Käyttäjän Metsuri motokuski kirjoittamat vastaukset
-
Minusta tuollaista ehdolliseen katkontaan ei kannatta suostua. Kyllä se katkonta pitää olla tiedossa kaupantekohetkellä. Ainakin minä en puita myisi sellaiselle joka tarjoaa ehdollista katkontaa.
Kyllä siinä varmaan niin käy. Eipä taida työntekijät periksi antaa kun yhdeltä toimialalta pois saivat.
Toivottavasti et ole myöhässä. Nyt niitä visakoivikoita rahakiilto silmissä on istutettu vanhoille peltoheitoille ympäri Suomea. Niinhän se usein menee että kun tarjonta kasvaa niin hinnat laskee. Voipi olla että aika moni visakoivikko menee vielä poltinpuiksi.
Tuosta suorittavan kommentista katkonnan tarkastamisesta vain puiden ollessa levällään. Valitettavasti asia on juuri näin. Me metsäkonemiehet, nykyiset ja entiset, kyllä osataan kertoa se oikea paikka jossa katkonnan voi tarkistaa. Tuosta on ihan turha väittää vastaan.
Tuosta menähtäukon kirjoituksesta olen samaa mieltä myös. Mutta sen voi todeta että kun ihmisluonto on mitä on niin järkevä valvonta on aina paikallaan. Keskustelemalla moni asia selviää ja usein se epäkohtakin on selitettävissä kunhan avoimesti ja rakentavasti kysyy.
Ei Annelin esittämä laskentatapa poista sitä ongelmaa, jos sitä onkaan, niin kuin hän totesikin. En muista nähneeni sellaista kauppakirjaa ostaja takaa tietyn tukkiprosentin. Koska sehän on ihan mahdotonta määrittää puiden ollessa pystyssä. Tukkiprosentti on aina arvio joka osuu enemmän tai vähemmän kohdalleen. Tämä katkonta on aina vähän ikuisuuskysymys ja oikeastaan ainoa ratkaisu joka voisi toimia on jätkän esittämä ajatus että kaikesta tukkiosasta maksetaan tukin hinta. Eli runkohintakauppaa. Mutta tässäkin on riskinsä ostajan kannalta onko leimikko sellainen että siitä runkohinta voidaan tarjota. Yleensä on niin että jos leimikko on hyvälaatuinen niin ei juurikaan ole eroa kummalla kauppatavalla kauppa tehdään. Tukkiprosentti on aina hyvä. Huonolaatuiset leimikot ovat aina ongelma niin ostajalle kuin myyjälle.
Aika hyvin olette perillä asioista. Metsä masalle sen verran että tukkiprosentin määrittely on todella vaikeaa ja varsinkin valtakirjakaupoissa ei pitäisi luvata liian hyvää prosenttia pelkkä välityskauppa mielessä. Tässä jutussa oli kyse siitä että tukkiprosentti oli liian pieni siihen olettamaan joka leimikosta oletettiin saavan. Metsänomistaja riitautti asian ja syy miksi metsäyhtiö hävisi jutun oli se kun se ei luovuttanut mittaustietojaan josta asian ehkä olisi voinut todentaa. Loppujen lopuksi itse alkuperäinen syy tukkiprosentin määrä taisi jäädä käsittelemättä. Ostaja syyllisti huonoa puuston laatua kun taas myyjä ei siihen luottanut.
Olisi ollut mielenkiintoista jos mittaustiedot olisikin luovutettu niin kuin olisi todettu oliko leimikon tukkiprosentti oikea vai väärä sekä oliko leimikko niin huonolaatuinen kuin hakatessa todettiin.
No ei. Eihän se että listassa on puiden lukumäärä läpimittoineen ja pituuksineen kerro sitä onko katkonta tehty oikein. Moto tulostaa tarvittaessa jokaisesta puutavaralajista pölkkyineen pituus ja paksuustiedot. No eihän sekään kerro onko katkonta tehty oikein.
Niin. Tuossa Annelin vastineessa näkyy juuri se että harva ymmärtää kovinkaan paljoa moton tulostamista raporteista. Sen vuoksi raporttien tulostaminen on oma riskinsä jos niitä ei osaa lukea. Jos tukkilaatua on kuidussa niin yleisin syy ei ole kuin siinä että tarvittavaa minipituutta ei ole saavutettu. Tulosteissa ei luonnollisestikkaan voi olla kuin numeerisia mittatietoja. Asiaa ymmärtävä osaa niistä lukea tiettyjä asioita mutta sitä että onko katkonta suoritettu oikein ei selviä kuin moton perässä kulkemalla ja seuraamalla koko rungon katkonta tyvestä latvaan. Tämä oikeustapaus ei tuonut ratkaisua siihen asiaan.
Minulla on sitten näköjään ollut vanhaa mallia. Niissä on asemanhaku ja voimakkuuden säätö nupeissa. Väliseinänä on läpinäkuyvä muoviläpyskä. Hyvä jos ovat laatua parantaneet.
Jutussahan ei päätetty loppujen lopuksi siitä oliko leimikko hakattu väärin vai ei. Kun yhtiö ei toimittanut katkontatietoja oikeudelle sen vuoksi että ne olivat yhtiössä määrätty yrityssalaisuuteen liittyväksi asiakirjaksi niin niillä ei voitu todentaa katkonnan oikeellisuus. Oikeus totesi päätöksellään että katkontatiedot eivät voi olla yrityssalaisuuden piiriin luettavaa aineistoa. Tässä jutussa oli ns käännetty todistusvelvoite jossa syytetty joutui todentamaan syytteet vääriksi. Normaalisti toimitaan niin että syyllinen on vasta sitten kun syylliseksi todistetaan. Kun katkontatietoja ei julkaistu oikeus tuomitsi syyttäjän häviämään kiistan. Näin ollen kyseisen oikeuden päätöksellä ovat katkontatiedot julkista tietoa ainakin myyjälle ja ehkä myös hänen valtuuttamalle henkilölle. Nyt voidaan todeta että pelkkä prd tiedosto ei ole riittävä tiedosto jossa mittauslain mukainen katkonnan oikeellisuus voidaan todeta.
Se on sitten eri asia voidaanko oikea katkonta todeta edes mittaustiedoista tai tukkilistoista. Itse väitän ettei voida. Mutta onhan nyt asiaan saatu edes joku päätös, joka on hyvä asia avoimuuden lisäämiseksi.