Käyttäjän Metsuri motokuski kirjoittamat vastaukset
-
Koneiden seisomiselle on tietenkin monta syytä: jalostetun puutavaran huono menekki maailmalla, korjuu kelit, lakot ja haluttomuus myydä puuta. Joihinkin voidaan vaikuttaa mutta ei tietenkään kaikkeen.
Eikös vahvan markan politiikka ollut nimenomaan Koiviston ajama asia. Aho ja Viinanen joutuivat päästämään markan kellumaan kun lainahanat sulkeutuivat. Näin ainakin politiikan suomi Tv sarjassa kerrotaan. Sehän löytyy kokonaisuudessaan areenasta.
Jospa ne bonukset rahoitetaan alemmalla kuutiohinnalla ? Nihkeää on ollut meilläkin kyseisen firman hinnat. Ilmeisesti tuotetta saavat noillakin hinnoilla niin miksipä enempää maksaa.
Kuinka tehdään tuollaiseen kauppaan tarjousvertailu ostajien välillä kun kuutiohintaa ei tiedä vasta kuin hakkuun jälkeen ?
Tuo on mielenkiintoinen tuo hakattava vuosi määrä. Monelle yrittäjälle luvataan tietty puumäärä vuosittain kustannuslaskennan perustaksi. Taitaa olla Metsähallitus joka todella takaa hakkuumäärät. Muut toimijat joutuvat ostamaan puunsa markkinoilta ja jos hinta tai jotkut muut tekijät eivät ole riittävät niin eihän niitä puita saada ostettua. Silloin nostellaan vain hartijoita ja sanotaan urakoitsijalle että voi voi…
Missäpäin noita porojen syötyjä tunturikoivikoita löytyy. Ei ainakaan niillä alueilla joissa minä vuosittain liikun. Ensimmäisen kerran kuulin koko asiasta. Viime vuonna oli enätyksellinen perhosvuosi, niin kerrottiin, taisi olla syy useampi lämmin kesä peräkkäin.
Pääosin vaihtelu johtuu asiakkaan tarpeesta. Minkälaista tuotetta on myyty ja minkälaista tavaraa on ostajan varannoissa. Hyvä esimerkki on eräs harvennus joka myytiin. Hinta oli tosi hyvä jopa useita euroja suurempi kuin seuraava tarjous. Syykin selvisi myöhemmin että yhtiöllä ei ollut varannoissa sellaista puuta ja sopivasti saimme työnnettyä tarjouksen tähän saumaan. Muitakin syitä toki on.
Tuota jätkän mainitsemaa sopimusta ei ainakaan Keski-Suomessa taida olla. Jos puita ei ole ostettu niin ei ole yrittäjälle tuloakaan. Tuo takuu taksa taitaa olla ainakin kaupungin yksityisillä auraajilla joille maksettiin tietty perustaksa vaikka aurausta ei olekkaan. Uskon että niiltäkin se pikkuhiljaa häipyy.
Maailman markkinat ovat keskiarvohintoja. Se mitä tuotteesta saadaan kullakin hetkellä voi olla ihan jotain muuta. Se mitä Vilppulan saha saa laudasta voi olla ihan eri hinta mitä Keitele saa samasta tuotteesta. Samoin jotkin tuoterät samastakin tuotteesta ovat ihan eri hintoja. Sama koskee puun myyntiä. Tilastot näyttävät vain suunnan. Yksittäiset kaupat muodostavat ihan oman hintatason.
Tuo on ilman muuta yksi uhkakuva. Parasta tietenkin olisi että työntekijöiden edustaja pääsisi mukaan yrityksen päätöksentekoon. Uskon kuitenkin siihen että kun yritys investoi suuria summia yritykseen niin ajatuksena on että ilman hyviä työntekijöitä yritys ei myöskään menesty. Mutta täytyy muistaa että yrityksellä on myös huonoja vuosia jolloin palkkakaan ei voi säilyä samana. Jos esim metsäkoneyritys jossa omistaja investoi omaisuutensa koneisiin niin ei huvikseen sitä tee. Hän odottaa tuottoa investoinnille ja henkilöt jotka sen tuovat on varmaan varaa myös maksaa kilpailukykyinen palkka.