Käyttäjän Marjametsä kirjoittamat vastaukset
-
Yleisesti ottaen metsien suojelulle on Euroopassa jonkinlaiset mahdollisuudet, on kiinteistörekisterit, viranomaiset ja muut tietokannat josta hakkuita yms. metsänkasvatukseen liittyviä toimenpiteitä voidaan seurata ja mahdollisesti jopa sanktioida. Siis poliittinen vaikutusmahdollisuus asioihin.
Vastakohtana Brasilian tyyppinen aika pahoin korruptoitunut maa jossa isot toleranssit. Ei siellä kukaan ole vahtimassa kaadatko yhden vai tuhat hehtaaria ilmaista puuta jostain perähikiältä, ei kenenkään maalta. On siinä vihreilläkin toimikenttää ja petäjiä mihin kiinnittää itsensä kettingeillä hakkuiden estämiseksi, ja moskiitotkin jahtaa. Ja jos kiinnittää tulee paikallinen savottamestari nälkäisenä paikalle ja vetää puun poikki, oli siinä jalat välissä tai ei.
Viime syksynä ostettu, toistasataa tuntia sahattu. Ei tarvinnut vääntää, näkihän se jo käynnistykertoja/tunnit että on käynnistelty uudelleen tämän tästä.
Kyllä kait täällä ainakin tulee koko ajan uutta suota kun on metsistä ja nevoilta laskettu humuspitoista vettä vuosikymmenet järviin, kasvavat nimittäin umpeen. Kestää vaan niin pirun kauan.
Pikkutilhi tuli kuntoon kaasarin vaihdolla. Oirehan oli sellainen että saha sammui jokaista sahattua tankkia kohden lähestulkoon aina yhden kerran. Monella jää varmasti korjaamatta samanlaisilla oireilla, varsinkin jos sahaa vähemmän. Mielestäni oli myös hieman tuhnumpi mitä lainattu verrokkisaha.
Kyllä se ainakin pikkutilhissä kiristyy, ei paljon mutta vähän.
Siellä sitä on taas veronmaksajien rahoilla keksitty pyörä uudestaan. Takana varmaankin kymmenen vuoden kehitys ja tuhlattuna muutama miljoona dollaria.
Ei kyllä tulisi itsellä mieleenkään raivaustyöt ilman kypärää, pienenkin risun kaatuminen paljaaseen päänuppiin sattuu todella paljon.
”Ei sovi ryskääjille”, hyvin sanottu. Tarkkaa hommaahan se on pikkutilhillä sahaaminen, pitää olla sahaustekniikat, ketjun teroittamiset yms kunnossa ettei aika mene tuusaamiseen. Saha nipistyy oksiin, ketjut pomppii pois paikoiltaan ja jne. Isommille sahoille puut on vähän kuin kylän mahtisonnille aitauksen veräjä, ei se ole niin justiinsa mistä mennään läpi.
Nykyäänhän se menee varsin usein niin, että kun asiakas tuo sahan huoltoon, alkaa varaosien tilaus josta on seurauksena pitkät huoltoajat. Eikös täällä jollakin palstalaisella ollut Huskukin monta kuukautta korjauskierroksella.
Olipa sitten kyseessä saha, auto tai mikä muu tahansa käyttötavara. Harvassa kivijalkakaupassa on nykyään kattava varaosahylly.
Minus 201:llä saa erittäin harvoin sahattua kokonaista tankillista etteikö se sammuisi ainakin yhden kerran. Sammuu kaasua painaessa samalla tavalla kuin virtakatkaisimesta. Nyt takuuhuollossa kaasarin vaihdossa. Jos ei tule yhtään paremmaksi jää varasahaksi, raivostuttavaa repiä 15 min välein käyntiin.