Käyttäjän mehtäukko kirjoittamat vastaukset
-
Mm:n kanssa samalla linjalla.
On vaan niin, että apteeraus laadunkaan perusteella ei tapahdu runko ensin kokonaan karsien. Jos niin olisi, tukinteko manuhankinnan tyylisenä sammuttaisi koko korjuun.
Olisiko osapuolille oikeutetumpaa mo:n panostaa ja vaikuttaa tukinkasvatuksen laatuun taimivaiheesta alkaen? Se olisi vaikuttavinta. Runkohintakaupoistakin kuuluu lehdissä kovaa jupinaa. Missä vika?
Niin, jos sosialisoinnin sijaan toimisi yhdenvertaisuus, maksajina olisivat kaikki kynnelle kykenevät. Tästä verojärjestelmästä mo:ien kuuluisi saada veroton kompensaatio.
”…Käytännössä Suomessa tukkeja katkotaan lähes järjestään väärin. Katkaisukohta on useimmiten metrikaupalla väärässä paikassa. Lisäksi pienempiä tukkirunkoja hakataan hyvin usein kokonaan paperipuuksi…”
Puun kasvattajathan eivät askaroi vientimarkkinoiden kimpussa? Tai kun myhistys toimii korjuupalvelussaan, onko heillä puolen metrin,metrin tai jopa kahden tukkipituutta josta maksetaan kantohinta?
Tässä-kin asiassa pitäisi tajuta utopian sijaan realismi.
”..Saada urakoitsijalle annettu ohje harvennuksien tavoitteista?..” ei nyt kuulu aloituksen aiheeseen, mutta leimikkotiedoissa on mo:n toive joka ensisijaisesti toteutetaan. Jos ei ole mainintaa, toimitaan Tapion malleilla. Siten silminnäkijöillä ja vaeltavilla ei ole tietoa, mikä oli mo:n tahto.
Kyllähän ihmisen yksilönä täytyisi alusta alkaen rakentaa elämänsä taloutta määrätietoisesti, varmistaen huomisen haasteita ahkeralla, säästäväisellä ja hillityllä elämäntyylillä. Ne jotka sen ovat nuoresta asti omaksuneet, pärjäävät niin maalla kuin kaupungissa.
Tämä ei ole mikään ihmelääke, mutta p-aukisen elämäntyylin vastakohta, joka oli joskus arvostettua.
Lopeta tuo yhtä kuviota tuijottava vääristely, joka toimivassa metsätaloudessa on asiaan kuuluva kehitysvaihe. Siinä tehdään tarvittavasti vesitalous- ja tiestötöitä jossa maanmuokkauksella saadaan uuden puusukupolven lähtö varmistettua jalostetuin siemenin tai taimin. Muilla kuvioilla on vuorollaan omat selkeät tekemiset. Tämä on vaan fakta. Viime avossa kahdella viime kuormalla laikutin aukon valmiiksi männyn kylvölle. Pistä paremmaksi.
Ratkaisevaa on leimikon puuston järeys ja laatu. Vikanaista ruipelopuustoa ei mikään listaus tuo ”eloon”, sillä pahimoilleen sellaisen tekeminen on todellakin työlästä. Tähän kun laitetaan ”kyttäys” päälle, onhan se antoisaa sadonkorjuuta…Romulaatuista on sitten helppoa lasketella.
Jk:n sillit kun ovat kaikki samassa purkissa, lopputuloksen tietää.
”..korjuujälki on usein huonoa ja taimikoita sotkevaa..” on sieltä jk- tupailloista rönsyilevää purkausta.
Jaksollisen taimikot on pyrittävä rauhassa lihottamaan ~100L rungoiksi. Taimikkovaiheet hoidetaan Ekin kauhistelemalla pirun keksinnöllä.
Vihermafioiden maailmassa sonnan lennätys tuulettimeen koetaan itsestäänselvyytenä, vaikka vastarannalla on perustuslaki ja oikeudet puolellaan.
Mutta miksi alan etujärjestöt ja ammattiliitot esiintyvät asiassa vain rintamakarkureina?
”…herättää yhtiöiden toiminta jatkuvaa purnausta, sillä hakkuiden jälkeisestä kasvatusmenettelystä riidellään ja myyjälle jää lähes poikkeuksetta epäilys puutavaran mittauksen rehellisyydestä…”
Mistä tuo valhe pursuaa muualta kuin kaksosten tuuteista. Kun jaksollinen on selkeydessä ja tuottavuudessa aivan toista kuin jk- horina, riittää näillä kahdella kyllä jatkuvaa purentaa. Miksi?
Kasvatusmenettelyn valinta on vapaa-ehtoista.
Mittauksista kun on mistä näyttää dokumentit, ja tulos tallentuu tiedostoon pölkky pölkyltä. Propagandan levittely vailla totuutta on raukkamaista.