Käyttäjän Metsuri motokuski kirjoittamat vastaukset
-
Tuskimpa se autolla liikkuminen on ongelma. En ole ainakaan itse kuullut heidän niin väittävän kunhan autoa ei käytetä hyväksi riistan ampumiseen. Metsästyslaissa on tarkat ohjeet kuinka autoa saa käyttää jahdin apuna.
Mitä te siellä mhy:n hallituksessa aikioinaan puuhasitte kun tuollaisen kysymyksen heitit ? Mhy:n korjuupalvelulla on toimitussopimukset eri yhtiöille. Ne yhtiöt ovat juuri niitä yhtiöitä joille ne valtakirjaleimikot yleensä menee. Ne ovat niitä yhtiöitä jotka ostavst aktiivisetisti valtakirjaleimikoita Tottakai korjuupalvelu käyttää niitä mittoja ja vielä yleensä niin että ääripään mitat siellä lyhyemmässä päässä ovat poissa.
Suorittava kirjoitti asiaa. Useinkaan kauppakirjan perusteella ei voi päätellä keille eri osat puusta menevät. Eikä metsänomistajan tarvii niitä tietääkkään kunhan katkonta on kauppakirjan mukainen. Se että täällä knoppailee katkontaohjeilla ei ole tätä päivää. Puun osatoimittajat määrittävät pituudet joita katkotaan. Kauppakirjassa on yleensä vain ääripään rajat ja tarkempi katkonta tehdään sitten lopputuotteen markkinoiden ehdoilla.
Aika erikoisia olivat tornaatorin luvut verrattuna niihin lukuihin joita tällää kirjoitetaan. Samoin kun vertaa hehtaarikohtaisia hintapyyntöjä metsätiloista ja niistä tehdyistä kauppahinnoista. Tosiaan tornaattori saa puustollisia kohteita hyvin edullisesti. Jos siellä onkin yhtähyvä talouspäällikkö kuin postilla joka saa satoja miljoonia tappiollisen logistiikan liiketoiminnan näyttämään hyvänä bisneksenä.
Se aika kun itse olin hakkuuhommissa niin laadun tarkkailuun on panostettu paljon. Toki laatuvaatimuksetkin ovat kiristyneet mutta on myös ostajan valvonta tukin tarkasta katkonnasta on lisääntynyt. Nykyään ostaja haluaa palata takaisin samalle metsänomistajalle ja hyvän työjäljen teko on jo välttämättömyys. Se on vain tosiasia että huono kello kauimmaksi kuuluu eikä kellään ostajalla tahdo olla siihen varaa.
En nyt sanoisi noinkaan kun metsä masa kirjoittaa. Lähtökohta on ilmanmuuta tutustua leimikkoon ja katsoa minkälaista puuta leimikosta mahdillisesti lähtee. Jos tämä ei ole hanskassa niin katkontatilastoja ei voi luotettavasti arvioida. Ainoaksi arvoksu jää tarkistaa onko kauppakirjan mukaisia pituuksia tehty. Tämähän ei kerro kuin osatotuuden ja sen että onko sopimusrikkomusta tapahtunut. Katkonnan valvojalle kuuluu paljon muutakin kuin katsoa katkontatulosteita ja verrata niitä kauppakirjaan.
Olen suorittavan kanssa samoilla linjoilla että katkontalistoista ei selviä kuin se että mihin mittoihin puutavara on katkottu. Se ei selviä onko tukki otettu tarkaan vai ei. Pelkään minimimittaan pääsy ei ole tae hyvästä katkonnasta. Kun sitä tukkia voi silpoa sieltä tyvipäästäkin. Katkonnan tarkistus pitää tehdä aina silloin kun puut ovat levällään. Onhan se katkonnan valvonta niin ylimainostettu juttu että voisi sen mainoksista jo poistaa. Vois vaikka olla katkonnan tarkkailu oikeampi sanonta.
Meillä aikoinaan tehtiin myhistyksen koneisiin tarvittava tyvikorjausmuutos. Sehän tuli ostajien toimesta joten vahinkoa ei metsänomistajille tullut vaikka sitä ei olisi tehty.
Meillä Keski-Suomessa oli myös tuo ronkeli – sana yleisessä käytössä. En tiedä mistä oli tullut kun täällä nuo murresanat ovat sekoittuneet. Tuossa naapurissa asui jo edesmennyt ronkeli seppä joka teki paljon hevosmiehille näitä ronkeleita työkseen. Kävin usein miehen luona kylässä ja hän usein kertoili näitä hevosaikoja metsätöissä. Traktoreiden tulo kuulemma vei häneltäkin työt rekien teon suhteen. Vielä ehdin teettää kyseisellä miehellä yhden kelkan reen juuri samalaisen kuin hevosronkelin mutta pienemässä koossa. Hänellä oli vielä jäljellä kolmen reet tarpeet varastossa joista yhdet käytettiin minun kelkan reen tekoon.
Mielenkiintoista oli kun jututin kyseistä seppää mikä oli vaikeinta reen teossa ? Hän totesi että vaikein asia oli koko ronkelin teossa oikean rekijalasteräksen löytäminen joka luisti sekä reen kärkeen jalasten väliin laitettavan tarpeeksi vahvan pajuvitaksen löytäminen. Sillloin täällä päin olivat metsät vanhoja eikä pajuja kasvanut niin kuin nykyään. Tuo rekiteräs piti olla oikeanlaista. Eii liian hiilipitoista (kovaa) vaan sopivan sitkeää terästä joka luisti hyvin. Teräksillä oli kuulemma suuri ero.
Ainakin meillä vasamäärät vaihtelevat paljon. On vuosia että vasoja on hyvin ja sitten ei taas mitään. Nyt on hyvä vuosi ja vasoja tuntuu olevan ihan kohtuullisesti mutta ei liikaa. Kiitos muuttoliikkeen joka tuo vasallisia naaraita kesäalueilta. Meidän ns omissa hirvissä ei ole sellaista tuottoa että vasasuositusten mukaisista kaatomääristä selvitään. Minusta on enemmänkin tärkeää että uros ja naarassuhde on oikea jotta vasoja syntyisi riittävästi. Niin kauan kun jahti perustuu voimakkaaseen vasaverotukseen, kuten meillä on. Minusta paras tilanne olisi tietenkin että kanta olisi suosituksen tasolla ja sukupuolijako kunnossa.
Ennen kuin suorittava tuomitset niin onko niitä vasoja ollut ? Eilen keskustelin yhden metsästäjän kanssa ja heidän mailla ei vasoja ole. Minusta on tärkeintä että silloin ammutaan aikuisia tasaisesti kumpaakin sukupuolta.