Käyttäjän Metsuri motokuski kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä täällä meidän kulmalla on hoitorästejä aika paljon. Nykyään metsäomistus ei ole paikallisilla vaan tilojen omistajat asuvat hyvinkin kaukana eikä aina mielenkiintoa kuluja muodostuvaan hoitotoimiin ole. Ainakaan täällä ei ole hoitorästit mikään illuusio. Sen voi ihan livenä todeta.
Ongelma ei ole jk vaan epäyhteneväiset tavoitteet. Kun hakkuutavoite on kummallekin selvä niin homma kyllä toimii. Se vain pitää tehdä selväksi minkälaiseksi mo haluaa metsänsä jääväksi. Yhtiöt ovat tehneet hyvät ohjeet jk hakkuista mutta kelpaako ne mo:lle se tulee selvittää ennen hakkuita tai viimeistään hakkuiden alettua. Se on totta jk hakkuu on haasteellinen kun selvää tavoitetta ei ole vielä metsänomistajien mielessä. Jaksottainen on niin selvää ja speksit on kaikilla tiedossa.
Ei taida olla. Varmaan apua saat kun katsot netistä sen alueen hakkuu urakoitsijoita ja kysyt heiltä sopivaa henkilöä. Uskon kyllä että on aika haasteellista löytää sopivaa henkilöä tehtävään. Missä päin lpjk:n työkohteet sijaitsee ?
Mersäkonepuolella on aina ollut paikallista sopimista. Tuo nykyinen vouhkaaminen siitä on ollut arkipäivää metsä alalla jo vuosikymmeniä. Kuskit ovat neuvotelleet palkkansa millä töihin tulevat ja mitä muita etuuksia siihen liittyy. Mutta kyllä irtisanomisiakin on hyvin jaettu ja laitettu toimeen aika nopealla aikataululla.
Yleensä James ne aloittavat motokuskit eivät mene aukkoja hakkaamaan. Ne miehet opettelevat pääosin harvennuksella. Olet kyllä oikeassa että myyjän on syytä olla tarkkana katkonnassa että päästään mahdollisimman lähelle minimiä.
Olin tässä reilu viikko sitten valvomassa metsänomistajan puolesta storan päätehakkuuta. Siinä meinasi motokuskilta lähtee mopo käsistä. Täyty alkaa oikein neuvomaan kuinka puuta tehdään ja miten sitä apterataan. Alkoi tukin latvaosa jäämään niin paksuksi ettei mikään toleranssi riittänyt. No pienen kinastelun jälkeen alkoi homma rokkaamaan ja lopputulos oli tosi hyvää. Annoin siitä myös kiitos palautteen.
Neuvoksi antaisin että jos itse ette pääse valvomaan työmaata tai ette mitään siitä ymmärrä niin pyytäkää joku kokenut leimikon valvojaksi. Mieluimmin kokenut motokuski kuin kokematon mhy:n edustaja.
Nekin Ahvenanmaan lohet tulevat pohjanmerestä ja ovat kutuvaelluksella Tornion ja Simon jokiin sekä tietenkin ruotsin jokiin.
James. Ei kannata kirjoittaa sellaista joka ei ole todellisuutta. Jos teet tuollaisen puukaupan niin kannattaa ottaa joku asiantuntija mukaan.
Noinhan tänään tehdään kuin ensimmäisessä kappaleessa kirjoitit James. Kuski joutuu raakkaamaan vajaalaatuiset pois. Tuo useiden mittojen käyttö antaa usein harhaanjohtavan kuvan. Mitat eivät itsessään kerro tarkasta talteenotosta, koska mittojen tekomäärää rajoitetaan ostajan toimesta. Tärkeintä mitä metsänomistaja voi tehdä on tarkistaa että päästään mahdollisimman tarkasti minimi katkonta paksuuteen. Tietenkin se pitää ymmärtää että minimissäkin on aina sentin kahden toleranssi. Jos metsä on hyvälaatuinen niin normaaleilla katkontapituuksilla pärjätään kun on osaava kuski.
Kyllä lohikalan saa palamaan virtaan kutemaan kun poikaset leimautetaan koskeen tarpeeksi pienenä. Tietenkin tähän menee vuosia kun alkuperäinen taimenkanta on hävitetty. Meillä Äänekoskella kunnostettiin yksi vanha voimalan koski ja jo ensimmäisenä syksynä alkoi lohikaloja olla koskessa. Vielä siinä on pato paikallaan mutta kun sekin poistetaan niin ylävirrastakin pääsee kaloja koskeen. WWF laittoi kameran koskeen ja kyllä siinä taimenia oli. Toivottavasti niistä jokin edes kuti niin siitä se uuden taimenkannan alku alkaa.
Tuosta kalojen mausta ollaan niin montaa mieltä. Kerran myin yhden maasturin Utsjoelle. Ostaja kysyi otanko tenon lohta. Sanoin että tottakai. Ilmoitin samalla että minulla ei nyt ole antaa takaisin saman vertaista kalaa. Ostaja sanoi että jos on muikkuja niin sekin kelpaisi. Niitä onneksi löytyi. Jokaiseen kalaan voi kyllästyä niin kuin minä hirvenlihaa.
En kyllä näe suurempaa ongelmaa meidän puukaupassa kun asiaa ajattelee myös ostajan kannalta. Meistä varmaan jokainen joka ostaa raaka-ainetta toivoisi että saanto olisi mahdollisimman hyvää. Ilman muuta myös jokainen toivoisin että huonostikin raaka-aineesta saisi saman hinnan kuin hyvästä raaka-aineesta. Jokainen sen varmaan ymmärtää että lenko tukkki ei ole suoran värtti. Saanto ja tuote on niin huono että valmiin tuotteen ostaja ei sitä osta. Meillä on runkohinta yleistymässä eikä sekään mikään ideali ratkaisu ole. Jos leimikko on huonolaatuinen niin runkohinnan tarjoajia on vähän jos ollenkaan.
Tuo Annelin idea on puhdas runkohinnoittelu mainostamisesta huolimatta. Olemme tästä keskustelleet aiemmin eikä se miksikään siitä ole muuttunut.
Ainoa huono puoli meidän metsäkaupassa on se että se ei huomioi laatua tarpeeksi. 200 vuotias mäntytukki on samanhintainen kuin 80 vuotias tukki. Ilmeisesti meillä markkinat ovat sellaiset että määrät erikoistyville on niin pienet että hinnoittelua ei valtakunnallisesti voida ottaa käyttöön.