelmia on varmasti niillä soilla, joissa on ollut reilun kokoinen taimikko ennen ojitusta ja suon pinnan muutos ojituksen jälkeen on kallistanut runkoja, Etenkin matalaturpeisissa muutoskohdissa. Niissä itsellä on enemmän tyvimutkaongelmaa.
Puolassa on nyt 10 miljoonaa kuutiota puuta nurin, odottamassa käyttökohdetta. Tolla kasalla Äänekoski pyörii 1,5 vuotta, ilman kotimaista kantoapua. Tosin, ruotsin sellutehtaat taitaa olla nopeammin apajilla, korjuuseen on kuskeja värvätty suomea myöden.
Niin, tosiaan suosittelisin miettimään myös näitä Caddy-kokoluokan autoja. Tutulla on metsätöiden kulkuneuvona ollut pitkään Transit Connect. Niitä saanee kohtuuhinnoilla ja huollettuina yritysautoina. Talvikäyttöön sitten kapeat ja korkeimmat alle sopivat renkaaat, kulkee kohtuullisesti lumessakin.
Ei oo volkkari yksin moottoriongelmien kanssa. Volkkareita vaan myyty paljon viimeisten vuosien aikana, ohitti Toyotan. Hihnaongelmia on muillakin…ei vaan nouse otsikoihin. Jopa Nokkaketjutkin katkeilee. Nykyisin vaan moottorit tehdään minimitason kestäviksi, valitettavasti. Samalla moottoreiden päästövaatimukset kiristävät moottoreiden käyntiä.
-89 ostin dieselvolkkarin, silloin käyttöohjeissa normaaliksi öljynkulutukseksi kerrottiin 1 litra tuhannella kilometrillä. Eli sallittu öljynkulutus siis puolittunut 😀
Itsellä nyt ollut vuoden uusi volkkarin paku, 2 ltraisella tdi-tuplaturbolla. Öljynvaihtoväliksi longlife-öljyillä asetettiin kiinteä 20 000. Nyt 41 000 km ajon ja kahden öljynvaihdon jälkeen kulunut 1 litra lisäysöljyä. En pidä pahana.
Ongelmia tulee, jos meinataan vedellä noille öljyille sallittuja todella pitkiä vaihtovälejä, silloin alkaa öljy olemaan aika loppu. Sama typeryys tuhosi ja tuhoaa niitä TSi-koneita, vanhojen öljyjen sakat ja paskat jumittaa nokkaketjun kiristimen, jolloin jako hyppää ja motti sököksi. Niissä kun on sellainen umpiketju, muistuttaa hammashihnaa.
Alkuperäiseen aiheeseen voisin heittää vinkin, riittäisikö ford connect/VW Caddy -tyyppinen ”pikkupossu” aloittajan tarpeisiin? Vie vähän ainetta ja on ketterä. Caddyä myös nelikkona.
Lopettakaa nyt isot (?) miehet tuo pelleily ja pysykää asiassa.
Tuo bensakannu selässä loiskumassa sai miettimään, miksi raivureiden säiliöt eivät ole suurempia? Ja tarkoitan normisäätöisiä raivureita, en niitä ”2,5 tuntia huippusäädöillä”-versioita. Luulisi olevan esim. Huskun runkoputkimallin säiliöön olevan helppo tehdä vaikka 1,5 litrainen säiliö, sijantinsa vuoksi ei muuttaisi ihan mahdottomasti painopistettäkään. Nythän taitaa säiliöt olla litraisia ja alle.
Iso Stihl+ei teräsuojaa=Balttiraivaaja. Tää yhtälö on aika vedenpitävä.
Kustannustehokkain menetelmä parantaa korjuun kulurakennetta on ostaa raivaussaha ja pitää metsät siinä kunnossa, että niistä voi vaatia paremman hinnan puukaupan yhteydessä.
Jovain; Vahvistit juuri tekstilläsi sen, että meillä todellisuudessa meillä asiat ovat paremmin kuin muualla. Metsään ei myydä vapaata hakkuuoikeutta, vaan lupa korjata puuta vallitsevien lakien ja hakkuukohdekohtausten puunmyyntisopimusten mukaisesti.
Kantorahaa meillä kertyy, jos tarjolla on korjuukelpoista puustoa. Näin ei välttämättä ole esimerkiksi hoitamattomissa ensiharvennuksissa. Ruotsissa kaukaisimmilla alueilla nollaraja on tullut jo vastaan helpommin kuin meillä, harvemman metsätieverkoston ja metsäyhtiöiden omien metsien suuremman määrän vuoksi.