Käyttäjän Metsuri motokuski kirjoittamat vastaukset
-
Tuo on varmaan totta nuo rimojen laitto. Usein se edellyttää että puutavara on määrämittaista tai se pitää ainakin lajitella ennen taapeliin laittoa.
Punaistakin on kahta laatua nykyään.
Urea moottoreille on iha omat nesteet kun neste virtaa egr yksikössä ja se on aika nuuka nesteestä.
Me ainakin laimensimme puolella raakaa nestettä metsäkoneissa ja autoissa. Eikä ne koskaan suomen pakkasessa jäätyneet.
Rinne taistelee vielä. Keskusta antoi sellaisen lausunnon että takaportti löytyi. Lepsua toimintaa keskustalta. Mukava seurata kun isot pojat ja tytöt riitelee.
Remien ei tarvii tehdä yhtään puukauppaa. Suosittelen että et edes pyydä tarjouksia. Jos lähtökohta kaupalle on että kusetetaan niin vaikea on järkevää kauppaa tehdä. Jos vielä mittaat ne puusi pinomitalla niin pieleen menee vielä enemmän kuin moton jäljiltä. Voithan vaikka toimittaa paikalle ison vesialtaan jossa pääset upottamaan joka kalikan.
Ihmettelen joidenkin reaktioita jos me kerromme miten nykypäivänä toimitaan. Eihän se ole tekijöiden vika jos ohjeet ovat sellaiset.
Eihän meilläkään myhistyksellä ollut koodaria. Itse me ne suhdeluvut naputeltiin. Meille vain tuli ohje että ottakaa tuo mitta pois tai sitten painottakaa tuota mittaa. Aika usein oli että teette liian paljon 43 dm. Yhtiöillä ja sahoilla on sitten henkilöt sitä varten jotka nämä apteerausohjelmat laatii. Niitä ei todellakaan muutella kuskin toimesta kuin luvan perästä.
Minä liittäisin luetteloon vielä aptin koodarin joka tekee aptin painotukset eri pituuksille. Tämä heppu ohjaa sitä motokuskia. Aika usein tämä henkilö unohtuu listoilta. Hän on se tyyppi joka listaa ne mitat jota moto tekee. Hän on myös se henkilö joka päättää kuinka paljon niitä lyhyitä mittoja tehdään ja mitä pituuksia aptissa eniten halutaan.
Suorittava on täällä kirjoitellut että aptia ei kuski saa muuttaa kuin luvan perästä. Näin onkin koska koodari aptin laatii ja hänen työtään ohjaa ostajan edustaja joka tietää mitä mittoja tehdas haluaa juuri sillä hetkellä. Kauppakirjahan ei kerro mitään näistä painotuksista, koska sitä ei voida tehdä kun tehdas ei tiedä mitä mittoja lopputuotteen ostaja tulee tarvitsemaan. Useinhan leimikko saatetaan hakata vasta parin vuoden päästä kaupanteosta.
Kyllä ainakin minulla homma lähtee siitä että pyrin saamaan puutavaramäärät samanlaiseksi. Ei ole yllätys että joku laittaa tukkia reilusti enemmän ja sille pikkuisen kovempi hinta. Kun sitten hakkuussa sitä ei tule lähellekkään sitä määrää. Kuten puuki kirjoitti. Tuossa meidän kohteessa oli kyseessä pikku aukko sekä kohtuullisen suuri kakkosharvennus joka oli aikatavalla riukuuntunut. Tukkisaanto tuosta harvennusleimikosta aika olematon. Toinen sahoista oli kyllä tukille laittanut kovan hinnan mutta leimikosta näki että tukkiahan ei sieltä juurikaan tule.
Olen joskus tehnyt sellaisenkin sahan kanssa kaupan lemikosta että tukin kuutiohinta oli 1,50€ alhaisempi kuin kilpailijalla. Silloin huomasin että leimikko antaa lyhyttä tukkia ja jos sitä tehdään niin kertymä tulee tosi hyvä. Laskin että tällä katkonnalla tehtiin tukkia yli 30 prosenttia enemmän kuin kilpailijan katkonnalla.
Kyllä minusta homma lähtee siitä että katsotaan mitä siitä leimikosta saa ja etsitään mahdollisimman hyvä tarjous joka koskee niitä dimenssioita joita leimikosta lähtee.
Olen aika paljon tehnyt hintavertailuja eri ostajien välillä kun metsänomistajat ovat pyytäneet vertailun tekoon. Se on selvä että merkitystä on kenelle puunsa myy ja vielä kun tietää minkälainen metsä on kyseessä niin osaa painottaa oikeaa lajiketta. Sen vuoksi on aina tiedettävä minkälaista puuta metsästä otetaan ja arvoitava metsää objektiivisesti. Se että oletetaan metsästä lähtevän tiettyä puulajiketta enemmän kuin sitä todellisuudessa lähtee on pääosin vika arvoitsijassa. Silloin hintavertailu ja katkonta menee pieleen.
Itse olen noissa kaupoissa jossa hintoja olen vertaillut niin kahden samanlaisen yhtiön välinen hintaerotus on ollut yllättävän pieni. Samanlaisena yhtiönä tarkoitan kahta sahaa tai kahta selluyhtiötä. Monesti selluyhtiön ja sahankin hintojen erotus on pieni mm päätehakkuussa, mutta toisessa harvennuksessa saattaa erotus olla metkittävä. Siis on paljon kiinni mitä myy ja minkälaista metsää.
Viimeisin tarjouksen vertailu oli keitelen ja binderholtsin välillä. Siinäkin kaupassa hinnanero oli niin pieni että mitään väliä ei ollut kenelle myy. Ratkaisun teki kantokäsittely. Toinen halusi siitä maksun toinen ei. Neuvottelujen jälkeen toinenkin poisti kantokäsittelyn hinnan ja korjasi pikkuisen parrun hintaa ja sai kaupan.
Ensimmäinen kysymys: Entäs sitten. Nyt hän tietää mitä saa kun jotain luvataan tai kehutaan. Mitä mainoslause todellisuudessa sisältää. Onko se hyvä vai huono asia ?
Toinen kysymys: Ei kumpaakaan. Hänen asemansa on sama. Tietenkin riippuen hänen omasta osaamisestaan puukaupan tekijänä. Olenkin kirjoittanut että mhy:llä on paikka puukaupassa ja varsinkin niiden osalta jotka harvoin kauppaa tekee ja haluavat palvelua.