Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
On sen verran tullut kokeiltua, että seurattua Metsähallituksen ja yksityisten luontaisen kuusen uudistuksia, että voin todeta olevan melkoisen turhauttavaa hommaa. Ainoastaan koivikon alle syntyneissä kuusikoissa jotain onnistumisia. Muutoin tulee istutustaimiin nähden 10 vuoden jälkimatka. Lisäksi vaatii lähes aina varhaisvaiheessa yhden ylimääräisen perkauskerran, hyvin aikaisessa vaiheessa. Muutoin taimet juroo entistä enemmän.
Tolopainen on oikeassa, noinhan se markkinataloudessa menee. Tappion tekeminenkin on vapaasti valittava vaihtoehto. Aiheeseen kommentoisin, että miksi istuttaa mitään, äestysjälkeen syntyneeseestä puistosta voi rakentaa haluamansa valikoiman ja myydä kuituna kun haluaa, kuitupuun hinnat pysynee puulajeittain hyvin lähellä toisiaan tulevaisuudessakin. Nää soiden hieskoivikkohommat ovat hyvä pään avaus aiheesta.
Jos ensiharvennus on tehty kapeilla, 3-3,5 metrin uraleveyksillä, on leveämmät urat usein järkevä tehdä poikittain niihin nähden. pienillä koneilla urat suoraan tiellepäin, seuraavassa harvennuksessa urat tien suuntaisesti ja keruuura keskelle, tai palstan molempiin päihin. Näin uratkin katoavat maisemaan ja uraa voi käyttää molempiin suuntiin, tyhjänä ajo vähenee.
Itselle on kertynyt työuran aikana kokemuksia aika monesta konetyypistä, aloitin työuran samoihin aikoihin 80-luvun puolivälissä, kuin ilmeisesti suorittavakin.
Traktorialustaista tuli hetken kokeeksi käytettyä, saatiin esittelykone täysvarustuksella käyttöön. Ihan ok laitos, puomiston 8,5 metrin ulottumalla joutui aika paljon kikkailemaan, että sai 20 metrin uravälit aikaiseksi. Myös maastokelpoisuus rajun taka-akselipainon vuoksi hyvinkin rajallinen, pehmeällä painuu ja mäissä on melkoinen keikkulauta. Ergonomia kattoikkunoista huolimatta välttävä.
Pienillä motoilla on tullut hakkailtua, niistä ehkä paras oli kaikista haukkumisista huolimatta nokka jokeri. Alle 2 metriä leveys, 60 asteen kääntökulma, pitävät ja kantavat lyhet telat, maastokelpoisuus pahimpia lumikelejä (80-100 cm) todella riittävä haamu-urahakkuuseen. Kunhan vaan olisi tehty hieman jämäkämmin…Myös Sammon pikkumotolla on tullut hakkailtua satunnaisesti, silläkin pärjää hyvin. Työnjälki sitä luokkaa, ettei valituksia kuulunut ja kaikki nurkat tuli hakattua tasaiseen tiheyteen.
Keskiraskas moto ollut kuitenkin se tehokkain, sekä yllättäen mukavin kone, eikä työjälki häpeä noille pikkukoneille. Vain erittäin epämuotoisilla kuvioilla tahtoo uraväli jäädä tiheäksi, tai sitten nurkkia harventamatta. Etuna on koneen vakaus, puiden kaadon vuoksi ei joudu kikkailemaan uran ulkopuolelle.
Ajokoneissa samat jäljet on tulleet kevyemmillä varsinaisilla metsäkoneilla, kuin raskaammilla. Jos aivan vetelät kesäsuohakkuut jätetään pois laskuista, järeällä koneella ja oikein suunnitelluilla urilla tulee ihan samat jäljet maastoon kuin kevyemmillä. Kuormakoko suhteessa ajokertoihin on selkeä etu.
Maataloustraktorilla ja siihen liitetyllä 8 tonnin kantavuuden metsäkärrypaketilla suhailen nykyisin metsätilan puita tien varteen. Pärjää hyvin kun on kunnollisilla ketjuilla nelikko edessä. Mutta en sillä kyllä lähtisi naapureille ajamaan. Kokeilin tutun motohakkuun jäljiltä, paljonko hyvältä kuviolta sai tunnissa tien varteen, tien varren kangasmaastosta. Sellaista reilua kolmea kuormaa tunnissa kolmosen kuitua, jatkotappeineen kuormassa nelisen kiintoa. Eli 10-14 kuution tuntivauhdilla. Mutta ergonomia kääntyvästä penkistä huolimatta aika kehno, eikä sillä kyllä vuosikausia kestäisi keho ajamista.
Nyt on tullut tela-alustaisia pikkukoneita paljon markkinoille. Ihan hyviä idoiltaan, kun etenkin hydraulikkatekniikka on kehittynyt. Mutta jos kuormakoko on pieni ja ajokertoja kertyy paljon, kaikki risuttomat kohdat on mutavelliä. Umpitela kun rullaa veden edellään ja humuskerros nousee pintaan. Vaativat lyhyitä uria tai hyvän havutuksen.
Suomessa on joitakin maataloustraktoreilla urakoivia, mutta se johtuu enemmän erikoisemmista olosuhteista, kuten tieajon vaatimuksista taajama-alueilla. Vielä 90-luvun alussa oli näitä 05 valmeteilla ihan normihommia ajaneita yrittäjiä. Ne vaan on siirtyneet varsinaisiin metsäkoneisiin, kuten suorittavakin on todennut.
Eli mistä siis tulevat ne 500 tai 600 miljoonan säästöt, josta koko tämä keskustelu on aloitettu?
Mutta tämän ketjun yksi pointti onkin metsäkoneiden korvaaminen maataloustraktoreilla…ei harrastaminen.
http://www.kronos.fi/fi/products/kronos-160-4wdm
Esimerkiksi tuo kärry maksoi jo 2005 nosturilla 67 000€, jossa nosturin osuus pyöreesti parisen kymppiä. Tämä siis silloin, jos tosissaan aletaan kilpailemaan kuormatraktoreiden kanssa samoista savotoista. Ilman vetoa ei tuu ammattimaisesta ajosta kannattavaa, ajamisen suhteen tehtävä liikaa kompromissejä.
Olenko niin väittänyt? Mekaanisvetoinen kärry teleineen ei ole halpa paketti.
en tarkoittanut pieniä uusia koneita, ne maksaa lähes saman kuin tuo Valtra. Keskiraskas moto ja ajokone kyseessä, 90-luvun lopun vehkeet kyseessä.
N Valtra kunnon metsäversiona, runkosovitteisella nosturilla ja kakkosharvennukseen asti riittävällä hakkupäällä on 160 000 euron paketti. Mekaanisesti tai napamoottoreilla vetävä kärry 50 000. Silloin maastokelpoisuus lähellä kevyen pään kuormatraktoria, niin myös hinta.
Sitten jos mennään ns. harrastajatason metsäkoneisiin, kohtuu soivan ajokoneen voi saada 20 000:lla, moton 40 000:lla. Ja niiden maastokelpoisuus hakkaa kaikki traktoriversiot 10-0, mutta myös remontit kalliimpia.