Käyttäjän Metsuri motokuski kirjoittamat vastaukset
-
Asia taitaa mennä niin että rajalinjan auki pitämisestä vastaa maanomistaja. Jos rajalinjan on epäselvä eikä selkeästi maastoon merkitty niin rajalinjan nauhoitus tehdään karttaan merkityn rajalinjan mukaan. Jos tämä ei kelpaa niin rajalinjan täytyy tarkistaa maamittarin toimesta. Ostajalle ei kuulu maamittarin rajankäynti vaan se on omistajien ja naapureiden välinen asia. Korvausvelvollisuutta käsitellään viime kädessä oikeudessa ja siinä määritetään tuottamuksen aste. Yleensä ostaja suostuu vapaaehtoiseen korvaukseen joka vaihtelee yhtiöittäin. Joskus se on käypä puusto arvo, joskus myös odotusarvo. Vahingonkorvaus vanhenee 10 vuodessa. Loppujen lopuksi jos oikeuteen päädytään niin asia tarkastellaan myös siinä näkökulmassa onko raja ollut selvästi maastoon merkitty. Jos näin ei ole niin korvaus voi jäädä pelkän vahingon suuruiseksi. Työnantajilla on vastuuvakuutus työntekijöiden virheitä varten ja lopulta sieltä vahinko maksetaan jos työntekijä todetaan syylliseksi vahinkoon.
Tarkoitat varmaan vapaa katkonta. Määrämitta katkonta vähentää kertymää kun pituus on ratkaiseva.
Teufilin kanssa samaa mieltä. Yllättävän monimutkainen laite. Mikähän keskustelu muodostuisikaan ruohonleikkureista ?
Olen samaa mieltä gla:n kanssa. Huono kirjoitus eikä sopinut tähän aikaan. Jos jokin kantatavoite on sovittu niin siihen pyritään.
Asia on varmaan noin kuin kirjoitatte jos ainoa kriteerit on raha. Onhan tässä yhteiskunnassa paljon muitakin rajoitteita ja jos niitä rahallisesti arvioi niin tulonmenetystähän se on. Otetaan vaikka esimerkki, joka on huono, niin nopeusrajoitukset. Jokainen tiellä vietetty ylimmääräinen minuutti on jollekin tulonmenetys. Kaikkia voidaan mitata rahallisesti mutta eihän se ole ainoa oikea tapa.
Nuo säästöpuu määrät ovat ilmeisesti jokin yhdessä sovittu määrä joka tiskin noilla määrillä lisää mitenkään metsän monimuotoisuutta. Jos todella halutaan lisätä monimuotoisuutta olisi jättöpuumäärä huomattavasti suurempi. Mutta se taas aiheuttaa liikaa kustannusten menetyksiä maanomistajalle jos liikaa rajoitetaan hakkuuta. Se taas soitin yrittämisen vapauden puolesta joka on laissa erikseen suojeltua toimintaa. Kaikki siis vaikuttaa kaikkeen.
Eikös se riitä että kanta pidetään siinä tavoitehaarukassa joka on sovittu. Uskon että Keski-suomen viimeinenkin siihen pääsee mikäli se on seurastamme kiinni. Me kuulumme tuohon alueeseen ja ammumme luvat täyteen. Sittenhän asia pitäisi olla kunnossa ja jorinat pitäisi loppua.
Hienoa puuki. Elä anna periksi. Eihän ne voi tietenkään asiasta mitään tietää jotka satoja tuhansia litroja ovat lotranneet kantokäsittelyä metsään. Ne miehet ovat monta kertaa vuodessa joutuneet tarkastuksiin mm kantojäsittelyn peittävyyden vuoksi. Sen voin sanoa että puuki et ole ainoa jolle tätä asiaa on selvitetty ja kontrolleja tehty. Metsäkeskus ja yhtiötkin ovat olleet asiasta kiinnostuneita.
Usein maanomistajat tekevät sen ennakkoraivauksen väärin. Keskittyvät liikaa niihin pieniin risuihin jotka ovat omassa näkökentässä. Pitäisi muistaa että se konekuski istuu 2,5 m korkeudessa ja sieltä se näkyvyys pitäisi olla hyvä. Eli niihin parin – kolmen metrin risuihin se raivuu pitää kohdistaa.
Tolopainen puoliksi oikeassa. Ostin vanhemmilta kesämökin ja kaatopaikalle lähti 7 henkilöauton peräkärryä kaikkea roinaa. Nykyinen nuoriso pitää nurkat puhtaana kun ei ole tarvinnut elää sellaisessa köyhyydessä kuin vanhemmat eli. Kaikkea ei tarvii enää todellakaan säästää.
Mitenkähän tuo asia pitäisi puukille selvittää että se menisi perille ? Hienoa että ihminen uskoo itseensä. Tuota voisi jo sanoa ” kovapäisyydeksi”.