Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Mehtäukko heitti hyvän kommentin, eli jos JK on kannattavampaa, miksi erittäin taloustietoiset metsäyhtiöt eivät käytä sitä omissa metsissään, ei edes Ruotsissa?
Suomen metsämuseo Lustossa kannattaa käydä katsomassa vanhanajan touhuja.
Miten päätehakkuukypsä, tasaikäinen metsä on jatkuvaan kasvatukseen liittyvä? lähtökohtana kyllä, mutta sen muuttaminen jatkuvaan kasvatukseen on lähes mahdotonta, tai erittäin pitkällisen projektin vaativaa… Nimittäin päävaltapuuston kasvu ei pienaukoista enää parane, sem sijaan puusto kasvaa ylisuureksi ja kuusen osalla laho korjaa satoaan.
Siis Näätä meinaa, että otsikon mukaisella JK-kasvatuksella ohitetaan esim. Visakallon esiin tuomat luvut tulevaisuudessa?
Korjuun kustannukset tuskin laskevat kummassakaan tavassa, uudistuksessa istutuksen koneellistuminen ja sen kehitys robotisaation myötä ja taimikonhoidon karummat rationaaliset menetelmät tuovat etua jaksolliselle kasvatukselle…
Nyt siis ihan otsikon aiheeseen liittyvää ihmettelyä.
Täytyy olla iloinen, että ehdin käydä metsurikurssin siihen aikaan 80-luvun puolivälissä, kun metsurityö oli kehittynyt huippuunsa ja koneet olivat vasta tulossa harvennuksille. Niitä oppeja ja pohjatietoa on voinut paljon hyödyntää lyhyeksi jääneen metsuriuran jälkeen. Vaikka konehommat veivät suurimman osan metsäalan työurasta, sen rinnalla on hankintahakkuut olleet aina mukana.
Vielä ehdin jopa hakata määrämittaista kaksmetristäkin uran varteen kasattuna, sen jälkeen oppi arvostamaan kolmosen ja pitkän kuidun menetelmiä.
Suomessa on isoja metsäkoneyrityksiä parisenkynmentä, joilla on väh. 15 konetta. Niidenkään rahkeet ei riitä sellaiseen pääoman sidontaan, mitä täysvaltainen puunhankinta vaatisi.
Joitakin yrittäjiä tiedän, jotka ovat energipuun korjuun yhteydessä välittäneet muita puutavaralajeja eteenpäin. Mutta silloin kyse ollut nappikaupasta.
Tuntuu kovin vaikealta joillekin ymmärtää, että vapaassa markkinataloudessa yritys saa vapaasti päättää, miten hankkii raaka-aineensa. Jos haluaa viilailla puukauppaansa, silloin yhteismyynnillä voisi nostaa erikoiserien arvoa.
http://metsakoneet.fi/keskustelu.php?lan=fi&cat=&showmsg=714866
Ihan aiheesta keskustelua toisella palstalla…ihan mielenkiintoisia mielipiteitä.
Eikös MG ole juurikin osuuskunta?
Eihän noissa Jovainin listoissa ole mitään uutta, taloudelliset realiteetit vaan tekevät kannattamattomiksi niistä suuren osan, kaikille ei jää jaettavaa.
Raivauksessa ehkä pahin työtä hidastava homma on liian leveän raivauskaistaleen ahnehtiminen. Turha koukkiminen hidastaa etenemistä, sivuaskelia ei paljin kannata ottaa. Työssä myös pitää ennakoida, esim puskien kohdalla. Ja turhan lyhyet kannot estää kaatosuunnan valintaa tyveä siirtämällä.
Nää havaintoja omista ja ammattilaisten työskentelyistä.
Tänään köpötelin aamukävelyllä parilla kuviolla, joissa luonto on luonut lumituhojen ominaisuudessa jatkuvan kasvatuksen alkuun kuulemma kuuluvat pienaukot. 7 vuoden aikana ei ole syntynyt kokolailla mitään kyseisiin kohtiin. Paitsi kevyttä heinää…MT-tyypin pohjaa.
Sen sijaan kuvioilla, joissa 90-luvun alussa istutettiin muokkaamattomaan kunttaan (60-luvun laidunmaalle) harvan sekametsän alle kuusia, on nyt ensiharvennusikäinen kuusikko. Sen päältä poistettiin viime talvena suurimmat ylispuut, vain aukkopaikkoihin jätettiin lihomaan pienempiä mäntyrunkoja. Aukot istutetaan kuusilla ja taimitassuilla.
Kyllä mielestäni on melkoisen suuri petos väittää, että jatkuva kasvatus onnistuisi riittävän tehokkaasti ilman keinollista uudistusta.
JK toimii, muttei kyllä pitäisi aloitteleville metsänomistajille puhua ihan päättömyyksiä.
Niin…yksi juttu. Tuo onnistunut kuusikko on niin huonolaatuista oksakilpailun vuoksi, että tukkiprosentti niiden poistovaiheessa on 50.