Käyttäjän Metsuri motokuski kirjoittamat vastaukset
-
Tuon keskusteluun vielä yhden osapuolen. Teollisuuden. Nykyään teollisuuden puuvarannot ovat mahdollisimman pienet. Varannot pyritään pitämään pystypuissa niin kauan kuin suinkin. Kun valmistelen leimikoita korjuukuntoon niin emsimmäiset kysymykset ovat milloin voi korjata ja minkälaista puuta siellä on. Varsinkin kuusikuidusta ja myös kuusitukista saattaa yllätävänkin nopeasti tulla tarvetta teollisuudelle. Silloin aletaan kyselemään mistä puuta otetaan. Voidaanko talvikohteita siirtää kesäkohteiksi ja kesäkohteita kelirikkokohteiksi.
Tässä vaiheessa sillä toimihenkilölläkin on sitten paineet hankkia sitä puutavaraa jostain. Jos toimihenkilö päättää päästää moton metsään maanomistajan suostumuksella niin puut tuodaan poikkeuksetta aina myös laaniin. Jälki nähdään sitten sen jälkeen. Usein moto on useita päiviä edellä ajokonetta joka lopullisesti sen kantavuuden mittaa.
Kuka on tästä korjuujäljestä sitten vastuussa. Minusta kaikki jotka siellä metsässä puuhaavat. Niin teollisuus, toimihenkilöt, metsänomistajat kuin yrittäjät kuskeineen. Yhden tahon syyllistäminen ei ole oikein.
Olet oikeassa. En ole enää koneeseen noussut viimeiseen pariin vuoteen työn merkeissä. Mutta sitä ennen jonkun kerran että erotan asiasta jotain tietävän puheet.
Eiköhän ne ansiot neljännekseen jää tuosta summasta. Kirjoitellahan voi mitä vaan. Jokainen joka työkseen on sahahommia tehnyt tietää mhy:n taksat ja niistä muodostuvat vuosiansiot.
Meilläpäin ei yhdistyksen metsurit ajele enää datsuneilla mutta vanhoilla saabeilla kylläkin.
Ainakin moton laipan kärkipyörä ei kovin kauaa kestä jos teräöljystä puuttuu sitko. Meillä oli nykykourissa vaseliinivoitelu ketjulla joka oli erinomainen. Me käytimme keskusvoiteluvaseliinia eri sitkoina kelistä riippuen. Talvella notkeampaa ja kesällä paksumpaa.
No jätkä tietää metsäkoneista yhtä vähän kuin minä eri moottorisahoista. Ammattitaitoista voi esittää mutta kun kaikki tieto koneista, yrittäjyydestä ja nyky hakkuutavoista perustuu kuulopuheisiin ja olettamuksiin niin eihän siitä hyvää seuraa.
Ihailen tuota jätkän ammattiosaamista. On se sääli että tuolla tietotaidolla joutuu olemaan eläkkeellä.
Monelle pieni on niin mukavaa ja kaunista. Mutta kun sellaisilla ei vaan tuottavuutta saavuteta. Mikäpä niitäkin olisi käyttää jos joku maksaisi sellaisen korotetun korjuuhinnan että työ olisi kannattavaa. Uskon että monikaan metsänomistaja ei ole tähän valmis.
Tähän vielä lisäyksenä että on paljon sellaisia alueita jotka kivisyyden tai maaston korkeuserojen puolesta ei sovi pienille koneille. On ihan eriasia hakata Pohjanmaan metsiä kuin pohjoisen keski-suomen kivikoita tai päijänteen järven rantoja. Myös nykyiset ”kokotilan hakkuut kerralla ” puoltavat isompien koneiden hankinta. Jotta työt voidaan suorittaa kokonaisurakkana.
Kyllähän tuo lehden testi oli ihan hyvä ja totuuden mukaimen. Noilla merkeillä kyllä leipänsä saa tienattua. Jos homma ei luista testisahoilla niin peiliin sopii katsoa.
Onhan siinä pikkulintujen syöttämisessä oma riskinsä lähinnä niille linnuille. Lintulaudat levittävät tehokkaasti salmonellaa varsinkin niiden siementen osalta joita linnut syö maasta. Viime talvi oli mm urpiaisille kovaa aikaa salmonellan suhteen. Laudalla kävi paljon näitä pörheitä sairaita lintuja jotka myöhemmin kuolivat salmonellaan.
Niin se korjuunhinta on ilman muuta taulukossa, mutta siitä taulukon rakenteesta sitten käydään kovakin tarjouskilpailu. Jos yksityinen heppu alkaa kyselemään korjuun hintoja niin uskon että hintoja ei katsota samasta taulukosta josta yhtiöiden hakkuissa katsotaan.