Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Ruotsissa jo pitkään tutkittu.
http://www.skogforsk.se/contentassets/d76f63931cdd45c89a942d88c8adbc4c/arbetsrapport-588-2005.pdf
Myös Suomessa on tutkittu laskennallisesti kannattavuutta koko kiertoajalle.
Koneen kulkukäytäviä tehdään tasaisin välein ja viimeisimmissä versioissa näiltä käytäviltä suoraan tai tähden muotoisesti poikittaiskäytäviä.
Ei toimi. Kahdella pultilla väännättää kulmavaihteen kierteitä niin paljon, että murtumisen riski on suuri. Lisäksi sinne terän keskiön lähelle tulee kolo, johon kiilaantuu tehokkaasti risut. Oma suojus 225 terälle suosista.
Jätkälle ja Puukille on todettava, että ihan samat realiteetit on MH hommissa kuin pitäisi olla yksityisilläkin. Eli jos hieskoivikko+luontainen kuusikko on kyseessä, kokonaiskasvatusaika vs. istutuskuusikko tuottoneen olisi oltava vastassa. Voin väittää, että koivikon alle kasvatetun ja koivikon korjuun kokenut kuusikko ei koivukuidun tuotoksen lisäksi ole kannattava vaihtoehto.
No. tehtaan puuntarve ohittanee vasta ensi keväänä vanhan tehtaan tarpeen…
Kun olin aktiivipalveluksessa metsähommissa, sain sivusta seurata miten MH kokeili luontaista uudistamista 90-luvun alun buumissa. Useita kuvioita hakattiin eri kasvutyypeillä juurikin kuusen suojuspuuasentoon, paljon myös mänty-kuusi siemenpuuasentoon. Kaikki kuviot äestettiin. Lopputulema oli se, että vähin äänin kuviot hakattiin puhtaaksi ja täydennysistutettiin, samalla siirryttiin konekylvöön. Sen tuloksena syntyi paljon parempia taimikoita, ilman suojuspuiden korjuun ongelmia.
Kaunis ideologia kaatui realiteettien vuoksi, vain murto-osa kuvioista uudistui järkevässä ajassa. Ihan vaan muistutukseksi, että on suomessa kaikkea jo kokeiltu, mutta paluu on aina ollut takaisin.
Nyt kuvitellaan, että istutusmäärien vuoksi suomi kuusettuu, kun tilanne on sellainen, että hoitamattomuuden vuoksi suomi hieskoivikoituu…
mehtäukko on erittäin jäljillä. Vertailun vuoksi maataloudessakaan ei kasvuston hoitotoimenpiteissä voi laistaa, se näkyy heti sadon määrässä. Tällä hetkellä esimerkiksi käytetään paikoin Suomessa sellaisia lajikkeita, joiden korvikkeet olisivat paljon tuottavampia, vaikka vaatisivatkin enemmän tuotantopanoksia, kuten lannoitteita.
Samoin on metsäpuolella kehittyneet menetelmät entistä tehokkaammiksi. Taannoin luin jutun, jossa kirjoitettiin ruotsalaisesta taimikonhoidon käytäväharvennusmenetelmän tutkimuksesta. Jälki ei ole kaunista tai tasaista, mutta kustannusrakenne lopputuloksessa on parempi.
A: Nuo asiat kuuluvat markkinatalouteen ja yrittäjäriskin pariin. Jos tekee huonot kaupat, on peili paras kertomaan syyllisen. Kun mentäisiin pystykaupoissa runkohinnotteluun (vaikkapa litrakoon mukaan), olisi selvät sävelet – kuka tarjoo parhaan könttihinnan suhteessa omaan arvioon, saisi leimikon.
Eihän ajoura vähennä oksien aluetta koko leveydeltään? Ei moto sentään leikkaa jäävien puiden oksia pois uran leveydeltä. 4,5 metrin ajourasta jää käyttämätöntä oksien kasvualuetta maksimissaan 1,5 metrinen suikale.
Jovain: ”Luovutaan pystykaupasta ja tilitysmenettelystä ja siirrytään toimituskauppaan ja laskutusmenettelyyn. ”
Siis miten alkutuotannon raaka-aineesta pitäisi pystyä laskuttamaan? Jos tarkoitat sitä, että metsänomistaja järjestää puut tehtaalle ja lähettää laskun perään, kuullostaa se hieman erikoiselta ratkaisulta. Nimittäin raaka-aineen tarpeet määräytyvät niiden käyttäjän mukaan, paitsi jos tehdään toimitussopimus millä toimitetaan sovittua raaka-ainetta sovittuun tapaan ja aikaan. Kuten toimitaan elintarviketuotannossa. Mutta mitä LISÄARVOA se sitten tuo?