Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Tolopainen:
Kokopuujuonto on kehittynyt maailmalla siinä missä tavaralajimenetelmäkin. Nykyisin kaato tapahtuu erittäin tehokkailla kaatokoneilla suuriin kasoihin, niistä rungot nykäistään juoksutahtia 40-50 kuution erinä kuusiakselisilla, järkyttävän kokoisilla kahmarijuontokoneilla tien varteen. Oli sitten rinnettä, tai suota. Siellä varastolaanilla karsinta ja kuormaus kokorunkoina rekkoihin, joilla tempaistaan puut tehtaalle isoina kuormina. Tukki ja kuitu erotellaan tehtaalla. Ei näperrellä yhden kuidun runkojen ja risujen kanssa.
Korjuumenetelmät ovat kehittyneet eri maapallon alueilla vähitellen niille sopivimmiksi. Pohjoismaissa puun keskikoon ja ympäristövaatimusten vuoksi nykyinen tavaralajimenetelmä valikoitui 60-70 lukujen vaihteessa käytännössä ainoaksi menetelmäksi.
Jos halutaan tehokkaampia korjuumenetelmiä, silloin olisi siirryttävä kokopuujuontoon ja varastopaikkakarsintaan/katkontaan. Mikä tarkoittaa että jälki metsässä olisi todella karua ja käytännössä vain aukkohakkuisiin perustuvaa. Myös pienien, alle tukkikoon runkojen kiehuu loppuisi.
Lukioiden kuvissa on nyt omasta projektista kuvia.
Jovain: En omista traktoria, eikä minulla ole varaa vuokrata traktoria, sillä metsäni ovat vuokratut.
Oletko jossain holhouksessa, jos vasten tahtoasi on metsäsi vuokrattu? ”Vuokrauksellahan” tarkoitat Vaaran määritelmää pystykaupoista. Voit aivan hyvin tehdä hankintakaupan ja tilata itse yrittäjät tekemään työn. Jos et siihenkään pysty, älä sitä täällä itke.
Siemenpuut ja äestys. Ja lähistön koivut pois. Kustannustehokas ja siemenen alkuperä on varmasti sopiva?
Hiekkakankaalta siemenpuiden poistokin käy koska vaan.
Toimiiko muutoin lehtikuusi tyvitervaksen tai maannouseman isäntänä?
Siinä olisi hyvä välipuukasvi moneen paikkaan, ei omien kokemusten mukaan ihan hirvien herkkuakaan. Pelkän kuitukasvatuksen metodilla kiertoaika voisi olla haavan luokkaa, kunhan teollisuus pystyisi hyödyntämään. MH:lla on tulossa muutenkin paljon 90-luvun lehtikuusikoita ensiharvennukseen, kasvu on ollut melkoisen hyvää karummillakin paikoilla.
Itse en mäntyä ole istuttanut. Aukot olen tehnyt sen verran kapeina, että aina reunametsän männyt ovat kylväneet siemensyntyistä taimiainesta istutuskuusien sekaan. Hyvin ovat ehtineet kuusien perään, kolmen metrin korkeudessa on tasapelitilanne. Ensiharvennuksessa päätetään, kumman kasvatuksella jatketaan, kuvion sisäisten kasvukykyjen mukaan. Alueet kun ovat otollisia mä-ku sekametsille ja valtion lehmät ovat aktiivisia istutustaimien perään. Nämä luontaiset ovat hieman vähemmän maistuvia, mutta harvoja rauduskoivuja etsiessään hirvet sitten ottavat mäntyjä välipalaksi.
Naapurilla on vastaavaan maahan tehty istutusmännikkö, täytyykin käydä katsomassa kolmivuotiaan kuvion tilannetta seuraavalla kerralla.
Et oo Jovain aatellut lähteä politiikkaan mukaan, jossain puolueessa voisi olla käyttöä ”ongelma jokaiseen ratkaisuun” -tyyppiselle ehdokkaalle?
…vai hyväntekijöitä ?
Noista säätöhommista sen verran, että ennenkuin alkaa ruuvailemaan, on syytä tarkistaa/tietää onko sahassa ilmahuuhtelutekniikan moottori. Eli onko kaasuttajassa kaksi kurkkua tai jaettu yksi kurkku.
Perinteisen moottorin säätö on hyvinkin yksinkertaista, kuten jätkäkin totesi. Mutta ilmahuuhtelumoottorit ovat moottorimalleittain omat säätönsä vaativia. Aika erikoisillakin säädöillä on saatu moottorit vasta pelaamaan. Kun tää hq545 tuli, oli tehdassäädöt aivan metsässä. Sisäänajon jälkeen meni ihan mopoksi. Heti meni maahantuojaltakin, ennenkuin jakoivat paremmat säädöt. Ja mitä pienempi moottori, sitä herkempiä ovatten. Ongelman aiheuttaa sen raitisilmakurkun avautumisen hetki, se sekottaa moottorin täytöstä, vaikka raitis ilma päästetäänkin männän päälle.
Ne on VR Trackin tai ulkopuolisen ratakunnossapitofirman töissä.